Jo rv 38+0!

Päätin, että tulen nyt edes kerran vielä  kirjoittelemaan kuulumisia ennen kuin vauva syntyy. Hirveän vähällehän tämä bloggaaminen on jäänyt. Viimeksi kun kirjoitin, oli rv 32. Siitä tuntuu olevan ikuisuus. Nämä viimeiset viikot ovat kuluneet tosi hitaasti, ja nyt on jo sellainen olo, että kunpa synnytys käynnistyisi. Eniten toivon sitä siitä syystä, että kaikki tämä epävarmuus loppuisi. Toki vaikka saisimmekin terveen vauvan syliin, niin sehän ei tietysti takaa sitä, ettei olisi mitään ongelmia. Mutta on silti helpompi, kun vauva on kohdun ulko- kuin sisäpuolella. 

Lapsivesimäärähän normalisoitui, mutta sen sijaan vauvan vatsanympärys jatkoi kasvuaan niin että äitiyspolin kontrollissa rv 35+1 se vastasi mitoiltaan jo rv 38+. Luustomitat olivat gynekologin mukaan kuitenkin symmetrisiä ja vastasivat viikkoja. Kävin kontrollissa taas maanantaina, eli rv 37+4, ja olin jo ihan asennoitunut siihen, että silloin sovitaan käynnistyspäivästä. Ihmetys olikin suuri, kun vauva olikin nyt pulskan sijaan vatsanympärysmitaltaan ennemminkin vähän laihanpuoleinen! Reisiluu ja pää olivat kasvaneet hyvin. Istukka, napavirtaukset ym. olivat aivan kunnossa eikä vauvalla vaikuttanut olevan mitään hätää. Tätä gynekologia en ollut vielä tämän raskauden aikana tavannut. Omasta mielestään hän sai oikein hyvät mitat vatsasta, ja ihmetteli, että miten vatsanympärys on aikaisemmin saatu mitattua noin isoksi. Toisaalta mitta on ollut iso monessa mittauksessa, ei vain tässä viimeisessä vaikka se silloin olikin erityisen iso. Nyt vatsanympärys vastasi jotain rv 36+, ja jopa absoluuttinen mitta oli pienentynyt parin viikon takaisesta. Miten se nyt edes voi olla mahdollista?!? Epäilen, että kyseessä on kuitenkin joku mittaustekninen asia, toivottavasti.

Painoarvio oli sama kuin kaksi viikkoa sitten, eli juuri alle 3 kg, mikä siis tietysti tarkoittaa sitä, ettei mitään 4 kilon vauvaa olisikaan tulossa, eikä todellakaan tarvitse ajatella käynnistystä. Se on tietysti hyvä asia, mutta itselläni kesti pari päivää päästä yli siitä harmista, että odotus edelleen jatkuisi. Lisäksi tietysti vähän huolestuin tuosta vauvan kummallisesta "laihtumisesta". Mystisesti vaihtelevien mittaustulosten vuoksi sain äitiyspolille vielä yhden kontrolliajan kahden viikon päähän. Silloin onkin jo rv 39+4, jolloin pojan synnytys spontaanisti käynnistyi (vaikkei valmista sen vuorokauden aikana tullutkaan). Parhaassa tapauksessa vauva on siinä vaiheessa jo turvallisesti kohdun ulkopuolella.

Eli oikeastaan tilanne on juuri siten, kuten olin toivonutkin: että saisin odotella synnytyksen spontaania käynnistymistä.

Ero omassa voinnissani verrattuna pojan raskauteen tuntuu suurelta. Jotenkin olen ollut ihan raskauden puolivälistä saakka "vaivaisempi" kuin viimeksi, tai sitten vain aika kultaa muistot. Olen nukkunut huonosti jo monen kuukauden ajan, koska joudun jatkuvasti kääntämään kylkeä, ja se onkin aikamoinen prosessi ;) Erityisesti lämpimämmillä säillä matala verenpaine on vaikuttanut jaksamiseen, kun ajoittain on ollut melkein koko päivän ihan nuutunut ja huimaava olo, kun verenpaine on ollut yleensä jotain välillä 85-100/65. Olen aina ollut tosi huono juomaan, joten siinä tietysti yksi suuri syy, mutta kyllä verenpaine on muutenkin raskauden aikana ollut normaaliakin matalampi. Siksi ihan lyhytaikainenkin selinmakuu tai puoli-istuva asento eivät lainkaan onnistu, ja kaikki ultraäänitutkimukset ovat tästä syystä olleet hankalia. Hb on onneksi hyvin noussut raskauden loppua kohden, ja oli viimeksi jo melkein normaali. Väsynyt olen silti ollut enenevässä määrin, ja nukkunut päivisin melkein joka päivä silloin kun se on ollut mahdollista.

Viimeisen parin viikon aikana liitoskipuja on ollut enemmän, ja vähänkin pidempään käveleminen ilman lepotaukoja alkaa olla hankalaa. Lantiossa tuntuu enemmän tai vähemmän painetta. Nivusissa tuntuu välillä todella teräviä vihlaisuja ja säteilevää kipua jalkoihin. Melkein kuin jalka voisi pettää alta. Ei niitä yleensä tule monta kertaa päivässä, mutta kipu voi tulla ihan puskista, mikä on ehkä niiden ikävin puoli. Ihan samantyyppistä oli myös pojan raskaudessa. Parina päivänä on ollut sellaista toivoa herättävää menkkamaista alavatsakipua myös silloin kun supistus ei ole päällä. Supistuksia tulee useampi tunnissa, ja kestävät yleensä 45-60 sekuntia. Alkavat olla jo vähän kipeitä, ja joskus ovat yölläkin herättäneet. Muutama päivä sitten niitä tuli illalla säännöllisesti noin 3 tunnin ajan niin että väli oli 5-9 minuuttia. Maanantaina tehtiin ultraäänen lisäksi sisätutkimus, ja silloin kaula oli vielä 4 cm, mutta kohdunsuu oli auki vähän enemmän kuin yhdelle sormelle.

Oikeastaan kaikki on siis valmista ja vauva on tervetullut saapumaan kun katsoo sopivaksi :) Itse en usko, että raskaus menee yliaikaiseksi, enkä ole siihen mitenkään henkisestikään valmistautunut. Silloin raskautta voisi olla vielä NELJÄ viikkoa jäljellä, ja se tuntuu ihan järjettömän pitkältä ajalta. Tosi jännittävää, että synnytys voi periaatteessa käynnistyä ihan koska vain!

NT-ultraan kolme yötä!

NT-ultra on keskiviikkona, ja onneksi heti aamulla 8.40. Siihen on siis kolme yötä. En ole hirveästi jännitänyt ultraa, odottanut kyllä, mutta viime päivinä on vähän alkanut pelottamaan, että mitä jos kaikki ei olekaan kunnossa? Eihän mikään suoraan viittaa siihen, ettei mahassa olisi kaikki hyvin, mutta sikiöseulan tulos kyllä vähän pelottaa. Mitä jos niskaturvotusta on liikaa tai verikokeissa on jotain häikkää? 

Kuinka ihanaa olisi saada hyviä uutisia ja saada olla taas vähän enemmän raskaana! Vointi on ollut hyvä, ei juurikaan pahoinvointia, enkä ole edelleenkään joutunut oksentamaan. Vatsa on ollut vähän vähemmän silmiinipistävän pullottava, ehkä yleinen turvotus on vähentynyt. Ja se tuntuu ihan hyvältä :)

Rv 10+2: Alkiosta sikiöksi ja äitiyshousut käyttöön!

Pahoinvointi on edelleen pysynyt poissa, mitä nyt joskus nälkäisenä voi olla huono olo. Väsynyt olen ollut, mutta se ei ole mitään verrattuna pahoinvointiin. Ehkä en tässä raskaudessa ala oksentamaan lainkaan! Olisipa se upea juttu!

Torstaina vaihtui jo yhdestoista raskausviikko, ja alkio on nyt virallisesti sikiö. Eli kaikki tärkeät rakenteet ovat toivottavasti kehittyneet, ja nyt sitten pitäisi vain kasvaa vähän isommaksi :) Vauvanalku liikkuu jo aika vilkkaasti kohdussa, en tietenkään tunne liikkeitä vielä itse, mutta ultraääni kertoo paljon ;) Viimeksi katselin pientä keskiviikkona. On ihmeellistä, miten näinä viimeisinä alkioviikkoina tapahtuu niin paljon kehitystä! Ihan muutaman päivän aikana pituutta tulee useita millimetrejä lisää, ja joka kerta rakenteet tulevat selvemmiksi ja alkio muuttuu enemmän ihmisen näköiseksi. 

Kotidoppleria käytin viimeksi eilen. Nykyään sydänäänet löytyvät aina nopeasti. Onhan sydän paljon helpompi löytää, jos se kuuluu 3,5 cm:n kuin 1,5 cm:n mittaiselle ihmisenalulle.

Kävin maanantaina SLE-verikokeissa, ja niiden tulokset saan tietää ylihuomenna. Tiistaina menen neuvolan seulontakokeisiin, eli ne hepatiitit ja hiv:t ja kromosomihäiriöseulonnat. Eihän NT-ultraankaan ole kuin puolitoista viikkoa! Sellainen jännä yksityiskohta noista seulonnoista, että riskiluvuissa tärkeä osatekijä on äidin ikä, mutta meidän tapauksessamme, kun on kyse pakastealkion siirrosta, niin äidin ikä lasketaan hedelmöitysajankohdan mukaan, eikä tämänhetkisen ikäni mukaan. Lapsettomuusgynen mukaan käytäntö on muuttunut ilmeisesti aika äskettäin, että riskilaskennassa huomioidaan tämä asia. Mutta onhan se fiksua laskea näin, koska munasoujen ikä on se, joka eniten vaikuttaa kromosomihäiriöriskiin. Meidän kohdallamme alkio oli siirrettäessä jo yli neljän vuoden ikäinen, mutta toki usein siirretään vielä paljon kauemminkin pakastettuina olleita alkiota.

Ensimmäisessä raskaudessa nämä ensimmäisen kolmanneksen viikot tuntuivat paljon, paljon pidemmiltä. Ja olin paljon enemmän huolissani kaikesta, tai sellaiset muistikuvat minulla ainakin on. Tietysti kaikki oli uutta ja jännittävää ja ihanaa. Tällä kertaa oloni on aika seesteinen. Olen hirmu iloinen, kun pahoinvointi lakkasi, ja olen pystynyt haaveilemaan vatsan kasvamisesta ja synnytyksestä ja vauvasta ilman että olisin juurikaan pelännyt keskenmenoa tai muita ongelmia.

Vauvasta puheenollen, niin päähäni on tullut sellainen ajatus, että se taitaa olla tyttö. Onpa jännää, että muutaman viikon päästä voi jo olla mahdollista erottaa vauvan sukupuoli! Pojan kohdalla tiesimme  aika varmasti jo muutama viikko ennen rakenneultraa, että poika on tulossa, mutta jos  tämä vauva on tyttö, niin on ehkä vaikeampi sanoa varmasti, että haarovälissä ei ole mitään ylimääräistä, kuin että siellä on ;)

Vatsakin on mielestäni jo kasvanut. Alavatsa on kiinteä ja pullottaa, mutta kyllä suoliston puolellakin turvotusta on, koska aamuisin vatsa on edelleen melko litteä, iltapäivästä eteenpäin se taas saattaa näyttää siltä että olisin jo paljon pidemmälläkin raskaana :D Puoli-istuvassa asennossa kun olen, niin kohdunpohja tuntuu noin kämmenenmitan häpyluun yläpuolella. Eli suunnilleen häpyluun ja navan puolivälissä. Ja kun en ole missään vaiheessa synnytyksen jälkeen kovin aktiivisesti treenannut vatsalihaksia ja rakenteet ovat jo valmiiksi löysemmät, niin tietysti vatsa pullahtaa esiin aikaisemmin :) Laitan joku päivä vaikka vähän kuvia, niin saatte nähdä :) Olin keskiviikosta perjantaihin toisella paikkakunnalla koulutuksessa, ja sinne otin ensimmäistä kertaa päälle äitiysfarkut. En oikein voinut enää kuvitella istuvani luennoilla tavallisissa farkuissani.

Ensimmäinen neuvolakäynti ja muita kuulumisia

Aika on loppujen lopuksi kulunutkin melko nopeasti. Torstaina alkoi jo kymmenes raskausviikko, eli tänään on rv 9+2. Kohta alkiota saa jo kutsua sikiöksi.

Tämän viikon alkupuolella huomasin, että pahoinvointi helpotti selvästi, ja olo on ollut tosi tosi paljon pirteämpi. Ihanaa! Olin jo aika epätoivoinen, kun oli vain jatkuvasti tosi huono olo ja hirveä väsy, eikä viikonloppuisinkaan olisi jaksanut tehdä juuri muuta kuin maata sohvalla (puhumattakaan siitä että töitäkin on ollut kahtena edeltävänä lauantaina). Väsymystä on edelleen, mutta se ei ole samalla tavalla kokonaisvaltaista. Rinnat ovat isot ja arat. Alavatsalla kohtu tuntuu jo aivan selvästi. Pahoinvoinnin helpottamisen myötä pahin alkuraskauden turvotuskin on helpottanut.

Oireiden vähenemisestä en ole lainkaan huolissani, koska viimeksi eilen vilkaisin töissä pikkutyyppiä ultralla. Vatsan päältä näkyy oikein hyvin, on näkynyt varhaisultrasta saakka. Siellä se kasvaa, ja tuntuu että joka kerta se näyttää vähän enemmän vauvalta. Liikkuukin vilkkaasti ja heiluttelee käsiä ja jalkoja. Pieniä sormiakin jo hieman erottaa <3

Torstaina olin ensimmäinen neuvolakäynti. Puhuimme paljon kaikenlaista ja kätilö päivitti taustatiedot, sain muutaman esitteen ja varasimme seuraavan käynnin, samoin kuin ensimmäisen lääkärineuvolan. Hb oli harmikseni vain 106, enkä ole varma onko se vain raskaudesta johtuvaa vai ehkä SLE:stä. No, ensi viikolla käyn tarkemmissa SLE-verikokeissa, niin sitten selviää enemmän. Sitä seuraavalla viikolla käyn seulontaverikokeissa NT-ultraa varten, niitä kun ei mielellään oteta ennen rv 10+0 (eikä rv 10+6 jälkeen). 

Pojan raskaudessa tein aina neuvolakäynneistä tänne blogiin omat postaukset ja tärkeät tiedot löytyivät taulukkomuodossa. Ensimmäisestä käynnistä ei toki vielä ole niin paljon raportoitavaa (sulkuihin tulee edellisen neuvolakäynnin tiedot):

raskausviikot: 9+0 ( - )
paino (muutos): - kg ( - g/vko), kokonaispainonnousu - kg
RR: 102/77 (-/-)
U-prot: +/-
U-gluk: neg.
Hb: 106 (-)
Vauvan syke: - (-)
SF-mitta: - cm (- cm)

NT-ultraan saimme ajan 12.2. Silloin on rv 11+6. Onpa jännittävää...! Luottavaisin mielin olen ainakin tällä hetkellä, että eiköhän sielläkin aikanaan ole kaikki kunnossa :)

Rv 7+2: Kuusi päivää varhaisultraan

Näin viikko sitten unta varhaisultrasta. Mies ei ollutkaan jostain syystä paikalla, ja aina kun ultrausta piti aloittaa, niin minulla olikin jotkut housut päällä. Kävin monta kertaa riisumassa, mutta aina vain oli jotain vaatteita välissä :D Lopulta päästiin aloittamaan, ja siellä vilahti jotain alkion näköistä, mutta sitten heräsin.

Kaikenlaista olen ehtinyt varhaisultraa odotellessa miettiä (ja googlailla ja lukea keskustelupalstoja). Yhtenä päivänä olin jo ihan varma, että tuulimuna se on, sitten se vaihtui kohdunulkoiseksi ja sitten  keskeytyneeksi keskenmenoksi, jonka jälkeen olin taas melko varma, että kyllä siellä on hyvännäköinen vauvanalku. Tai ehkä kaksi.

Huoh... Olisipa se ultra jo! Päivät kuluvan hirvittävän hitaasti... Vielä melkein viikko aikaa. En ymmärrä, miten itse pystyisin odottamaan NT-ultraan saakka! Töissä voisin koska tahansa iskeä anturin vatsan päälle ja katsoa mitä siellä näkyy (tai ei näy), mutta en ole uskaltanut. Parempi että sen tekee joku, joka oikeasti tietää, mitä näkee. En todellakaan halua mitään epätietoisuuspaniikkia, kun raskausoireiden vuoksi työpäivistä selviäminen on jo ihan tarpeeksi haasteellista. Tiedän kuitenkin, että jos tuolla vatsassa joku on, niin kyllä minä sen sieltä löytäisin. Löysin siskonkin viime raskaudessa alkion ja sykkeen jo näitäkin aiemmilla viikoilla ultraamalla vatsan päältä. Mutta kun kyse on nyt omasta raskaudesta, niin en vain halua.

Pahoinvointia on oikeastaan vuorokauden ympäri. Välillä lyhyitä aikoja, kun se ei tunnu niin paljon, mutta yölläkin kun herään vessaan, niin sitä on ja sen takia on ollut muutaman kerran hankala nukahtaa uudelleen. Pahinta se on nälkäisenä. Töissä pahoinvointia ei ehkä huomaa niin paljon, mutta silloin kun sitä on niin on vaikea keskittyä ja haluaisin vain kotiin sängyn pohjalle makaamaan. Oksentamaan en ole joutunut. Tissit ovat erityisesti aamuisin tosi arat ja painavan oloiset. Ja ovathan ne isot :D Kuten aiemmissakin raskauksissa, nenä tuntuu olevan koko ajan tukossa, ja limakalvot ovat kuivat ja vuotavat herkästi.

Sanoinko jo, että ultraan on kuusi päivää?!? ;) Äääääk. Miten pystyn edes nukkumaan edeltävänä yönä? Ihan kamalaa ja pelottavaa. Ja samalla haluaisin sinne ultraan vaikka heti, jos se olisi mahdollista. Haluaisin oikeasti voida ajatella, että olen raskaana, enkä vain jossakin välitilassa, jossa raskaustestissä on kaksi viivaa eikä kuukautisia ole. Mutta onko siellä ketään??? Voisiko siellä tosiaan olla joku? Miten ihmeessä siellä voisi olla joku? Tai no miksi siellä EI olisi ketään???

Klo 11.30 ensi viikon perjantaina. Se on se tuomion hetki. Sitä odotellessa, hyvää myöhäistä lauantai-iltaa ja tulevaa sunnuntaita kaikille, jotka tätä viitsivät lukea :)

Aika varhaisraskauden ultraääneen

Soitin tänään gynen polille ja sain ajan ultraääneen. Pojan raskaudessa aika annettiin aika tasan viikolle 7+0, nyt (ainakin omien laskujeni mukaan) viikot olisivat jo 8+1. Aika olisi perjantaina 17.1. Sinne tuntuu olevan mahdottoman pitkä aika! Ensin hoitaja laskeskeli, että niin, sehän menisi sitten noin 20. päivän tienoille, mutta totesi sitten että meidän lapsettomuusgynemme on silloin poissa, joten varataan aika hieman "aikaisemmin", eli tuolle perjantaille. 

Olisin tietysti toivonut vähän varhaisempaa aikaa, mutta tähän on kai tyydyttävä. Tuntuu, että siihen on HIRVEÄN pitkä aika! :D Melkein kolme viikkoa. Nythän on vasta rv 5+4. Mutta ehkä pojan raskaudessa aika annettiin aikaisemmin siksi, että joulun pyhät olivat juuri edessäpäin (aika oli siis 22.12.)? Ensimmäisessä, kesken menneessä raskaudessa kävimme yksityisellä ultrassa  jo viikolla 6 + jotain. Koska teille muille on annettu aika ensimmäiseen ultraan alkionsiirron jälkeen?

Eilen pahoinvointia oli melkein koko päivän. Tein lyhyen päivystysvuoron, ja se oli aika kurjaa, vaikea keskittyä jatkuvan ällötyksen vuoksi vaikken mitenkään erityisen väsynyt olekaan ollut, onneksi. Varsinaiset työt aloitan joululoman jälkeen 7.1. Vähän jännittää, miten töissä menee, jos pahoinvointi vielä voimistuu...

Tänään aamulla pahoinvointia oli enemmän kuin tähän mennessä on ollut. Itse asiassa heti heräämisen jälkeen olen voinut tähän mennessä oikein hyvin, mutta sitten kun on syönyt vähän aamupalaa, niin voi tulla oikein huono olo. Tänään pahoinvointia oli jo heti herätessä. Söin ensin jääkaappikylmän lasten mangosmoothien, joka maistui taivaalliselta :D Se ei kuitenkaan vienyt pahoinvointia pois. Sen jälkeen söin jogurttia ja mysliä ja kaksi voileipää. Voileipien välissä harkitsin oksentamista, mutta ei onneksi tarvinnutkaan. Aamupalan jälkeen join teetä, joka tuntui helpottavan oloa aika paljon. Nyt sitten on vain sellaista "taustapahoinvointi" taas.

Siskoni antoi edellisestä raskaudestaan jääneitä pahoinvointilääkkeitä (Primperan), jota hän oli käyttänyt jonkin verran ensimmäisellä kolmanneksella. Pitäisi ehkä kokeilla niitä, koska ei ole oikein kivaa, jos joutuisi ryntäilemään potilasvastaanotolta vessaan oksentamaan... Kuulin kyllä yhdestä kollegasta, joka oli raskaana ollessaan oksentanut vastaanottohuoneensa lattialle kesken potilaskäynnin :D

Rv 5+1: Pahoinvoinnista ja Lugesteronin lopetuksesta

Kai nyt on jo sallittua puhua raskausviikoista? "Virallinen" testipäivä eli jouluaatto tuli ja meni. Joulua viettäessä en ole monesti edes muistanut koko raskausasiaa, mikä on hyvä juttu. Pahoinvointiinkin olen jo aika tottunut. Itse asiassa on melkein parempi silloin kun sitä on, kuin silloin kun sitä ei ole (ainakin pahoinvointi tekee rauhallisemman olon siinä mielessä, että ehkä kaikki on ihan hyvin). Välillä pahoinvointia on ollut melkein koko päivän, välillä vain ajoittain. Oksentamaan en onneksi ole joutunut. Pojan raskaudessakin aamuoksentaminen tosin alkoi vasta joskus rv 10 ehkä. 

Mikäli nuo raskausviikot ovat oikein (hedelmöittymispäivän mukaan siis), ja ensimmäinen ultra on suunnilleen rv 7, niin eihän siihen sitten ole kuin pari viikkoa! Ihan kamalaa. Soitan gynen polille heti ensi viikon alussa. Katsotaan, mistä päivästä tulee Se päivä. Voisi hyvin olla jo loppiaisviikolla...! Apua!

Huomenna aamulla laitan muuten viimeisen Lugesteronin. Joulupäivänä ja eilen laitoin puolikkaan annoksen eli 200 mg x 2 tänään ja huomenna sitten vain 200 mg aamulla. Olen monta kertaa tarkistanut TAYS:in ohjepaperin, että kyllä sen näin pitäisi mennä. Gynen polilla annetuista ohjeista kun en muista yhtikäs mitään :)

P.S. Päivitin vähän noita muita sivuja. Raskaustestejä-osiosta löytyy paljon uusia kuvia, jos joku tykkää raskaustestien katselemisesta yhtä paljon kuin minä ;)

pp13: Viimeiset raskaustestit :)

Ei testaamista noin vain lopetetakaan... Perjantaina aamulla tein vielä jäljellä olevan Pregcheckin, ja kun eilen hain apteekista lisää Lugesteroneja, niin ostin samalla hyllystä viimeisen Clearblue digitalin. Eilen en vielä ollut varma, koska aion testata. Perjantain Pc antoi nopeasti oikein  hienon testiviivan:

Alkio on tänään 18 päivää vanha, eli hedelmöittymispäivästä (5.12.) kun lasketaan, niin raskausviikkoja olisi 4+4. Ts. digitestin kuuluisi näyttää Raskaana 2-3 vko. Minulla oli kuitenkin vähän sellainen hytinä, että koska aiemmat testit ovat pojan raskauteen verrattuna näyttäneet vahvoja viivoja verrattavissa olevina ajankohtina, ja lisäksi pahoinvointikin alkoi niin aikaisin, en ollut kovin hämmästynyt, kun testi näyttikin tänään aamulla viikoiksi jo 3+:

Mitä tuosta ajattelisi? Pojan raskaudessa "ongelmana" oli hidas hcg-nousu (eikä se sitten kaikesta panikoinnista huolimatta ennakoinut mitään pahaa). Ehkä tämä on silti parempi vaihtoehto. Kuukautisten mukaan tänään olisi vasta rv 4+1, mikä on tuon testin kanssa melkoisessa ristiriidassa, mutta onhan hedelmöittymisajankohdasta määritetty raskauden kesto tietysti kaikkein luotettavin. Torstaina olisi kuitenkin jo 5+0, jolloin testinkin pitäisi näyttää 3+. Ja joo, tiedän että poikkeavan nopea hcg-nousukin voi ennakoida ikäviä asioita, mutta yritän kuitenkin lähtökohtaisesti ajatella, että kaikki on kunnossa :)

Pahoinvointia oli oikeastaan koko perjantaipäivä, illalla vasta helpotti. Lauantai oli helpompi päivä, lähinnä nälkäisenä oli pahoinvointia ja sitten oikein selvästi myös illalla. Tänään aamulla aamupalan yhteydessä oli tosi huono olo, ja harkitsin jo oksentamistakin, mutta sitten se helpotti tällaiseksi "taustapahoinvoinniksi" ;) Rinnat ovat arat ja turvonneet, nännit myös hieman kipeät. Alavatsalla tuntuu välillä lieviä tuntemuksia.

Siskoni sanoi, että mitäs jos siellä onkin kaksoset, kun hcg nousee näin nopeasti. Kävi se itselläkin mielessä, kun pahoinvointi alkoi niin aikaisin, mutta mikä nyt olisi kaksosten todennäköisyys tässä tilanteessa?!? :D

Lugesteroneja hain apteekista lisää vielä sen verran, että riittävät muutaman päivää jouluaaton jälkeen. Ohjepaperissa sanotaan, että luomukierto-PAS:issa lääkitys jatkuu vielä neljä päivää testipäivän jälkeen pienemmällä annoksella.

P.s. koska saa alkaa puhua raskausviikoista? Olisiko sitten kun testipäivä on ollut ja mennyt :)

pp9: Lisää raskaustestejä

Olen tehnyt aika paljon raskaustestejä, mutta se ei ole mikään yllätys :) Ensimmäiset testit tein siis lauantaina illalla, eli pp4, sitten tein joka aamu samat kaksi testiä (Pregcheck ja Rfsu:n herkkä) tiistaihin saakka. Keskiviikkona vain Rfsu, koska Pc:t loppuivat. Eilen olin ihan haltioissani, kun Rfsu antoi nopeasti oikein selkeän viivan :) Siihen saakka viivat olivat kyllä vahvistuneet, mutta tulivat esiin aika hitaasti, testiajan sisällä kylläkin. Tänään iltapäivällä tein hetken mielijohteesta Pc:n, joita olin ostanut eilen lisää. Siihenkin tuli aika äkkiä hyvä viiva, joka oli vahvistunut kahdessa päivässä paljon.

Tämä ensimmäinen kuva on Rfsu:n herkkä eilen aamulla eli pp8, kun testi oli vielä märkä. Toisessa kuvassa on tänään iltapäivällä tekemäni testi heti tuoreeltaan, tehty parin tunnin pidätyksellä.

Tässä alla olevassa kuvassa on kaikki tekemäni Pc:t, alimpana vanhin eli pp4 ilta, sitten pp5, pp6 ja pp7 aamu ja ylimpänä pp9 iltapäivä, eli tänään. Toinen kuva ei ole niin hyvä, mutta siinä on alimpana pp4 ilta, sitten pp5, pp6, pp7 ja pp9 aamutestit.

Ai eikö niitä testejä ole tämän enempää?!? ;) No, ajattelin kyllä että tämä voisi jo riittää, toisaalta yksi   Pc on vielä jäljellä. Clearblue digitalkin antaisi ehkä jo tuloksen 2-3 vko, mutta en tiedä viitsinkö tuhlata siihen rahojani, kun näkeehän noista halvemmistakin testeistä hyvin, että hcg:n määrä on lisääntynyt.

Jos se mitenkään on vielä tässä vaiheessa mahdollista, niin minulla on oikeasti ollut ihan raskauspahoinvoinnin kaltaista oloa jo maanantaista lähtien joka iltapäivä/ilta, eli pp6 lähtien. Ei todellakaan ollut tällaista pojan raskaudessa. Alavatsaa myös nipistelee ja tuntuu vähän pientä painetta. Ne ovat kyllä tuttuja oireita aiemmasta. On myös janottanut tosi paljon, mutta toisaalta on myös tehnyt mieli tosi suolaista ruokaa. Väsynyt olen myös ollut, mutta en mitenkään poikkeuksellisen väsynyt.

Olen ollut niin innoissani, että olenkin muutamassa päivässä ehtinyt kertoa raskausuutisen jo aika monelle, toki vain sellaisille ihmisille, jotka eivät uutista levitä eteenpäin ;) Olin ensin ajatellut, että pitäisimme sen salaisuutena paljon pidempään. Mutta ei se ole kovin helppoa, varsinkin kun niin moni tietää, että olen ollut alkionsiirrossa. Ennen plussatestejä olo oli tosi epätodellinen, että mitä, voisiko tosiaan olla raskaana, mutta nyt raskaus tuntuukin aika luontevalta asialta, ja ainakin itselläni on hyvä fiilis. Toivotaan, että se olisi hyvä enne!

Edelleen yhtenä kappaleena

Viikko laskettuun aikaan, eli tänään on rv 39+0. Miten toivonkaan, että poika tulisi jo ennen kuin viikko on kulunut loppuun! Olen jo ihan kyllästynyt tähän isoon vatsaan, liikkumisen ja nukkumisen vaikeuteen, ainaiseen pissahätään ja siihen että suoli toimii ihan miten sattuu. 

Perjantai-iltana kellotin huvin vuoksi supistuksia kun istuin sängyssä lukemassa, ja niitä tuli noin 5-10 minuutin välein ja olivat vähän kipeitäkin. Eilen tuli myös säännöllisiä ja hieman kipeitä supistuksia ainakin parin tunnin ajan, sen jälkeen kun olimme olleet kävelyllä ja harrastaneet sänkypuuhia :) Sitten nukahdin kuitenkin ihan ongelmitta ja olen edelleen yhtenä kappaleena,  valitettavasti.

Eilinen kävelylenkki ei ollut kovinkaan mukava. Viime päivinä on lantiossa tuntunut kävellessä koko ajan painetta, ja sitten tuli lisäksi joku lihaskramppi oikealle. Oikeassa nivusessa on muutenkin tuntunut kaikenlaista ikävää viime aikoina. Välillä tulee sähköiskumaisia kipuja niin että melkein hyppään ilmaan ja mies heti luulee että nytkö se synnytys käynnistyy ;)

Miehellä alkoi tänään suunnitellusti kesäloma, jonka jälkeen hän sitten pitää isyysloman heti putkeen. On mukavaa, kun ei tarvitse olla yksin kotona päivisin ja olemme voineet viettää vielä ihan rauhallista kahdenkeskistä aikaa, mutta samalla huomaan kyllä ärsyyntyväni siitä että mies on niin hermostunut kun synnytys voi periaatteessa alkaa koska vain. Itseäni ei niinkään hermostuta tai pelota, enemmäkin olen kärsimätön ja haluaisin jo päästä tositoimiin.

Siskoni synnytti ensimmäisen lapsensa rv 39+1 ja olen elänyt toivossa, että jospa minunkin synnytykseni käynnistyisi samoihin aikoihin, mutta huonolta näyttää... Toisaalta hänelläkään ei ollut juuri mitään ennakoivia tuntemuksia, mitä nyt supistuksia oli ollut jo viikkokausia. Synnytystä edeltävänä yönä tuli hieman veristä vuotoa ja seuraavana iltana alkoivat kipeät ja säännölliset supistukset ja sitten se olikin menoa.

Toivottavasti, toivottavasti, toivottavasti minun ei enää tarvitsisi mennä seuraavalle nevolakäynnille viikon päästä, koska se tarkoittaisi vähintäänkin sitä, että synnytys on siinä vaiheessa käynnistynyt :)

Kuulumisia rv 37+4

Tänään aamulla huomasin, että vatsa oli paljon alempana kuin ennen. Toisaalta päivän aikana ero ei enää sitten tuntunutkaan niin suurelta, mutta äitinikin huomasin saman jo ennen kuin ehdin itse kommentoida asiaa. Mies ei kyllä huomannut mitään eroa :)

Muuten tänne ei kuulu juuri uutta. Pissalla olen kyllä ruvennut taas käymään paljon useammin, ja öisin herään aina parin-kolmen tunnin kuluttua nukkumaanmenosta ensimmäisen kerran, sitten vielä ainakin kertaalleen tai jopa vielä kaksi kertaa. Eli ehkä pojan pää tosiaan on jo alempana. Katsotaan, mitä neuvolantäti on mieltä maanantaina.

Streptokokkinäyte oli muuten negatiivinen! Ilahduin tästä kovasti. Eipähän tarvitse sitten jatkuvasti roikkua tipassa kiinni, jollei muuten olisi tarvetta :)

Tänäänhän on rv 37+4. Laskettuun aikaan on 17 päivää. Siis 17 PÄIVÄÄ. En voi uskoa, että todellakin olemme nyt tässä tilanteessa. Sehän on ihan liian outoa ja ihmeellistä ollakseen edes totta. Mutta pakko kai se on uskoa :D

25. raskausviikko

Onpa taas aika kulunut! Töihin liittyen on ollut stressiä parista asiasta, mutta raskauden kanssa menee edelleen hyvin. Maanantaina on jo rv 25+0. Juurikaan en ole vielä joutunut rajoittamaan tekemisiäni, mutta pikku hiljaa tuntuu, että maha alkaa olla tiellä :) Selällä makaaminen tai puoli-istuvassa asennossa oleminen alkaa olla tosi ikävän tuntuista. Nukun enimmäkseen vasemmalla kyljellä, mikä tuntuu parhaimmalta.

Varskinkin kun tulee supistuksia, niin tuntuu kuin olisi ihan hirveä pissahätä. Toisaalta pissahätä myös tuntuu tekevän niitä supistuksia. Aina, kun nousen ylös sängystä, niin vatsa kovettuu, ja se tekee olon vähän tukalaksi. Onneksi en ole vielä joutunut käymään yöllä vessassa kuin korkeintaan kaksi kertaa. Mutta vähintään yksi kerta on ihan vakio kyllä.

Sain käytettyä loppuun ison pullollisen nestemäistä rautavalmistetta, ja siirryin takaisin tabletteihin,  koska nestemäinen oli niin pahan makuista (mies kommentoi aina iltaisin, että on taas Jägermeister-shottini aika). Mutta nyt tuntuu, että suoli on entistä laiskempi. Ummetusta kun on muutenkin ollut jo parisen viikkoa. Ehkä minun on pakko ostaa lisää sitä inhottavaa litkua (kallistakin se oli).

Vauva tuntuu kehittyvän yhä aktiivisemmaksi. Tulin tänään yhden yön koulutusreissulta, ja tuo matka toi mieleen puolentoista kuukauden takaisen Prahan reissun. Sitä muistellessani huomasin, miten aika onkaan kulunut! Silloin potkuja tuntui muutaman kerran päivässä, ja välillä saattoi kulua tunteja, etten tuntenut mitään. Potkut olivat myös paljon heikompia, eivätkä näkyneet vatsan päältä. Doppleria käytin vielä jotenkuten säännöllisesti, mutta nyt en ole koskenut koko laitteeseen enää moneen viikkoon.

Tällä hetkellä tuntuu (ja näkyy) päivittäin ja monta kertaa ei vain yksittäisiä potkuja, vaan vilkasta möyrintää. Vatsassa muljahtelee ja vauva tuntuu muuttavan asentoa tosi usein, kun potkuja tuntuu lyhyen ajan sisällä ihan eri puolilla vatsaa. Toisaalta osa "potkuista" on varmaankin pienenpieniä nyrkiniskuja ;) Parin päivän aikana on tullut muutama potku, joka on jo vähän sattunutkin. Yksi osui virtsarakkoon ja toinen jonnekin maksan seutuville :)

Vatsa kasvaa!

Viikot tuntuvat tässä vaiheessa menevät yllättävän nopeasti. Tuntuu, että mies on koko ajan taivastelemassa, että kohta alkaa taas uusi raskausviikko, kuten tänäänkin sanoi että pian alkaa jo yhdeksästoista raskausviikko. Meillä uusi viikko vaihtuu aina maanantaina, joten jotain hyvää siinäkin viikonpäivässä on ;) Eilen alkoi kahdeksastoista viikko, eli tänään on 17+1.

Vatsa on selvästi pullahtanut esiin. Tai en nyt tiedä, onko "pullahtanut" oikea sana, mutta se näyttää jo selvästi raskausvatsalta. Ostin viikonloppuna pari raskauspaitaa ja yhdet raskausolohousut. Ovatpa nuo vaatteet mukavia päällä! Ja ne paidat tuovat nätisti vatsan esiin :) 

Kuuntelen edelleen sydänääniä dopplerilla niin että makaan selälläni. Tässä pari aamua sitten melkein kauhistuin, miten suuri kumpu alavatsalla olikaan! Onhan Pieni toki jo päästä takapuoleen noin 12 senttiä pitkä, ja raajoineen noin 17 senttiä, niin että tarvitseehan se vähän tilaakin! Miehellä on sellainen söötti tapa, että aina kun se näkee jossain mittanauhan tai viivottimen, niin se näyttää sitä minulle ja merkkaa sormellaan, että miten iso Pieni suurinpiirtein sillä hetkellä on <3

Liikkeitä olen yrittänyt kuulostella, tosin työpäivät ovat olleet niin kiireisiä, että en ole juuri ehtinyt kiinnittää huomioita siihen, mitä mahassa tapahtuu. Saldona edelleenkin vain toistakymmentä hieman epämääräistä tuntemusta. Dopplerilla kuuluu koko ajan potkuja, ja olen muutaman kerran kuvitellut samalla myös tunteneeni jotain, mutta toisaalta minun on hirveän vaikea keskittyä samalla sekä kuuntelemaan että tuntemaan. Mutta eipä minun varmasti enää kovin kauaa tarvitse odotella.

Viikonloppuna tuntui pariin otteeseen äkillistä, suhteellisen kovaa kipua hieman nivusten yläpuolella. Ehdin jo hieman säikähtää, mutta nuo kivut liittyvät todennäköisesti kohdun kasvuun ja ligamenttien venymiseen, joten ei pitäisi olla mitään vaarallista. Pieni ainakin jatkaa möyrintäänsä entiseen tapaan <3

Luulin pahoinvoinnin jo häipyneen lopullisesti, kun olo oli edellisen päivystyksen jälkeen aivan kuten ennen raskautta, eli kohtuullisen hyvä, vaikka nukuttuja tunteja ei ollut läheskään riittävästi. No, väärin luultu. Tänään aamulla en ehtinyt syödä edes aamupalaa, kun tuli jo huono olo ja oksensin vähän mahanesteitä. Tämä oli ensimmäinen kerta koko raskauden aikana, kun oksennus todella maistui oksennukselta. Yök. Loppupäivä on sitten taas tavalliseen tapaan mennyt tosi hyvin ilman mitään ongelmia. 

Löysimme viikonloppuna miehen kanssa kaapin perältä Japanista tuodun ison pussillisen kestonaposteltavia. Siinä on erilaisia oudon näköisiä tuotteita pienissä kerta-annospusseissa. Suurin osa on hajun ja/tai ulkonäön perusteella tehty joko kalasta tai merilevästä, joten niitä en ole uskaltanut syödä, mutta löytyipä sekoituksesta myös rapeita taikinanaksuja, joihin olen ihan koukussa :) Onneksi ne kohta jo loppuvat, koska kyseessä ei taida olla mikään terveyspommi... :D

Päivystäminen ja pahoinvointi

Onneksi sain nukkua viime yönä töissä jopa viisi tuntia putkeen. Todella hyvä tuuri! Olen kotona nukkunut vielä pari tuntia, ja olo on kohtalainen. Edellisen päivystyksen jälkeen perjantaina voin tosi huonosti, kun oksensin ja niin poispäin.

Kävin eilen rutiinilabroissa, ja tarkistin vastaukset etukäteen (lääkäri soittaa vasta ensi viikolla). Hb oli vieläkin matalampi kuin viimeksi, nyt vain 104. Höh. Vaikka olen syönyt kahta rautatablettia jo kuukauden ajan. Toivottavasti se nyt ei enää tuosta laskisi. Vaikka eikös se Hb yleensä laske raskauden aikana vasta enemmän juuri viimeisellä puoliskolla??? Muuten verikokeet olivat ihan kunnossa kyllä. Katsotaan mitä lääkäri ensi viikolla sanoo.

Huomenna on sokerirasitus. Sitä ennen pitäisi pystyä olemaan 12 tuntia syömättä. Ei kuulosta lupaavalta... Olin kyllä ajatellut, että pahoinvointi olisi näillä viikoilla helpottanut. Huomiseen tuntui olevan hirveän pitkä aika silloin kun varasin ajan laboratorioon.

Välikommentti: Tulikin juuri hirveän huono olo, ja kävin oksentamassa. Jippii.

Pakkohan tämän pahoinvoinnin on joskus loppua. Nyt on sentään jo rv 15+2! Valitettavasti se kyllä liittyy nykyisin enimmäkseen juuri yötöihin. Päivystämistä en silti voi lopettaa ainakaan vielä. Päivystyskorvaukset ovat niin iso osa palkkaa. Ja haluan kyllä minimoida sen ajan, jonka olen kokonaan päivystämättä, koska mitä pidemmäksi se aika venyy, sen vaikeampaa on taas aloittaa päivystäminen uudelleen, kun tuntuu että kaikki rutiinit ja tiedot ja taidot ovat hävinneet taivaan tuuliin...

Alkuviikon suuri huoli

Olen ihan tarkoituksellisesti harventanut blogpostauksia. Myös muiden blogien lukeminen on jäänyt harvemmalle tällä viikolla. Aikoinaan taisin päättää, ettei tästä blogista koskaan tule mitään raskausblogia, mutta tuntuu yllättävän vaikealta luopua kirjoittamisesta. Jatkan siis toistaiseksi :)

Alkuviikkoa leimasi huoli kaikenlaisista asioista. Se alkoi nenäluupohdiskelulla. Näkyikö se ultrassa vai ei? Jos ei näkynyt, niin olisikö kätilö sanonut? Googletin parina päivinä monta tuntia, välillä huolestuin lisää ja välillä helpotuin, vertasin itse ottamiani ultrakuvia ja päädyin lopulta siihen, että Pienellä todennköisesti on nenäluut näkyvissä.

Panikointi ei kuitenkaan loppunut tähän. Nt-ultran jälkeen en ollut tarkastellut sieltä mukaan saatua lappusta sen tarkemmin, kun kerran Down-riskiluvuksi oli saatu se 1:20 000. No, kaivoin jostakin syystä lapun esiin, ja huomasin, että ne hCGb- ja PAPP-A korjatut MoM-luvut ovat tosi matalat (0,27 ja 0,34). Siitä alkoi taas uusi epätoivoinen googlettaminen. Jossakin vaiheessa olin jo ihan varma, että Pienellä on kromosomipoikkeavuus. Kun on huolissaan, niin suhteellisuudentaju katoaa aika tehokkaasti.

Päädyin soittamaan äitiyspoliklinikalle, mutta sain sieltä juuri sen vastauksen, mitä olin odottanutkin: riskiluku oli normaali, päläpäläpälä. Kätilö kuulosti puhelimessa ärsyyntyneeltä. Kertoi, että erityistä seurantaa ei tarvita, kun PAPP-A MoM on yli 0,30. Ei kuitenkaan osannut selittää sen tarkemmin, mutta antoi ymmärtää, ettö olen ihan pöljä kun olen huolissani, riskilukuhan on normaali. Joo, tiedetään...

Google ja keskustelut miehen, siskon ja ystävien kanssa ovat kuitenkin (kerrankin!!!) saaneet minut  jotenkuten rauhalliselle mielelle. Kun nt-ultrassa oli kaikki kunnossa ja niskaturvotus pieni, niin noilla verikokeilla ei siksi ehkä ole niin suurta merkitystä. Downin syndroomaan liittyy tyypillisesti korkea hCGb ja matala PAPP-A, eli ei sovi minun arvoihini, mutta sen sijaan trisomia 18- ja 13-riski  lienee kohonnut (meidän kunnassa ei anneta trisomia 18-riskilukua erikseen). 

Lukemani perusteella kromosonipoikkeavuuden riski lienee kuitenkin pieni, koska niskaturvotus ja rakenteet olivat normaalit. Istukan toimintaa ja vauvan kasvua kyllä usein seurataan tarkemmin loppuraskaudesta, jos arvoissa on ollut jotain poikkeamaa, koska jos ne ovat matalat, niin ne saattavat kertoa istukan heikentyneestä toiminnasta, johon kyllä liittyy esim. hieman kohonnut keskenmeno- ja raskausmyrkytysriski. Kuitenkaan nämä minun arvoni ovat ilmeisesti kuitenkin liian hyvät edellyttääkseen mitään erityistä seurantaa.

Netistä löytyvien tietojen perusteella ymmärsin, ettei kaikissa kunnissa edes anneta odottajille näitä MoM-arvoja, elleivät ne sitten ole riittävän poikkeavat (miksei näin ole kaikkialla!). Kun olin vähän saanut itseni rauhoittumaan, tilalle tuli harmi siitä, että miksi en nyt vain saisi nauttia raskaudesta täysillä. Että pitikö minun joutua tästäkin asiasta olemaan huolissani, vaikka kokonaisuutena tilanne vaikuttaa ihan hyvältä. Riskeistä ei kukaan kuitenkaan pääse kokonaan eroon.

Yritän nyt vain ajatella, että kaikki on kunnossa ja nauttia raskaudesta kuten tähänkin saakka olen yllättävän hyvin pystynytkin. Rakenneultraan on kuutisen viikkoa. Menisipä aika HYVIN nopeasti. Tänäänkin on jo rv 14+6, huomenna alkaa KUUDESTOISTA raskausviikko. Hurjaa!

Jos joku muuten haluaa kommentoida tähän jotain, niin kaipaisin sellaista positiivista näkökulmaa, kiitos ;)

Muuten vointi on ollut ihan hyvä, tosin vielä keskiviikkona oksensin aamulla oikein kunnolla, niin että naama tuli verenpurkaumia täyteen :) Oksentamisessa olikin ollut viikon tauko. Myös perjantaina iltapäivällä lensi laatta. Muuten kyllä pahaoinvointi on jo siinä määrin helpottanut, ettei se juurikaan häiritse. Kohtu tuntuu kasvavan hyvin, mutta pullotuksen aste vaihtelee hieman. Esimerkiksi tänään aamulla ja edelleenkin se tuntuu tosi isolta, vaikka rakkokaan ei ole täynnä. Ehkä Pienen asento vaikuttaa siihen, miten pullealta kohtu tuntuu. Jo parin viikon ajan olen ollut havaitsevinani vaalean linea negran. Katsotaan, tummuuko se vai ei.

Aika kuluu

Tänään onkin jo rv 13+6, eli huomenna alkaa viidestoista raskausviikko! Kulunut viikko on sujunut ihan hyvin. Pahoinvointi tuntuu nyt oikeasti helpottaneet. En ole oksentanut sitten tiistain, eikä ole tarvinnut edes yökkäillä. Toki hieman huono olo on ollut silloin kun on nälkä, mutta se nyt ei ole muutenkaan epätavallista. Paino nousi alkuraskaudessa pari kiloa aika nopeasti, mutta nyt se on pysynyt muutaman viikon samoissa lukemissa, onneksi. Eihän painon vielä pitäisi kovin paljon nousta ;)

Nivusissa tuntuu välillä nipistelyä, ja kohdun seudussa erilaisia tuntemuksia. Kyllä se on selvästi kasvanutkin. Nyt tunnen jo esim. kävellessä, että alavatsalla on jotain ylimääräistä, ja varsinkin selällä maatessa näkyykin jo pieni kumpu. Ihanaa! <3

Ensi viikko on täynnä ohjelmaa, ja sitä seuraavalla viikolla perjantaina onkin jo toisen neuvolakäynnin vuoro. Edellisenä päivänä, eli torstaina, on sokerirasitus, ja saman viikon tiistaina myös "normaalit" verikokeet.

Odotan jo innokkaasti kevättä ja kesää. Eilen olimme kyllä vielä hiihtämässä, mutta melkein päivittäin huomaan haaveilevani lämpimistä kesäilloista, kun linnut laulavat ja luonto tuoksuu. En malttaisi odottaa, että lumet sulavat ja puutarha herää eloon. Tänä kesänä taitavat ainakin raskaammat puutarhatyöt jäädä minulta väliin, mutta odotan silti kaikenlaista pientä puuhastelua :)

Rv 12+5

Otsikon mukaiset viikot tänään. Olin ajatellut, että pahoinvointi alkaisi helpottamaan pikkuhiljaa, mutta tällä viikolla olen oksentanut kahtena aamuna heti aamupalan jälkeen, ja tänäänkin melkein oksensin, maha oli tosin ihan tyhjä niin mitään ei tullut ulos. Monta kertaa päivässä olen lisäksi käynyt pöntöllä yökkimässä. Toisaalta tämä ei ole samanlaista kuin alussa siinä mielessä, että pahoinvointi saattaa olla monta tuntia poissa. Aluksi sitä oli koko ajan silloin kun ei ollut juuri syömässä jotain, mutta lievempänä. Nyt sitä on lähinnä aamuisin ja silloin kun ruokailusta on kulunut liian pitkä aika.

Yöpäivystykset eivät myöskään helpota pahoinvointia. Torstaina päivystyksen jälkeen olo oli aika hirveä. Silloin ei tosin tarvinnut oksentaa, yökkäillä vain vähän väliä.

Alavatsalla on jo monen päivän ajan tuntunut usein painetta. Kohtu se siellä taitaa kasvaa :) En ole enää moneen viikkoon pystynyt käyttämään tavallisia farkkujani (ne menivät päälle vain parin viikon ajan sitten kun hyperiturvotus oli laskenut), vaan kylmällä säällä olen kotoa lähtiessäni laittanut jalkaan yleensä mukavat ulkoiluhousut, töissä kun ei onneksi tarvitse käyttää omia vaatteita. Jos olen halunnut pukeutua siistimmin, niin olen käyttänyt siskoltani lainassa olevia äitiysfarkkuja. Todella mukavat :) Kaikkia alushousujani tai pitkiä kalsareita en enää voi käyttää, koska pienikin ylimääräinen puristus alavatsalla tekee pahaa oloa ja tuntuu muutenkin ikävältä. Löysät olohousut ovat ihan parhaat :)

Kuuntelen edelleen Pienen sydänääniä kotidopplerilla. Eilen töissä kurkkasin myös ultralaitteella, ja siellähän Pieni edelleen liikuskeli <3 Kunnon mittoja en saanut, kun Pieni ei suoristautunut kunnolla, mutta vaikutti kyllä kasvaneen sitten maanantain :) Pituus oli ehkä noin 65 mm. Miten huimaa vauhtia Pieni kasvaakaan!

Kollegani on jo parin viikon ajan ehdotellut, että katsoisin nyt, kuten hänkin teki omien raskauksiensa aikana, mutta en halunnut katsoa omin päin ennen nt-ultraa. Jos vaikka löytäisin jotain, mikä jäisi huolettamaan. Nyt oli nt-ultrasta kuitenkin niin lyhyt aika, että ajattelin ettei sieltä nyt mitään kovin pahaa voi löytyä :) Rakenneultra-aika on heti pääsiäisen jälkeen tiistaina. Eli hieman alta parin kuukauden kuluttua. Silloin olisi raskaus jo puolessavälissä! En todellakaan aio näiden parin kuukauden aikana ultrailla itse kuin korkeintaan muutaman kerran. Ehkä en kertaakaan, jos saan pidettyä itseni kurissa. Kotidoppleri on ollut kyllä minun mielenterveyteni pelastus ;)

Päivittäin saatan edelleen havahtua siihen, että ai niin, olen raskaana! En sanoisi, että asia on missään nimessä arkipäiväistynyt, ei todellakaan, mutta kun viikkoja edelleenkin on vain 12+, niin huomaan etten vielä pysty haaveilemaan tulevasta ihan holtittomasti. Haluaisin kyllä, ihan hirveästi, suunnitella kaiket päivät hankintoja ja nimiä ja muuta, ja miettiä että minkähänlainen lapsi sisälläni kasvaa. Tätähän olen odottanut jo monta vuotta, jo paljon kauemmin kuin aloimme raskautta yrittämäänkään. Mutta vaikka olenkin optimistinen raskauden suhteen, niin SILTI. Tulisipa viikkoja pikavauhtia vielä muutama lisää. Koko tämä raskaus tuntuu epätodellisen ihmeelliseltä asialta. 

Nt-ultra huomenna

Tänään on rv 11+6 ja huomenna jo 12+0. Miten ihmeessä olemme jo päässeet näin pitkälle!?! Ei siitä kovin kauan ole, kun viikkoja oli 4+ jotain ja ajattelin, että "turvallisemmille" viikoille on hirveän pitkä aika. Huomenna on nt-ultra. Juuri nyt olen aika rauhallisella mielellä, mutta mitenkäs huomenna? Voisiko olla mahdollista, että ultrassa olisi kaikki kuten pitääkin? Tiedän toki, että Pieni on elossa, mutta kun niin moni muu asia voi olla vialla. Onko niskaturvotus ok? Onko Pieni kasvanut normaalisti?

Sitten hieman oirepäivitystä. Pahoinvointia on tällä hetkellä ensimmäkseen silloin, kun on nälkä tai heti aamupalan jälkeen. Yleisesti ottaen on kyllä vähenemään päin. Rinnat ovat kohtuu isot, mutta eivät mitenkään valtavat. Nännit ovat arat mutta muuten rinnat eivät niinkään. Kohtu kasvaa selvästi. Kun se aluksi tuntui juuri ja juuri häpyluun alla, nyt pohja tuntuu makuuasennossa (ja tyhjällä rakolla) ainakin 5 senttiä häpyluun yläpuolella. Vaikka olen vatsan kasvusta puhuttaessa vielä aikaisilla viikoilla, niin mielestäni alavatsa on alkanut pullottamaan. Paino on kyllä noussut pari kiloa, joten saattaapi olla ihan vain lihomista ;)

Ai niin. Mitään vuotoa ei ole enää tullut, ei myöskään yhdyntöjen jälkeen. Sain keskiviikkona myös vakilääkäriltäni luvan lopettaa Klexanen, joten tiistai-illan piikki jäi viimeiseksi. Aluksi tuntui pelottavalta lopettaa, mutta mitään pahaa ei ole tapahtunut, joten tällä hetkellä piikitysten lopettaminen tuntuu pelkästään hyvältä asialta. Eipähän tarvitse muistaa pistää joka päivä, ja kyllä se aina vähän kirpaiseekin. Ja pääsen vihdoinkin eroon vatsan ja reisien mustelmista! Kaikki seurantalabrat olivat muuten kunnossa, paitsi että Hb oli hieman laskenut 109:ään. Kokeilen nyt ottaa kahta rautatablettia päivässä, jos sillä saisi hemoglobiinin vähän korkeammaksi.

Huomenna minulla on toivottavasti hyviä uutisia päivitettävänä. Iiik. Miksei ultra-aika voisi olla jo ihan aamusta??? Nyt pitää odottaa iltapäivään saakka (ja yritettävä jotenkin tehdä normaalisti töitä aamupäivällä). Hui. Hui. HUI.

Rv 11+0

Kävin viime viikolla labroissa, ja samalla otettiin neuvolasta pyydetyt seulontakokeet ja vielä kertaalleen gynen polin kautta se Fidd-arvo. Soitin tänään meidän lapsettomuusgynelle, kun se oli yrittänyt tavoittaa minua jo perjantaina. Fidd oli laskenut normaaliksi. Lapsettomuusgyne oli vielä keskustellut myös sen gynen kanssa, joka pitää äitiyspolia, ja tulivat siihen tulokseen, että Klexanen voisi nyt lopettaa.

Tiedän, että on ihan tyhmää jatkaa Klexanea, jos siihen ei ole mitään lääketieteellistä syytä, mutta minua kyllä ahdistaa tuo lopettaminen. Jos se SITTENKIN olisi tarpeen. Olen käyttänyt sitä nyt viikolta 4+ alkaen, ja jokailtainen piikki on tuntunut turvalliselta. Nytkö pitäisi vain jättää pistämättä??? 

"Ilmoittauduin" raskauden vuoksi viime viikolla perussairauttani seuraavan poliklinikan lääkärille, ja yllätys, yllätys, kävin viime viikolla tämän seurauksena vielä toistamiseen labroissa. Tuloksista en vielä tiedä. Seuraavat samantyyppiset kokeet otetaan kuukauden päästä. Vaikka haluaisin luottaa gynekologeihin, niin juttelen vielä tästä Klexane-asiasta myös tämän toisen lääkärin kanssa.

Lapsettomuusgyne kyseli puhelimessa vointiani, ja vastasin iloisesti että hyvin täällä menee. Gyne ihmetteli, miten olen näin rauhallinen (kuten ehkä muistatte, gyne pitää minua hermoheikkona tyyppinä, mitä varmasti osittain olenkin). Kerroin kotidopplerista, ja gyne nauroi että sitä saan kyllä käyttää vaikka kolme kertaa päivässä, jos haluan. Piti laitteen käyttöä itse asiassa jopa suositeltavana, ainakin minun tapauksessani :D

Mittasin tänään pitkästä aikaa Pienen syketaajuuden, ja se oli noin 160. Eli laskenut (kuten kuuluukin) parin viikon takaisesta, jolloin se oli 180. Olen kyllä ihan korvakuuloltakin huomannut, että syke on rauhallisempi. Viime päivinä sydänäänten löytäminen on ollut yleisesti ottaen vaikeampaa kuin aluksi. Syke tuntuu vaihtavan paikkaa usein, ja saattaa yhtäkkiä kadota, vaikka  pidän anturia ihan liikkumatta. Ehkä se johtuu siitä, että Pieni liikkuu enemmän?

Tänään alkoi jo KAHDESTOISTA raskausviikko. Ihme juttu. Tasan viikko nt-ultraan. 

Mutta ei lapsettomuudesta johtuva suru ole edelleenkään kadonnut mihinkään. Kun eilen kuulin radiosta yhden kappaleen, jota kuuntelin paljon ensimmäisen raskauden aikana ja sitten myös keskenmenon jälkeen, rupesi hirveästi itkettämään. Yhtäkkiä keskenmenosta aiheutunut suru tuntui taas ihan tuoreelta. Vaikka tapahtuneesta on jo reilusti yli kaksi vuotta.

En muuten ole huomannut, että mielialani olisi kovasti erilainen raskauden aikana. Kun normaalistikin saatan liikuttua melkein mistä vain (ja sitä sattuu lähes päivittäin). Viime viikolla ärsyynnyin parista pikkuasiasta, ja hetkessä olin niin vihainen ja ärsyyntynyt, että en tiennyt miten päin olla. Tuntui, että sisälläni kiehui raivosta. Heittelin tavaroita ja tein riuskoin ottein kotitöitä jonkin aikaa, ja sitten se alkoi helpottaa. Tällaisia tuntemuksia minulla oli teininä viikottain ja myöhemminkin erityisesti minipillereitä käyttäessäni, mutta harvemmin enää vanhempana. Korkeintaan pari kertaa vuodessa :) Ehkä tämänkertaisen voi laittaa raskauden piikkiin ;)

Ultra-aika!

Tänään tuli postissa aika nt-ultraan! Se olisi 25.1. eli alle kahden viikon päästä. Viikkoja olisi tuolloin kasassa tasan 12+0. Ihanaa, ettei tarvitse sen pidempään odotella! Jännää. Aika on vasta iltapäivällä. Parasta olisi ollut tosi aikaisin aamulla, mutta emmeköhän tästä selviä :)

Pahoinvointi on ollut taas pari päivää selvempää. Tänään on ällöttänyt oikeastaan koko ajan, ihan riippumatta siitä, kuinka kauan on kulunut edellisestä ruokailusta. Ei mitään yökkäilyä tai oksentelua kuitenkaan, onneksi. Ja on se vaan niin, että jos on paljon tekemistä (=töitä), niin en sitä pahoinvointia niin huomaa, kun ajattelen muita asioita.

Yöksi taas päivystämään. Jotenkin hassusti olen itse jakanut itselleni neljä päivystystä reilun viikon sisään. Mitä ihmettä oikein ajattelin silloin joulukuussa??? Helmikuussa meno vähän rauhoittuu, onneksi...

Mutta eihän minulla oikeastaan ole mitään syytä valittaa. Olen raskaana. RASKAANA. Vau. Miten ihmeessä kävi näin???