pp5: Raskaana

Heräsin yöllä monta kertaa, ja loppuyöstä en saanut enää unta. Pissahätäkin oli, mutta olin päättänyt käydä vessassa vasta kun mies olisi lähtenyt töihin. Kun aamulla halailimme, mies kommentoi, että onpas minulla nopea pulssi. Niin kovaa jännitti :D Vastasin että aijaa, ehkä olen vain juonut liian vähän tai jotain. Mies lähti kotoa vähän vaille kymmenen. Sen jälkeen siivosin nopeasti keittiössä aamupalan jäljiltä, ja sitten kaivoin esiin kaikki erimerkkiset raskaustestit ja levitin ne kylppärin lattialle. 

Tein ensin Rfsu:n herkän, ja tulos oli aika samanlainen kuin eilen. Pregcheck näytti myös samaa kuin eilen, eli haalean, mutta vaaleanpunaisen viivan. Ihan heti en osannut päättää, tuhlaanko myös Clearblue digitalin. Avasin muovikääreen, kun halusin muka lukea käyttöohjeesta, miten varhaisessa vaiheessa testin pystyisi tekemään. Hah. Sitten vain testi pissapurkkiin. Istuin kylppärin matolle odottelemaan vastausta. Olin melko varma, että näyttöön tulisi "ei raskaana"-teksti, ja samalla humahtaisi pettymys vatsaan. Mutta ei.

Tietysti on syynsä sille, miksei pitäisi testata turhan aikaisin. Koska moni alkanut raskaus keskeytyy ennen kuin se on kunnolla päässyt alkuunkaan. Mutta jos se ei edes ala, niin ei se tietysti pääse tähänkään vaiheeseen. Alkiomme on jatkanut kehitystään, tullut ulos kuorestaan ja ainakin yrittänyt kiinnittyä. Se tuntuu ihmeelliseltä, eikä sitä ihmettä poista sekään, että raskaus keskeytyisi ihan alkuunsa. Nyt vain jäitä hattuun.

En malttaisi odottaa, että mies tulee töistä kotiin. Poika on ollut vähän ihmeissään, että mitä oikein puuhailen. Pissaan purkkiin ja tuijottelen jotain kummia puikkoja :D Nyt täytyy lopettaa, kun poika huutelee sohvalta että pitäisi mennä lukemaan. Mauri Kunnaksen "Joulupukki ja noitarumpu" pitää ajatukset sopivan pitkän ajan jossain ihan muualla kuin raskaustesteissä :)

pp4: Uskomaton hätähousu

Joo, no niin, ne jotka ovat tätä blogia seuranneet pidempään, muistavat ehkä, että minulla on *vähän* taipumusta itsehillinnän menettämiseen näissä testausasioissa... En tietenkään ollut suunnitellut tekeväni testiä kuin vasta aikaisintaan pp6, joka olisi maanantai. Sekin on tosi aikaisin, mutta kun pojasta tuli selkeästi (haalea) plussa jo pp6, niin ajattelin että onhan aikainen plussa tälläkin kertaa mahdollinen. Silloin siirrettiin nelipäiväinen alkio, nyt viisipäiväinen, joten ihan loogista kai, että kun alkio on kehittynyt pidemmälle, niin se myös kiinnittyy aikaisemmin, jos kiinnittyy. Tänään alkio olisi yhdeksän päivän ikäinen. En siltikään voi uskoa, mitä raskaustesti tänään näytti, muutama tunti sitten pari tuntia rakossa olleesta pissasta:

Testi on Rfsu:n herkkä testi, jolla voi kuulemma saada plussan jo kuusi päivää ennen oletettua kuukautisten alkua (ja periaatteessa tämä kyllä voisi pitää paikkansa, koska LH-plussa tuli aikaisin, ja kierron pitäisikin jäädä 26 tai 27 päivän mittaiseksi, tänään on siis kp21).

Muutama tunti myöhemmin eli ihan äsken tein uudesta pissasta Pregcheck-testin, joka nyt ei kyllä lupaakaan olevansa mitenkään erityisen herkkä, mutta eipä sekään ollut negatiivinen, ei tosin ihan yhtä selkeä viiva, mutta kuitenkin punainen eikä todellakaan mikään viivanpaikka:

Mitäs mieltä olette??? Gonapeptylin ei pitäisi vaikuttaa, koska siinähän ei ole hcg:tä. Näitä samoja juttuja pohdin myös silloin, kuin plussasin pojasta. Että olenko unohtanut jotain tärkeää, vai minkä takia testit näyttävät plussaa näin aikaisin? Onko muilla kokemuksia näistä samoista testeistä?

Olo on aika normaali, eli ei mielestäni mitään raskausoireita. Mitä nyt vatsaa nipistelee tuon tuosta, kun onhan tämä kaikki vaan niin jännää!!! :D

Nämä kuulumiset ovat nyt sitten vain meidän kesken ;) Kenellekään en ole asiasta vielä kertonut. Testien tekeminenkin oli aikamoista salailua. Ensimmäistä testiä tehdessäni jouduin ensin piilottamaan pissapurkin kylpyhuoneen lavuaarikaapin alle :D ja pääsin sitten tekemään testin ehkä noin kymmenen minuutin kuluttua. Mies olikin sen jälkeen yläkerrassa, ja pystyin hyvin tuijottamaan silmä kovana ensin yhtä ja sitten kahta viivaa. Parissa minuutissa tuo toinen viiva ilmestyi. Mies on ollut tosi epäileväinen koko päivän, kysyikin kerran, että olenko tehnyt jo testin. Silloin pystyin vielä rehellisesti vastaamaan, että en ole tehnyt. Nyt mies ei sitten ole enää kysynyt, onneksi.

Huomenna testailut jatkuvat! Ihan kamalaa... No, pahinta mitä voi tapahtua, on se että tuleekin tyylipuhdas nega ja täydellinen mahalasku... :( Mutta palaan kertomaan kuulumisia, ovat ne sitten hyviä tai huonoja :)

pp2: Malttamaton

Pitäähän näitä piinapäiviäkin laskea, kuten tein myös pojan raskaudessa alkionsiirron jälkeen. Oireita ja muuta ei tietysti voi aivan verrata toisiinsa, koska edellinen oli tuoresiirto ja siinä oli hyperstimulaatiokin. Nyt ei ole mitään erityisiä oireita. Täytyy tunnustaa, että olen ihan vaan kurkannut töissä ultralla vatsan päältä, että miltä kohtu oikein näyttää tässä vaiheessa. No, se paksuuntunut limakalvo siellä tietysti on, joka ihan normaaliin kk-kiertoonkin liittyy, muttei mitään muuta (eikä kuuluisikaan olla vielä pitkään aikaan). Ensimmäisenähän siellä pitäisi alkaa näkymään vähän nestettä eli musta pallukka. Sellaisen pystyin itsekin näkemään pojan raskaudessa 5 + jotain raskausviikolla. Nyt olisi tietysti vasta 2+ jotain eli hyyvin aikaisessa ollaan :) 

Oikeastaan minulla taitaa olla sellainen olo, että miten ihmeessä tästäkin voisi raskaus alkaa. Eihän ne prosentit nyt PAS:issa mitään ihan huikeita ole, ehkä kolmasosasta alkaisi raskaus ja näistäkin tietty osa menee kesken. Mutta tapahtuihan se ihme meille jo kerran :) Pojan raskaudessa pp6-testi oli jo positiivinen. Ehkä pitäisi ostaa pino halpoja testejä ja alkaa ensi viikolla panikoimaan :D

PAS-ultra ja ovisplussa

Aloitin ovistestailut jo sunnuntaina kp 8. Tiistaina tuli vilkkuva hymynaama, samoin keskiviikkona aamulla. Keskiviikkona oli myös PAS-ultra. Oikealla oli 18 mm:n johtofollikkeli ja limakalvo oli 7,5 mm eli ihan hyvä. Jotenkin oli silti vähän pessimistinen olo, koska vaikka follikkeli oli jo noin iso, niin se ei ole minulla yleensä ole ollut mikään tae siitä, että ovulaatio olisi lähellä. Testasin kuitenkin uudelleen eilen illalla, ja plussahan sieltä tuli! 

Tänään soitin gynen polille, ja siirtoajankohdaksi sovittiin ensi tiistai! Epätodellista, että olemme nyt näin pitkällä, pääsemässä siirtoon asti. Kesäkuussa ovulaatio tuli väärään aikaan ja labrat olivat pielessä, syyskuussa ovis sattui oikeaan aikaan mutta labrat olivat esteenä. Onpa jännittävää! Paitsi että sittenhän se jännitys vasta alkaa, jos alkio tosiaan saadaan siirrettyä ;)

32+0

Vaikka odotan innokkaasti raskauden päättymistä, alkaa myös olla sellainen olo, että aikahan loppuu kesken! Että olemmeko muka jotenkin valmistautuneita siihen, että meille on tulossa vauva hieman alle tai yli kahden kuukauden päästä??? Spontaani vastaukseni juuri tällä hetkellä olisi, että emme todellakaan... 

Mitä jos poika päättääkin tulla paljon aikaisemmin? Se taitaisi tulla aikamoisena järkytyksenä, että nytkö jo. Siksi olen kyllä ihan tyytyväinen, että raskausviikkoja ainakin käytännössä on vielä jokunen jäljellä. Ehkä sitten, kun vajaan kolmen viikon päästä jään äitiyslomalle, minulla on hieman enemmän aikaa todella yrittää sisäistää sitä, että minusta on tulossa äiti :)

Poika on ilmiselvästi pysynyt hyvin raivotarjonnassaan, mistä olen edelleen hyvin onnellinen. Huomenna on viides neuvola. Mietin, että eikö tässä vaiheessa jo aleta tehdä niitä sisätutkimuksia, että tietäisi sitten, alkaako kohdunkaulalle tapahtua synnytystä enteileviä muutoksia? Jotenkin olin siinä uskossa, että sisätutkimuksia tehtäisiin jo paljon aiemmin... Miten teillä toisilla?

Painoni ei ole kotivaa'an mukaan edelleenkään noussut kuin 5 kg. Eilen onnistuin huolestumaankin tästä ihan vähän, että onkos jokin nyt vialla, kun painoa ei tule lisää? Yritin jopa mitata itseltäni sf-mittaa :D Siitä tuli jotain 28 cm, mikä kyllä menisi hyvin aiemmalle käyrälle. Mutta katsotaan, mitä todellinen sf-mitta on huomenna, ja paino. Vatsan kasvun kyllä huomaa ihan muutenkin kuin mittanauhan lukemaa tuijottamalla ;)

Liikkuminen ja kumartelu alkaa olla jo aika hankalaa. Tai siis, juuri mikään ei ole fyysisesti vielä mahdotonta, mutta supistuksia tulee kyllä heti kaikenlaisesta kyykkimisestä, ylösnousemisesta, portaissa kävelystä ja kyllä ihan normaalistakin kävelystä. Ja yhdynnän jälkeen saattaa supistella  jonkin aikaa ihan säännöllisestikin esim. parin minuutin välein.

Kipeitä supistukset eivät edelleenkään ole, paitsi yöllä, kun herään vessaan ne vakiintuneet kaksi kertaa, vatsa muuttuu aina kivikovaksi heti kun nousen pystyyn, ja kun palaan sänkyyn, supistus usein vielä jatkuu ja saattaa tuntua menkkamaista jomotusta. Kävellessä tuntuu myös niitä teräviä kirvelyitä, joista aiemmin kerroin, ne jotka alkoivat siinä vaiheessa kun poika kääntyi raivotarjontaan.

Yritän kuitenkin parhaani mukaan pysyä fyysisesti aktiivisena. Ei tekisi mieli jäädä vain sohvan pohjalle makaamaan :) Pyöräily tuntuu edelleen hyvältä, ja rauhalliset kävelylenkit samoin. Selkä kipeytyy helposti, mutta vain istuma- ja makuuasennossa. Pitäisi ehkä kokeilla jotain mammajumppaa :)

Rv 10+0

Tänään alkoi jo yhdestoista raskausviikko. Edelleen monta kertaa päivässä tulee sellainen tunne, että minäkö muka olen raskaana? Miten se on mahdollista? Ehkä näenkin unta ja herään kohta yhtä vähän raskaana kuin ennenkin? Jos tämä on totta, niin miten ihmeessä olemme saaneet näin hienon lahjan??? Tuntuu ihmeelliseltä, että siitä pienestä preblastosta on kasvanut sikiö. Niin, tänään kai (toivottavasti) alkiovaihe päättyy, ja Pientä kutsutaankiin sikiöksi. Alkio on kyllä sanana paljon nätimpi :)

Oirerintamalla on ollut aika tasaista. Aamuisin, ja päivisin, ja iltaisin on pahoinvointia, mutta enimmäkseen liittyen siihen, että ruokailusta on liian pitkä aika tai en ole syönyt tarpeeksi. Muutaman kerran olen taas joutunut syömään yöaikaan. Tänään pahoinvointi on ollut jatkuvaa, mutta olenkin ollut yön töissä. Nukuin kyllä nelisen tuntia ja kotona vielä kolme lisää, joten eiköhän tämä tästä. Nännit ovat taas arat. Oikeastaan ne olivat ihan aristamattomat vain pari päivää viime viikolla siinä yhteydessä, kun luulin, että kaikki on mennyt päin persettä. Vatsalla tuntuu monta kertaa päivässä kaikenlaista, välillä nipistelyä, välillä lievää jomotusta tai painetta.

Pienen sydänääniä olen kuunnellut päivittäin jopa kaksi kertaa, viimeksi aamulla <3 Miten ihanaa onkaan, kun omien verisuonteni suhahdusten lomasta erottuu nopea jumputus. Se kuulostaa ihan junalta :) Jonkun mielestä on varmasti puhdasta hysteriaa kuunnella sydänääniä kaksi kertaa päivässä, mutta minulle ne ovat päivän parhaita hetkiä, jolloin saan taas huokaista helpotuksesta. Tähän asti kotidoppleri on osoittautunut vallan mainioksi keksinnöksi. On ihanaa saada tietää, että Pieni on edelleenkin elossa.