Japaniin!

Pari viikkoa sitten saimme TAYS:ista vihdoin kirjeen alkioiden jatkosäilytyksestä. Nyt sitten pitää vain luottaa siihen, että posti tekee tehtävänsä.

Edellinen kuukautiskierto jäi vähän tavanomaista lyhyemmäksi, 27 päivän mittaiseksi. Se alkoi viime viikon torstaina eli 25.4., joten kohta on taas aika alkaa testailla.

Lähdemme ensi viikolla kahden ja puolen viikon lomareissulle Japaniin!!! :D Olen haaveillut  uudesta matkasta siitä saakka, kun olimme edellisellä aika tasan neljä vuotta sitten. Nyt kun poika on tämän ikäinen, niin ajattelimme että on hyvä sauma lähteä, kun en halua raskaana ollessa matkustaa minnekään kauas. Tällä kertaa osaamme jo vähän kieltäkin. Olen tähän mennessä opetellut parisataa kanji-merkkiä, ja molemmat tavuaakkoset. Kiva päästä testaamaan opittua paikan päälle :) Olen ihan fiiliksissä kaikista Japani-jutuista! Olen lukenut historiaa ja kulttuuria ja japanilaisten kirjailijoiden romaaneja ja katsonut yli 20 animesarjaa ja kokkaillut (ainakin yrittänyt) kaikkea japanilaisista keittokirjoista ;)

Saa nähdä, miten meidän 2,5-vuotiaan kanssa sujuu. Poika on lentänyt aikaisemmin yhden meno-paluun, mutta paljon lyhyempi lentomatka kyllä. Sitten aikaero ja pitkä poissaolo kotoa ja tutuista kuvioista. No, yritämme mennä pojan ehdoilla, niin eiköhän se siitä.

Edellistä Japaninmatkaa edelsi ensimmäinen ICSI, peruuntunut tuoresiirto ja kaksi epäonnistunutta PAS:ia. Kesäkuussa ja elokuussa oli sitten PAS:it lääkkeelliseen kiertoon, mutta negat niistäkin. Toivottavasti tämän vuoden kesäkuu olisi onnekkaampi! Yritin tänään muistella fiiliksiä tuolta ajanjaksolta. Elämääni taisi hallita aika paljon sellainen tunteiden vuoristorata: välillä olin toiveikas ja välillä ihan epätoivoinen, kun pelkäsin ettemme saa koskaan lasta. Nyt onkin ihan eri olo. Koko prosessi hoitoineen on muuttunut paljon arkisenmaksi, mikä on ehkä vähän säälikin. Toisaalta ei ole enää aikaa pohtia ja olla samalla tavalla huolissaan. Enkä oikein osaa ajatellakaan, että edes pitäisi olla jostakin huolissaan. Meillähän on jo yksi ihana lapsi! Toinen (ja ehkä kolmaskin) olisi vain bonusta.

Minulla ei oikeastaan ole kovin hyvää käsitystä siitä, miten 4- ja 5-päiväisten alkioiden siirrot ajoitetaan ovulaatioplussan mukaan. Yritin selailla vanhoja tekstejäni kahdesta luomu-PAS:ista, mutta ne alkiot olivat nuorempia, ja siirtoajankohdan kanssa oli kyllä aikamoista säätöä. Eli jos plussa tulee vaikka  maanantaina, niin minä päivänä on siirto???

Himpun verran lähempänä tositoimiin ryhtymistä!

Tapasin lapsettomuusgynemme sairaalan ruokalassa muutama viikko sitten, mutta en ihan heti kehdannut ruveta ahdistelemaan, että tiedäksä NYT me haluttais ehkä pian lisää lapsia...! Joten odottelin pari viikkoa, ja lähetin tällä viikolla meiliä, että miten nyt sitten toimitaan, kun alkaisi olla ajankohtaista miettiä sitä toista lasta.

Kun alkiot ovat siellä pakkasessa (onneksi!) odottamassa, niin meidän ei tarvitse mitenkään jonottaa, vaan siirto voidaan periaatteessa tehdä sitten, kun se meille sopii. Kysyin, että mitenkäs kesäkuu, ja se olisi kyllä ok, kunhan TAYS:in lapsettomuuspoli ei ole silloin kesälomalla. Yleensä kesäsulku on kuitenkin heinäkuussa, mutta tästä ei ollut tullut vielä varmistusta. Ennen tositoimiin ryhtymistä pitäisi vielä tarkistaa TSH, kun edellisestä kerrasta on jo aikaa. 

Gyne suositteli luomukiertoon siirtämistä, mutta mainitsin sitten siitä, että yksityispuolella ensimmäisen ICSI:n alkioista kaksi siirrettiin luomukierrossa, ja siirron ajoitus oli molemmilla kerroilla vaikeaa. Ovulaatio ei tapahtunut silloin, kuin sen olisi munarakkulan koon perusteella pitänyt tapahtua (jotenkin follikkelini vaan paisuvat ja paisuvat, eivätkä meinaa poksahtaa). 

Gynen mukaan voisin soittaa poliklinikalle ja varata ajan maalis-huhtikuulle, jotta voimme vielä keskustella tästä asiasta. Onhan luomukiertoon siirto paljon yksinkertaisempi juttu, kuin lääkkeellinen  kierto, mutta en oikein tykännyt siitä epävarmuudesta. Voisin kuulemma tehdä nyt vähän ovulaatiotestejä, ja raportoida havannoista sitten myöhemmin keväällä. Sopii minulle, koska rakastan kaikenlaista testaamista :) Ja nyt saan tehdä niitä ihan luvan kanssa! Kuukautiset ovat juuri meneillään, joten aloitan testaamisen heti tässä kierrossa, hahaa!

Alkiot tallessa!

Nukuin yön huonosti, kun minua pelotti kuulla alkioiden kohtalosta. Soitin lapsettomuuspolille heti kahdeksalta, ja sain takaisinsoittoajan vähän yli yhdeksäksi. Aiemmin varatun kampaaja-ajan vuoksi jouduin luovuttamaan puhelimeni miehelle, joka sitten sai hoitaa koko asian. 

Kun tulin kampaajalta kotiin, mies ilmoitti heti ovesta sisään astuessani, että alkiot ovat tallessa. Olin niin helpottunut! Hemmetin sopimuspaperi, joka antoi ymmärtää, ettei mitään kirjeitä lähetettäisi. Kuulemma meille olisi lähdössä postiin sellainen vielä ennen joulua. Olin siis muistanut ihan oikein, että kyllä jatkosäilytyksestä kysytään vielä erikseen. Toisaalta, ei huolemme ihan aiheeton ollut, koska muuton vuoksi postin kulussa olisi tietysti saattanut olla ongelmaa. Nyt ainakin tiedämme, että ellei kirjettä kuulu, niin kysymme asiasta uudelleen.

Näin jälkikäteen ajatellen, olisihan se nyt aika raakaa, että tällaiset asiat annettaisiin kokonaan lapsettomuushoitoihin tulevien omalle vastuulle. Ihmiset kun ovat ihmisiä, ja unohduksia sattuu. Mutta kun asia eilen äkillisesti tuli eteemme tuon aiemmin mainitun sopimuspaperin muodossa, niin hätäännyimme ihan hirveästi ja pelkäsimme heti pahinta. Tuollaisessa tilanteessa järjen ääni ei tapaa kuulua kaiken muun metelin yli.

Onkohan vauvaprojekti vol. 2 on nyt sitten tämän episodin myötä virallisesti käynnistetty ;)

Alustavia suunnitelmia ensi vuodelle

Ihan pian muutamme takaisin kotipaikkakunnalle, sopivasti jouluksi :) Ainoa asia, mikä minua tosissaan tässä muutossa surettaa, on se, että pojan päivähoitopaikkaa tulee kova ikävä. Poika viihtyy siellä niin hyvin, että vapaapäivinäkin kyselee, että koska pääsee päiväkotiin. Molemmat hoitajat ovat tosi ihania, ja varsinkin toiseen poika on tosi kiintynyt. Vielä emme tiedä, mihin hoitopaikkaan lapsi menee muuton jälkeen, mutta ihan näinä päivinä sekin pitäisi selvitä. 

Muuton ja joulun jälkeen odottaa uusvanha työ, kylläkin paljon suuremmalla vastuulla kuin ennen. Jännittää, mutta enimmäkseen positiivisella tavalla.

Siskon perheeseen syntyi ihana, pieni tyttö muutama viikko sitten. Meidän poika oli ihan yhtä pieni syntyessään, mutta silti en vain voi tajuta, että se on ollut noin pieni.

Vauvakuume oli tässä välissä taas hieman taka-alalla, kun oli kaikenlaista pienempää, mutta yhtäaikaista stressinaihetta. Nukuin myös muutaman viikon melkein jatkuvasti ihan liian vähän, eri syistä (joista tärkein taisi olla se, että iltaisin on vain välillä niin vaikea päästä ajoissa sänkyyn, kun oma aika tuntuu juuri silloin arvokkaammalta kuin kunnon yöunet, vaikka pitkän päälle yöunien nipistämisestä seuraa vain ongelmia), ja silloin olin välillä ihan että miten ihmeessä jaksaisin vielä hoitaa jotain vauvaa???

Juuri nyt on taas sellainen olo, että arki on hallinnassa. Silloin tuntuu myös, että miksikäs emme selviäisi arjesta myös kahden lapsen kanssa. Pelonsekaisin tuntein kyllä kuuntelen työpaikan kahvihuoneessa toisten vanhempien juttuja kammottavan kuuloisesta harrastusrumbasta. Onneksi meidän perheemme ei ole vielä siinä elämänvaiheessa :)

Aion puhua oman lääkärini kanssa lääkitykseni saattamisesta siihen kuntoon, että voisimme sitten loppukeväästä/alkukesästä (tai sitten alkusyksystä) ajatella hoitojen jatkamista. Ainakin viimeiset verikokeet olivat kunnossa, joten sen suhteen ei ole huolta. Olen myös tyypilliseen tapaani täysin oireeton. Joko olen kunnolla kipeä, tai sitten tuntuu kuin ei sairautta olisikaan (mikä on tietysti ihana asia).

Alkuvuodesta aion joka tapauksessa olla yhteydessä gynen polille käytännön asioista. Muistaakseni silloin joskus minulle kerrottiin, että voin vain soittaa ja ilmoittaa, että nyt haluaisimme jatkaa hoitoja, eikä tarvitsisi mitenkään erityisemmin edes jonottaa. Mutta pitää nyt tosiaan vielä varmistaa tuo, ettei sen takia tule turhia viivästyksiä. 

Onpas ihan vatsanpohjassa asti kihelmöivä ajatus, että ehkä voisin jo reilun puolen vuoden päästä olla taas raskaana! Niin, siis parhaassa tapauksessa tietenkin ;) En kuitenkaan jaksa ruveta kehittelemään mitään katastrofiajatuksia tulevaisuudesta. Yritän ajatella, että olemme nyt vain astumassa uudelle tielle ja uuteen elämänvaiheeseen, ja aika näyttää mitä sitten tapahtuu. Vielä ei tietysti ole hajuakaan  miten pitkä matka on edessä, mutta minulla on  hyvin toiveikas olo, että sen päässä odottaa uusi pieni ihminen. Jännittäviä aikoja on joka tapauksessa edessä!

Vauvakuume ja pohdintoja tulevaisuudesta

Näin sitten pääsi käymään, että minullekin tuli taas vauvakuume. Pitkään ajattelin, että hei, ihan hyvinhän tämä menee, kun katselin vauvoja sillä lailla, että onneksi meillä ei ole tuollaista kotona (vielä).

Mutta. Sitten naapuriin syntyi vauva. Sen jälkeen ei tapahtunut heti mitään radikaalia, mutta jonkin ajan kuluttua hyvälle ystävälleni syntyi vauva. Siskoni tuli myös raskaaksi, vatsa alkoi kasvaa ja äskettäin sain hypistellä uusimman äitiyspakkauksen (runsasta) sisältöä. Sitten olimme taas naapurien kanssa enemmän tekemisissä, ja ai että kun vauvat ovatkin ihania! Monena iltana olen juuttunut puhelimeni ääreen, ja selannut läpi kaikki omat raskausajan kuvani ja pojan vauvakuvat. Varsinkin ne, joissa poika on TOOOSI pieni.

Poika täytti vajaa kuukausi sitten kaksi vuotta. Työkuvioni ensi vuodesta eteenpäin selvisivät toivotulla tavalla, ja pian pääsemme vihdoinkin muuttamaan taas kotipaikkakunnalle. Tuntuu, että nyt alkaisi olla hyvä aika alkaa yrittämään toista lasta. Ensin kuitenkin pitäisi saada purettua pois yksi lääkkeistäni, sen jälkeen odotella muutama viikko, ja SITTEN... Tavallaan melkein sama tilanne, kuin silloin kun pojan yritys alkoi reilu viisi vuotta sitten. Paitsi että vuoden takainen paha sairastuminen kyllä muuttaa asioita hieman, ja tietysti se, että meillä jo on yksi ihana lapsi. Lääkityksen lopetus pelottaa, koska mitä jos sitten tapahtuu jotain? Onko itsekästä haluta toinen lapsi, jos siitä seuraakin kurjuutta koko perheelle?

Mitäs sitten, jos hoidot eivät seuraavalla kerralla onnistukaan? Yritän uskotella itselleni, että elämä jatkuu, vaikkemme saisikaan lisää lapsia. Tai tietysti se jatkuu, mutta hieman mietteliäs olen sen suhteen, että kuinka suuri suru se minulle (ja miehelle) sitten on, jos ei lapsia tulekaan lisää. Että jos olisi vain parempi olla yrittämättä, ja olla nykyiseen tilanteeseen tyytyväinen. Jos siis vaihtoehtona on se, että hoitojen uudelleen aloituksen myötä kaikki toiveet nousevat kattoon, ja niistä luopuminen olisi sitten tosi vaikeaa.

En vain oikein ole sellainen ihminen, joka jättäisi leikin kesken, jos ajattelen, että kiviä on vielä kääntämättä. Jos haluaa jotain, niin sitten on vain lähdettävä määrätietoisesti sitä kohti. Olen kyllä mielestäni ollut monessa suhteessa todella onnekas, ja elämä on usein mennyt juuri kuten olen toivonut, olkoon se sitten ollut kovan työn tai vain hyvän tuurin ansiota. Olen tottunut siihen, että yrittäminen ja kärsivällisyys palkitaan. Peloista huolimatta en vain voi olla uskomatta, ettei tässäkin asiassa kävisi lopulta hyvin.

Suunnittelukäynti

Eilen pääsimme vihdoinkin kauan odottamallemme suunnittelukäynnille. Oli ihanaa kun vastassa oli tuttu gynekologi. 

Keskustelimme aluksi aiemmista alkioistamme. Gynen mukaan hän oli jopa odottanut että ensimmäinen hoito olisi onnistunut, koska kaikki viittaa "hyvään ennusteeseen", jos nyt olettaisi, että siitiöasia on ainut ongelma. Gyne sanoi ihan suoraan, että hän uskoo että alkioissa on jotain mätää. Tämä nyt ei tietysti kuulostanut kovain mukavalta, mutta arvostan silti rehellisyyttä. Yksityispuolella alkoikin jo tympiä kaikenlainen hymistely. 

En ehkä itse ajattelisi, että pitäisi 4 epäonnistuneen alkionsiirron jälkeen olla kovin huolissaan, mutta gyne mietti myös keräyksen lopputulosta. 19 munasolua, joista 14 oli kypsää ja 9 hedelmöittyi, vain 6 pakkaseen. Ihan alusta alkaen se ei kuulostanut minusta ihan huipputulokselta, mutta kukaan ei halunnut sanoa sitä meille suoraan. 

Gyne arveli, että yksi suuri ongelma oli se, että munasarjojani stimuloitiin liikaa, jolloin munasoluja tuli ihan hyvä määrä, mutta laatu kärsi samalla. AMH-arvoni on kuulemma niin hyvä, että vaikka munasarjani päällepäin näyttävät ihan normaaleilta, niin ne ovat kovin "räjähdysherkät", ts. stimulaatio voi helposti mennä överiksi. Samalla tämä myös tarkoittaa sitä, että munasarjoissani on todella hyvät reservit, eli toiminnan hiipumisesta ennenaikaisesti ei pitäisi olla pelkoa.

Toinen juttu oli se, että Fertinovassa ei siittiöitä seulottu niin tarkasti. Ainakaan meitä ei laskutettu erikseen mistään sellaisesta palvelusta, ja gynen mukaan se on varma merkki siitä, ettei mitään ylimääräistä ole tehty :) TAYS:issa on kuulemma mahdollisuus erotella kypsät siittiöt epäkypsistä, mikä myös voisi parantaa alkioiden laatua. Hoito olisi silloin kyllä ICSI, mutta valikoiduilla alkioilla, jolloin sitä kutsutaan myös nimellä PICSI. Jos nyt kuulin oikein, mutta joku tämäntapainen termi se oli.

Vaikka poliklinikan hoitajan puheista olin ymmärtänyt, että seuraava hoito tehdäisiin pitkällä kaavalla, niin se tehdäänkin kuten viimeksi, eli lyhyellä kaavalla. Tämäkin taisi jotenkin liittyä siihen, että itse munasolujen kasvatuksessa ei viimeksi ollut mitään ongelmaa. Minua tämä ei haittaa ollenkaan, päin vastoin. Koin stimulaation viimeksi kohtuu miellyttävänä varmasti suureksi osaksi siitä syystä, että hoito kokonaisuudessaan ei kestänyt hirveän kauan.

Munasolut kasvatetaan samalla lääkityksellä kuin edellisessäkin hoidossa, eli Gonal-F:llä. Annos on tällä kertaa kuitenkin pienempi kuin viimeksi, eli 100 yksikköä 125 yksikön sijaan. Rinnalle alkaa jossakin vaiheessa Orgalutran, ja sitten Gonapeptyl irrotuspiikkinä.

Gynen mielestä TAYS:in laboratorio on maan paras. Se kuulosti tietty kivalta. Gyne varoitteli meitä vain puoliksi vakavissaan siitä, että miedän on varauduttava siihen, että julkisella puolella potilaita on paljon enemmän eikä siellä tarjoilla voileipiä yms. Selviämme varmasti myös ilman voileipiä ;) Odotan mielenkiinnolla toisen hoitopaikan näkemistä, miten asiat hoituvat, onko suuria eroja toimintatavoissa jne.

Nyt kun tämä suunnittelukäynti on hoidettu alta pois, niin tuntuu, että seuraava hoito onkin ihan tosi pian, vaikkei se nyt ennen käyntiäkään mitenkään sen kauempana ollut. Kaikki on vain taas paljon konkreettisempaa. Hain jo Gonal-F:n apteekista. Olin lapsellisen innoissani siitä seikasta, että 450 euron lääke maksoi vain 3 euroa :) Jee! 

Kuukautisteni pitäisi alkaa hieman alle kahden viikon päästä. Olen koko viikon 45 Turussa koulutuksessa, mutta lääkityksen aloittamista se ei mitenkään häiritse, ja ekaa ultraa varten ehdin sopivasti kotiin. Punktio tehdään näillä näkymin viikolla 47. Toivon niin kovasti, että tuoresiirto onnistuisi tällä kertaa. Ensin pitää tietysti olla jotain siirrettävää, mutta niin pessimistisiin ajatuksiin en tällä hetkellä kykene, että tosissani pelkäisin, ettei mitään siirrettävää saataisi.

Ai niin, pitikin vielä kertoa, että käynnin yhteydessä ultrassa näkyi vasemmalla hyvin iso ja hieman epämuotoinen follikkeli (ja eilen oli siis kp 17). Näytti ihan kuin se olisi juuri puhjennut, mutta vatsaontelossa ei ollut yhtään nestettä, mikä gynen mukaan puhui sitä vastaan, että ovulaatio olisi tapahtunut. Hänen mukaansa todennäköisesti ovulaatio on vain jostakin syystä jäänyt tapahtumatta. Mitään ovistuntemuksia minulla ei ole ollutkaan, MUTTA eilen illalla tulikin todella selvät ovistuntemukset! Otin jopa Panadolin, kun vasemmalla alavatsalla jomotti nukkumaanmennessä. Hoitelimme miehen kanssa vielä viimeisen "luomutäytön". Ihan tyhmää olla käyttämättä kaikkia mahdollisuuksia ;)

Asiat etenevät

Vihdoinkin tuli postissa aika hoidon suunnitteluun. H-hetki koittaa 21.10. Aika on tutulle ja erittäin hyväksi todetulle kollegalle :) Edeltävästi sekä minä että mies käymme antamassa taas uudet veri- ja pissanäytteet. Mies näytti vähän nyreää naamaa, että mitä pitääkö senkin antaa pissanäyte :D Välillä joudun muistuttamaan miestäni, että kukas tässä projektissa onkaan antanut suurimman panoksensa, toki miehenkin osuus on merkittävä, mutta ei niinkään rasittava ;)

Fertinovasta sen sijaan ei ole kuulunut mitään. Kestääkö todellakin kaksi ja puoli viikkoa katsoa läpi meidän paperimme?!?

Muuten elämä soljuu eteenpäin ihan tasaisesti. Taitaa olla kp 14 tänään. Ovistestejä en ole käyttänyt. Valkovuodon perusteella ovikseen on vielä aikaa. Ellei se sitten ole tullut todella aikaisin ja minun huomaamattani. Yritämme kyllä tässäkin kierrossa luomuraskautta. Eihän se yrittäminen loppujen lopuksi kovin vaikeaa ole ;) Onnistuminen sen sijaan...

Uusi kierto

Kuukautiset alkoivat eilen. Tähän saakka on ollut ihmeen vähän vuotoa, kun viime kierrossa tuli jo ekana päivänä ihan hirvittävästi hyytymää :D En ole juurikaan surrut epäonnistunutta edellistä PAS:ia. Toki olisi ollut hienoa että juuri tämä reippaalta vaikuttanut alkio olisi jatkanut kasvuaan, mutta kun ei niin ei.

Odottelen innokkaasti postia sairaalasta, että saisin jo kirjoittaa kalenteriin sen suunnittelukäynnin ajankohdan. Töistäkään ei ole hankala lähteä kesken päivän, kun ei tarvitse edes poistua ulkoilmaan :)

pp14: Veritestin tulos

Lopullinen varmistus sille, etten ole raskaana: S-hCG oli <3. Se siitä sitten. Mutta ihmeellistä, miten olenkaan ollut tänään hyvällä tuulella! Kumma juttu. Muut asiat sentään tuntuvat luistavan, lastenhankintaa lukuunottamatta.

Klinikalle soittaminen oli kuitenkin vähän vaikeaa. En ollut ajatellut, että meidän ja klinikan tiet eroaisivat näin: että alkiot on käytetty loppuun ja siirrymme julkiselle puolelle, koska raskautta ei ole vielä saatu aikaiseksi. Kurkkua hieman kuristi, mutta onneksi ei tullut mitään itkukohtausta puhelimessa. Ei se kaukana ollut. Hoitajan mukaan lääkäri käy vielä läpi paperimme ja saamme ne sitten kotiin, seuraavaan hoitopaikkaan toimitettavaksi. Kiitin kovasti hoidosta, eihän meillä mitään suurempaa valittamista ole ollut. Vähän haikea fiilis.

Nyt on sitten taas edessä pakollinen tauko hoidoissa. Ihan kiva olla ilman lääkkeitä taas jonkun aikaa, mutta muuta positiivista en kyllä hoitotauossa näe. 

Mielenkiintoista nähdä, miten hommat sujuvat toisessa hoitopaikassa, mahdolliset erilaiset hoitokäytännöt jne. Meneeköhän punktio yhtä hyvin kuin ensimmäisellä kerralla? Paljonko munasoluja saadaan, ja miten ne hedelmöittyvät? Pääsenkö tällä kertaa tuoresiirtoon? En malttaisi odottaa, jännittää :) Suurimmaksi osaksi jännitys on positiivista. Koko tämä tuohu on mielestäni tosi mielenkiintoista, sen lisäksi että sen tarkoituksena on saattaa minut raskaaksi :) 

Olen todella kiitollinen siitä, että olen jaksanut ensimmäisen hoidon näin hyvin, sekä fyysisesti että psyykkisesti. Tästä on hyvä jatkaa.

Pieni kylässä

Kesä taisi vihdoinkin tulla, onneksi lomaa on vielä jäljellä. Olimme ensimmäistä kertaa rannalla vasta tänään, ja sen jälkeen piknikillä omalla nurmikolla :) Kummityttö on meillä nyt yökylässä, ihana pieni <3 Juoksentelimme pihalla, leikimme Vilman kanssa ja illalla tyttö sai kylpeä. Omaa tahtoa kyllä löytyy jo aika paljon, ja usein tulee itku kun ei saakaan kaikkea mitä haluaisi :) Nyt vietämme iltaa kahdestaan, kun lapsi on nukkumassa. Kyllä minä oman lapsen meille ottaisin vaikka heti, jos se vain annettaisiin. Tai jos nyt ensin tulisin edes raskaaksi ;)

Kuukautiset ovat ihan loppumaisillaan, tänään on siis kp 6, tiistaina on ultraääni ja silloin saan toivottavasti jo kirjoittaa kalenteriin suunnitellun siirtopäivän. Kokemuksesta kuitenkin tiedän, ettei se välttämättä mene niin suoraviivaisesti tälläkään kertaa... 

Mietinkin tässä juuri, että onko se vain ja ainoastaan kohdun limakalvon paksuus (ja tietysti alkion ikä), jonka perusteella siirtopäivä päätetään lääkkeellisessä kierrossa? Eli jos limakalvo kasvaa hyvin, niin silloin siirron voi tehdä aiemmin kierrossa, huomioiden tietenkin edelleen se alkion ikä? Viimeksi siirto tehtiin kp 20, mutta millä perusteella se oli juuri kp 20? Viimeinen ultraääni oli kuitenkin jo kp 14 ja Lugesteronitkin aloitin vasta kp 17. Joten miksi ei siirtoa olisi esim. voitu tehdä jo kp 18 joka oli maanantaipäivä? Liittyykö se vain klinikan aikatauluihin? Vai oletetetaanko että limakalvo vielä ehtisi kasvaa lisää (minun kohdallani limakalvo oli päinvastoin ohentunut)? Tämä nyt on tällaista ns. turhaa pohdintaa... Mutta jos jollain on jotain näkökantoja asiaan niin saa mielellään jakaa minullekin :)

Kp 1

Kuukautiset alkoivat pitkästä aikaa aamulla niin että heräsin jomotteluun, ja heti kun istuin pöntölle niin tuli verta. Panadol auttoi ihan tarpeeksi hyvin, onneksi. Huomenna soitan klinikalle. Liimasin jo aamulla iholle Estradot-laastarit, puolitoista kappaletta 100 mikrg:n laastaria. Pistin ekan Klexanen, aloitin myös Primaspanin uudestaan ja tuplasin Prednisolon-annoksen 10 mg:aan/vrk. 

Eli ei kun seuraavaa PAS:ia kohti! Jos jotain pettymyksen tunteita vuodon alkamiseen liittyen ehkä olikin, niin nielaisin ne kuin pahanmakuisen pillerin ja unohdin saman tien. Huomenna soitan klinikalle, mutta eiköhän se ultraäänikontrolli tule kp 10 niin kuin edelliselläkin kerralla. Se olisi sitten tiistai 11.8. Onneksi olen silloin vielä lomalla, joten työt eivät hankaloita ultrassa käymistä. Jännittävää!

Kp 2

Eilen tunsin jo työpäivän aikana jomottelua alavatsalla, ja illalla vuoto sitten alkoi. Samalla alkoi ensimmäinen lääkkeellinen kiertoni. Ekan Estradot-laastarin onnistuin ennen iholle kiinnittämistä rullaamaan jotenkin kaksikerroin, ts. käyttökelvottomaksi (onneksi lääkekatto on täynnä). Seuraavan laaastari päätyi sinne minne se kuuluukin. Ja miten ihmeellistä, että se on edelleen paikoillaan, yhden nukutun yön ja suihkunkin jälkeen! 

Klexane-pistokset aloitin myös eilen. Hartaasti toivon, etten joutuisi piikittämään itseäni koko raskauden ajan. Siinä tapauksessa piikitys jatkuisi varmasti myös muutaman viikon synnytyksen jälkeen, koska sehän on juuri se kaikkein riskialttein aika laskimotukoksille.

Mietin tässä kyllä, että minkähänlainen hormonihirviö minusta oikein tulee tämän lääkityksen myötä?  

Seuraava alkionsiirto

Seuraava PAS tehdään lääkkeelliseen kiertoon. Keskustelin sekä Fertinovan lääkärin että oman lääkärini kanssa. Aivan riskitöntä se ei tietenkään ole, koska estrogeeniannos on niin iso. Tähän liittyy ihan kenellä tahansa suurentunut laskimotukosriski (kuten nyt esim. e-pillereihinkin), mutta minulla perustautini vuoksi vielä hieman suurempi riski. Lisäksi tauti voisi myös aktivoitua, mutta sen asian suhteen kyllä raskaus itsessäänkin on riski.

Tiesin toki tämä asiat jo aikaisemmasta, mutta kun nyt hain lääkkeitä apteekista, niin tuli hieman epävarma olo. Että mitä jos jotain tapahtuu? Toisaalta nyt kun tauti on rauhallisessa vaiheessa, niin on juuri se otollisin aika saada raskaus alulle ja myös onnelliseen päätökseen. Enhän minä nuoremmaksikaan tule, enkä ole missään vaiheessa ajatellut, etten uskaltaisi hankkia lapsia taudin aktivoitumisen pelossa. Oman lääkärin kanssa sovimme, että käyn hormonihoitojen aikana tiiviimmin labrakokeissa. Joka tapauksessa sitten jos/kun raskaus alkaa niin kävisin myös useammin seurannassa.

Estrogeenivalmiste on Estradot-laastari 100 mikrog/24 h, joka vaihdetaan kaksi kertaa viikossa.  Laastari on kuulemma parempi, jos on kohonnut laskimotukosriski. Sitten tietysti Lugesteron, alkuajankohdasta en tarkalleen vielä tiedä. Klexanen aloitan myös laskimotukosten estoon heti samana päivänä kuin Estradotin (jonka siis aloitan ensimmäisenä vuotopäivänä), annos on normaali profylaksia-annos 40 mg x 1. Pitääkin kysyä vielä, jatkanko Primaspaniakin. Kontrolliultraan menen suunnilleen kp 10.

Nyt on siis suunnitelma valmiina, enää uupuvat kuukautiset. Sehän tästä vielä puuttuisikin, että olisin raskautunut luomusti tässä taukokierrossa :) Kun ostin jo lääkkeetikin. Kymmenen päivän Klexanet maksavat Kelakorvauksen jälkeen noin 35 euroa. Tulee aika kalliiksi, jos lääkitys jatkuu koko raskauden ajan... Onneksi maksukattoni tuli nyt ainakin tältä vuodelta täyteen. Eikä mitään merkkejä raskaudesta ole havaittavissa, joten enköhän pääse käyttämään hankittuja lääkkeita ihan suunnitellusti :)

Tänään on kp 27, jos en ole laskenut ihan väärin. Ovulaatioajankohta on hieman hämärän peitossa, joten en osaa tarkalleen sanoa, koska kuukautisten pitäisi alkaa. Todennäköisesti menee viikonloppuun.

Onko muuten niin, että lääkkeellisen kierron jälkeen pitää pitää taukokierto, vai miten se menee? Kokemuksia?

Fiilikset ovat jossakin huolestuneisuuden ja innokkaan odotuksen välimaastossa. Ehkä tästä vihdoinkin tulisi jotain.

Ihmetyttää

Sain tänään postia klinikalta. Lääkärin kirjeessä sanottiin näin: "Koska vaikuttaa siltä että aivan luonnon kierrolla sinulta jää ovulaatio spontaanisti tapahtumatta, niin ehdotamme että käytät seuraavassa kierrossa aromataasi-inhinbiittoria pienellä annoksella ja sitten menet ultraääneen kierron 10. päivä ja sen mukaan katsotaan jos LH-testi tulisi positiiviseksi ja saisimme siirron ajoituksen helpommaksi". Mukana oli Letrozol-resepti, jotta käyttäisi 2,5 mg x 1 kiertopäivinä 3-7.

Hmm. Miten niin ovulaatio jää spontaanisti tapahtumatta??? Eikö viime kierrossa muka kaikki viitannut siihen, että ovulaatio tapahtui? Yritin googlailla, että mitä se Letrozol oikein tekee, mutta virallisesti sitä käytetään vain rintasyövän liitännäishoitona, joten oli vähän vaikea löytää tietoa.

Jossakin blogissa sanottiin, että sitä käytetään munarakkuloiden kasvattamiseen, elikkä siis ovulaation induktioonko? Eihän minulla munarakkulasta ollut viime kierrossa puutetta, sehän oli jättimäinen jo silloin kp 12! Ja ensimmäisessä PAS:issa nähtiin siirtopäivänä selkeä keltarauhanen.

Olen hieman ymmälläni. Soitanpa siis huomenna klinikalle.

Tänään on jo kp 7. Edelleenkin tiputtelee. Ehkä se on se Primaspan. Mutta eipähän ainakaan tarvitse kärsiä kuukautisista matkalla :)

pp8: Aika rientää

Miten onkaan jo pp8? Selvisin tästä viikosta kunnialla, vaikka stressasinkin aluksi, kun oli niin paljon järjesteltävää ja ohjelmaa. Ensi viikkokaan ei ole aivan tavallinen, kun on vappu ja muuta erityistä loppuviikosta. Ja sen viikon jälkeen vielä yksi viikko ja sitten lähdemme jo Japaniin...! Mihin tämä aika onkaan mennyt?

Hoitorintamalla olen ehkä jo hiljaa hyväksynyt, ettei tämäkään siirto tuota tulosta. Tai mistä sen nyt vielä tietää. Mutta ajattelin, etten lähde tässä kierrossa ylitulkitsemaan oireita. Mm. sitä iänikuista paineentunnetta vatsassa, joka ei koskaan tarkoita mitään. Joko minulla on selviä oireita tai sitten ei. No tällä hetkellä ei ole. Mutta ei se maailmaa kaada. Ehkä vain vähän horjuttaa yleistä uskoa tulevaisuuteen. Mutta ei se tätä viikonloppua pilaa.

Seuraava siirto olisi kesäkuussa, jos nyt silloin hoitoja tehdään. Meidän klinikka on kiinni vain muutaman viikon heinäkuussa. Seuraava kierto jää ainakin väliin matkan vuoksi. Toivoisin, että voisimme vielä yrittää luomukiertoon siirtämistä.

Yllättävän pian se elokuukin tulee. Silloin, kun pitäisi olla yhteydessä naistentautien poliklinikkaan, jos edelleen tarvitsemme hoitoja. Marraskuussa ajattelin, että no emme varmasti enää siinä vaiheessa tarvitse. Nyt se ei tunnu ollenkaan mahdottomalta ajatukselta. Eihän ennen sitä ehdi tehdä kuin maksimissaan kaksi siirtoa! Kai me sitten kuitenkin käytämme loppuun nämä nykyiset alkiot.

Jos edes yksi asia menisi suunnitellusti...

Tänään otin jo viidennen Terolut-pillerin, eli keskiviikkona on vuorossa viimeinen. Vuoto alkaa yleensä kahden päivän sisällä viimeisen tabletin ottamisesta, näin olen ymmärtänyt. Toivottavasti, toivottavasti... Vaikka en kyllä hämmästyisi, jos saisin odotella vuotoa pidempään. Niin moni asia on tässä ensimmäisessä hoidossa tuntunut menneen vikaan.

Hyperstimulaation uhka, tuoresiirron peruuntuminen, Primaspanin unohtuminen käyttöön, vain pieni määrä edes kohtuullisia alkiota verrattuna follikkeleiden määrään, "jälkivuodon" pitkittyminen, kuukautisten myöhästyminen... Mutta minkäs sille mahtaa. Eihän ensimmäiseen PAS:iin välttämättä ole niin pitkä aika. Tämän ajatuksen voimalla yritän porskuttaa eteenpäin :)

Lapsettomuusklinikkakäynti ja tulevat hoidot

Hyvää alkanutta vuotta! Ensin täytyy todeta, että olen oikein tyytyväinen tämänhetkisiin suunnitelmiin. Sain klinikan ensikäynniltä juuri sitä mitä toivoinkin: hoidot aloitetaan heti seuraavien kuukautisten alettua! Mahtavaa, että vihdoinkin alkaa tapahtua jotain.

Lapsettomuuslääkäri (joka oli oikein mukava) totesi melkein heti kättelyssä, että kaikki tarvittavat tutkimukset on tehty. Miehen siittiöiden määrää voisi yrittäää lisätä muutaman kuukauden Clomifen-hoidolla, mutta ei siitä välttämättä ole mitään hyötyä. Alentunut siittiöiden määrä on toki hyvin voinut olla myös väliaikaista, koska raskaus on alkanut jo kahdesti aikaisemmin. Täysin tuloksetonta yritystä on tietysti takana jo melkein vuosi, vaikka sperman laatu paranisikin, joten jo senkin puolesta kannattaa aloittaa hoidot. 

AMH-arvon perusteella munasarjareservini ovat vielä oikein hyvät, joten sen suhteen ei olisi vielä kiirettä. Tämän ikäisenä toisaalta hoitojen onnistumisprosentti on vielä todella hyvä, koska ikä on suurin hoitojen onnistumiseen vaikuttava tekijä lääkärin mukaan. Katselimme yhdessä kaavaa, jonka mukaan minun ikäiselläni raskauden todennäköisyys olisi 50 % per alkionsiirto, kun siirretään hyvälaatuinen alkio. Tämähän ei tietenkään kerro mitään siitä, kuinka moni alkaneista raskauksista sitten jatkuu normaalisti.

Päädyimme aloittamaan IVF-/ICSI-hoidot heti seuraavassa kierrossa. Kumpi näistä valitaan, riippuu siitä, miltä sperma näyttää punktiopäivänä. Lääkärin mukaan mies voisi kokeilla syödä Clomifenia, mutta toisaalta sillä ei olisi tässä vaiheessa juurikaan merkitystä, koska kuukaudessa ei yleensä näy mitään vastetta. Tietysti, jos jotain vastetta ilmaantuisi, niin ICSI:n sijaan voisi riittää IVF (joka on hieman halvempi).

Olen todella innoissani hoitojen aloituksesta. Kerron tässä hieman hoitosunnitelmastamme (yhtä lailla selvennän samalla asioita itselleni ja ehkä joku lukijakin voi tästä saada jotain hyödyllistä tietoa). Käymme vielä miehen kanssa pakollisissa infektioverikokeissa (hepatiitti A, B ja C + HIV). Mies sai klinikalta mukaansa Clomifen-reseptin, minä taas Gonal-F-, Orgalutran-, Pregnyl- ja Lugesteron-reseptit. Kävimme hoitajan kanssa läpi pistämiset.

Kun seuraavat kuukautiseni alkavat (todennäköisesti tiistaina 13.1.), soitan klinikalle ja ilmoitan että tulemme tässä kierrossa hoitoihin. Kp 2 aloitan Gonal-F:n pistämisen. Gonal-F on FSH:n kaltainen hormoni, jonka stimuloi munasarjoja niin, että normaalin yhden follikkelin sijasta alkaakin kasvaa useita follikkeleita. Annokseni on hyvästä munasarjojen toiminnasta johtuen aika pieni, 125 yksikköä iltaisin. 

Jo kp 1 aloitan lisäksi Primaspanin, joka kuuluu kaavaan autoimmuunitaudeissa. Primaspanin kanssa yhdessä aloitetaan yleensä myös kortisoni suun kautta, mutta tämä minulla on jo käytössä, joten jatkan entiseen malliin. Alkionsiiron yhteydessä annosta nostetaan hetkellisesti. Sen on todettu parantavan tuloksia, jos naisella on jokin autoimmuunitauti (tai sellaiseksi epäilty sairaus).

Suunnilleen kp 6 käyn täällä kotikaupungissani ultraäänikontrollissa, jossa tarkistetaan, miten follikkelit ovat kasvaneet. Soitan ultravastaukset klinikalle, josta määrätään seuraavan ultran ajankohta. Tässä vaihessa (käsittääkseni) aloitetaan myös Orgalutran, joka estää liian aikaisen ovulaation. Se on myöskin pistettävä lääke.

36 tuntia ennen munasolujen keräystä pistän Pregnyl-lääkkeen, joka irrottaa munasolut follikkeleiden seinämästä, jolloin ne saadaan kerättyä siten että follikkelit imaistaan neulalla tyhjiksi. Munasolujen keräystä varten menemme tietysti taas Tampereelle, todennäköisesti joudumme yöpymään edeltävän yön hotellissa, koska klinikalla pitää olla heti aamusta. Tämä ilmeisesti liittyy siihen, että jo saman päivän aikana ehditään nähdä, että hedelmöitys tapahtuu (?). Mieshän antaa siis sitten spermanäytteensä samana päivänä, ja munasolut hedelmöitetään tuoreeltaan. 

Munasoluja viljellään 2-3 päivää, jonka jälkeen tehdään yhden alkion siirto (uusi reissu Tampereelle, hah) ja loput laitetaan pakkaseen odottamaan mahdollisia uusia siirtoja (tässä vaiheessa tosin voidaan myös jatkaa viljelyä blastokystivaiheeseen, mutta tämä ei sinänsä vaikuta hoidon tuloksiin, mutta heikkolaatuiset alkiot saadaan kyllä karsittua pois). 

Toisena punktionjälkeisenä päivänä aloitan Lugesteronin emättimensisäisesti. Se on keltarauhashormoni, joka valmistaa kohdun limakalvoa mahdollisesti alkavaan raskauteen. Jokaisesta munasarjafollikkelistahan pitäisi periaatteessa kehittyä keltarauhanen, jonka pitäisi tuottaa riittävästi progesteronia, mutta jos näin ei jostain syystä kävisikään, niin asia hoituu Lugesteronilla. 

Aika paljonhan tässä on sulattelemista. Olen lukenut blogeista ja keskustelupalstoilta kaikenlaisia kauhujuttua siitä, mikä kaikki voi mennä pieleen. Lääkkeiden pistämisistä en ole huolissani, koska olen aikaisemminkin pistänyt muita lääkkeitä. Punktio nyt ei varmasti ole mikään mukava toimenpide, mutta ei minua näin etukäteen kuitenkaan erityisesti pelota (toivon tietysti, että suurin toiveemme toteutuisi yhdellä hoitokierroksella, ettei tarvitsisi tehdä uutta punktiota). Jos jokin hieman huolettaa, niin se, että mitä jos munasoluni osoittautuvatkin jotenkin viallisiksi? Todennäköisyys ei taida olla kovin suuri, kun yksi kunnollinen raskaus on alkanut, mutta silti... Muuten odotan hoitoja lähinnä mielenkiinnolla, ammatilliselta kannalta myös :) Töiden sumpliminen onkin kyllä sitten oma lukunsa,  varsinkin, kun tässä vaiheessa ei voi vielä sanoa tarkkoja päiviä, jolloin joudun olemaan poissa töistä. Yllätyin myös hieman, kun googlailin punktiosta, että 2 päivää sairauslomaa (+ punktiopäivä) olisi ihan normi. Hmm.

Tulipa pitkä teksti, mutta kirjoittaminen selkeytti taas hieman ajatuksia. En voi kyllä vieläkään uskoa, että aloitan lääkitykset jo kahden viikon kuluttua. Vau. VIHDOINKIN. Ovulaatiokin oli tietysti tuossa äsken, mutta olisihan se nyt jotain ihan järjetöntä, jos tästä kierrosta tulisinkin luomusti raskaaksi. Eihän sellaista tapahdu. 

Reissuun

Joulu meni mukavasti, ja lomaakin on vielä viikko jäljellä. Lähdemme kohta ajelemaan kohti Tamperetta ja Fertinova-klinikkaa. Olen ihan rauhallisella mielellä, mutta toiveikas. Jospa vihdoinkin alkaisi tapahtua jotain. Oli minulla eilen kyllä ovulaatiokin, jälleen vasta kp 17 (ja minä kun olen aina hehkuttanut että kiertoni on NIIN säännöllinen...) Ovistesti näytti vahvinta koskaan näkemääni plussaa, ja illalla alkoi tosi selkeä vasemmanpuoleinen alavatsajomotus. En ole edelleenkään menettänyt toivoani ihan normaalinkaan raskautumisen suhteen :)

Yksityisen lapsettomuusklinikan valinta

Minulla on ollut hirveästi tekemistä, ei pelkästään velvollisuuksia vaan kaikkea kivaakin, joten en ole juuri ehtinyt istua koneella. Mutta tässä hieman lyhyttä päivitystä. Oli vaikea valita kahden yksityisen klinikan välillä, ja lopulta tein päätöksen lähinnä fiilispohjalta. Kyllä, mieheni antoi minulle vapaat kädet :) Menemme Tampereen Fertinovaan ensikäynnille 30.12. Olemme juuri silloin menossa sopivasti Helsinkiin, joten koukkaamme sitten Tampereen kautta. Ajanvarauksessa oli todella sympaattisen oloinen nainen, joka sitten taisikin ratkaista pelin Fertinovan hyväksi :) Hinnoissa ym. ei ollut merkittäviä eroja.

Printtailin tänään töissä sekä omia että miehen sairauskertomuspapereita ja labravastauksia, jotka lähetämme Fertinovaan, jotta ne ovat siellä ennen käyntiämme. Ensin printtailu sujui hyvin ja paperit tulivat ulos oma tietokoneeni oheistulostimesta. Sitten kävi pikku moka, ja huomasin printanneeni yhden paperin ihan väärään paikkaa ja väärälle osastolle. Hetken oli kauhea hätä, mutta sain onneksi paperin käsiini ennen kuin kukaan muu ehti sitä lukea (näin on käynyt joskus aiemminkin). Sanoisin, että vakava tietoturvaongelma, tosin ihan itse aiheutettu :)

Lapsettomushoitojen suunnittelusta huolimatta lasken toki edelleen kiertopäiviä, mutta se ei ole sellaista pakkopullaa, enkä toisaalta ole tarvinnut mitään aktiivista unohtamistakaan, koska on ollut niin paljon muuta mietittävää. Tänään on kp 22. Ovisplussa tuli vasta kp 17, mikä oli vähän outoa, kun johtofollikkeli oli jo kp 15 niin iso, mutta luulen tunteneeni ovulaatiokipujakin (juurikin siellä vasemmalla puollela) kp17-18 välisenä yönä.

Keskustelin tänään esimieheni kanssa tulevista lapsettomuushoidoista. Hän suhtautui todella hyvin mahdollisiin poissaoloihin, ja toivotti onnea projektiin. Poissaolojen vuoksi ei siis ainakaan tarvitse stressata. Olen onnekas, kun minulla on tuollainen esimies :)

Käynti lapsettomuuspoliklinikalla

No niin. Tänään oli vihdoinkin se kauan odottamani päivä! Gynekologian poliklinikalla olikin toinen lääkäri kuin se, jonka tapasimme yksityispuolella, koska oli kuulemma sairauslomalla, mutta tämäkin gynekologi oli minulle tuttu entuudestaan ja oikein mukava. Kävimme läpi tutkimustuloksia, jotka meillä olikin jo etukäteen tiedossa. Ei siis muuta poikkeavaa kuin miehen sperma, vaikka se tietysti on yksinäänkin hyvin ratkaiseva asia.

Gynekologi kyseli kiertoni vaiheesta. Tänäänhän on kp 15, enkä uskonut ovulaation vielä tapahtuneen, koska ovistestit ovat vielä olleet negatiivisia, kipuja ei ole ollut, lima edelleenkin runsasta eikä nänneissä ole ollut arkuutta. Arvaukseni osui oikeaan, koska ultraäänessä vasemmalta löytyi 20 mm:n johtofollikkeli, ja sen perusteella ovulaatio tapahtuu todennäköisesti huomenna. En ole vielä tehnyt ovistestiä nyt illalla (aamulla näytti negatiivista), mutta kaiken järjen mukaan sen pitäisi olla positiivinen viimeistään huomenna.

Koska kiertoni oli sopivassa vaiheessa, gynekologi ehdotti siinä pritsillä maatessani, että tehtäisiin saman tien munatorvien aukiolotutkimus. Ensin ajattelin, että hui mitäs kamalaa olinkaan tästä tutkimuksesta lukenut, mutta se meni oikein hyvin ja nopeasti, ja munatorvet olivat hyvin auki. Gynekologi naureskeli, että yleensähän kaikki tutkimukset ja toimenpiteet epäonnistuvat juuri silloin kun ne tehdään kollegalle, mutta onneksi ei tällä kertaa :) Mitään "esilääkitystä" en saanut, mutta jälkeenpäin tarjottiin Buranaa. Sanoin, että minulla on laukussa Panadolia, mutta en sitten loppujen lopuksi ottanut ollenkaan kipulääkettä. Loppu työpäivä sujui silti hyvin. Ehkä noin tunnin pari oli menkkamaista jomotusta.

Sitten ehkä tärkeimpään, eli miten tästä eteenpäin. Tämänpäiväinen gyne kyseli, että mitä toisen gynen kanssa oli puhuttu. Kerroimme, että oli ollut puhe siitä että mentäisiin suoraan ivf:ään. Gyne sanoi vielä keskustelevansa kollegansa kanssa, mutta laittoi meidät nyt sitten ivf-jonoon. Mies jättää uuden spermanäytteen vielä tammikuussa. Kunnallisella puolella ivf-jono on vuoden verran, ja meille annettiin ohjeeksi soittaa poliklinikalle elokuussa, jos edelleen tarvitsemme hoitoja. Yksityispuolelle tietysti saamme hakeutua koska vain, ja niin olemme kyllä alusta asti ajatelleet tehdäkin, vaikka hinnat ovatkin korkeita. Tällä hetkellä taloudellinen tilanteemme on kuitenkin onneksi ihan hyvä. Ja vuoden odotusaika kunnalliselle puolelle tuntuu aivan mahdottoman pitkältä ajalta.

Googlailin heti vähän yksityispuolen mahdollisuuksia. Meille lähin klinikkakaupunki on Tampere, jossa myös kunnallisen puolen lapsettomuushoidot tehdään. Siellä on käsittääkseni kaksi lapsettomuushoitoklinikkaa, Fertinova ja Ovumia. Onko jollain näistä jotain kokemuksia?? Ajattelin kyllä olla piakkoin yhteydessä ainakin jompaan kumpaan. Hinnoissa tuskin on mitään hirveän suuria eroja? Tutkiskelin hieman hinnastoja, mutta niiden perusteella on kyllä vaikeaa arvioida kokonaiskustannuksia, kun en tiedä, mitä kaikkea nuo eri jutut oikein pitävät sisällään... Mutta jotain 2000-3000 euroa plus lääkkeet ehkä? Ja jatkossa, jos siirretään pakastettuja alkioita, niin se on sitten ainakin halvempaa. ICSI tietysti vielä kalliimpi...

Toivon tietysti, ettei mitään hoitoja tarvittaisi. Eihän se ihan mahdotonta ole, että raskaus onnistuisi luomustikin. Toivon edellen ihan joka kierrossa, mutta en odota ihmeitä. Vaikka jokainen onnistunut raskaus on kyllä mielestäni IHME. Niin hemmetin vaikeaa tämä tuntuu olevan. Tällä hetkellä mieliala on silti toiveikas. Kyllä me vielä lapsen saamme.