Nt-ultra huomenna

Tänään on rv 11+6 ja huomenna jo 12+0. Miten ihmeessä olemme jo päässeet näin pitkälle!?! Ei siitä kovin kauan ole, kun viikkoja oli 4+ jotain ja ajattelin, että "turvallisemmille" viikoille on hirveän pitkä aika. Huomenna on nt-ultra. Juuri nyt olen aika rauhallisella mielellä, mutta mitenkäs huomenna? Voisiko olla mahdollista, että ultrassa olisi kaikki kuten pitääkin? Tiedän toki, että Pieni on elossa, mutta kun niin moni muu asia voi olla vialla. Onko niskaturvotus ok? Onko Pieni kasvanut normaalisti?

Sitten hieman oirepäivitystä. Pahoinvointia on tällä hetkellä ensimmäkseen silloin, kun on nälkä tai heti aamupalan jälkeen. Yleisesti ottaen on kyllä vähenemään päin. Rinnat ovat kohtuu isot, mutta eivät mitenkään valtavat. Nännit ovat arat mutta muuten rinnat eivät niinkään. Kohtu kasvaa selvästi. Kun se aluksi tuntui juuri ja juuri häpyluun alla, nyt pohja tuntuu makuuasennossa (ja tyhjällä rakolla) ainakin 5 senttiä häpyluun yläpuolella. Vaikka olen vatsan kasvusta puhuttaessa vielä aikaisilla viikoilla, niin mielestäni alavatsa on alkanut pullottamaan. Paino on kyllä noussut pari kiloa, joten saattaapi olla ihan vain lihomista ;)

Ai niin. Mitään vuotoa ei ole enää tullut, ei myöskään yhdyntöjen jälkeen. Sain keskiviikkona myös vakilääkäriltäni luvan lopettaa Klexanen, joten tiistai-illan piikki jäi viimeiseksi. Aluksi tuntui pelottavalta lopettaa, mutta mitään pahaa ei ole tapahtunut, joten tällä hetkellä piikitysten lopettaminen tuntuu pelkästään hyvältä asialta. Eipähän tarvitse muistaa pistää joka päivä, ja kyllä se aina vähän kirpaiseekin. Ja pääsen vihdoinkin eroon vatsan ja reisien mustelmista! Kaikki seurantalabrat olivat muuten kunnossa, paitsi että Hb oli hieman laskenut 109:ään. Kokeilen nyt ottaa kahta rautatablettia päivässä, jos sillä saisi hemoglobiinin vähän korkeammaksi.

Huomenna minulla on toivottavasti hyviä uutisia päivitettävänä. Iiik. Miksei ultra-aika voisi olla jo ihan aamusta??? Nyt pitää odottaa iltapäivään saakka (ja yritettävä jotenkin tehdä normaalisti töitä aamupäivällä). Hui. Hui. HUI.

Vähän verta

Maanantai-iltana, kun kävin vessassa, pikkuhousuissa oli verta. Kaikki tuntui hetkeksi pysähtyvän, ja vain katselin hyvin hennon vaaleanpunaista länttiä ja mietin, mitä tämä kaikki oikein merkitsee. Hyvin nopeasti muistin, että olimme ehkä noin tuntia aiemmin olleet yhdynnässä. Ja että (edelleenkin) käytän sekä Primaspania että Klexanea. Menin mieheni luokse, kerroin havainnostani ja kysyin mitä hän tästä oikein ajattelee. Päädyimme yhdessä samaan lopputulokseen, kuin minä itsekseni hetkeä aiemmin: ei ole mitään syytä menettää yöunia tämän asian vuoksi.

Onhan jopa ihmeellistä, että vuotoa ei ole tullut aikaisemmin yhdynnän jälkeen, kun kuitenkin käytän verenohennuslääkitystä. Kun esimerkiksi niistäessäkin tulee nykyisin aina verta nenästä. Mitään kipuja ei ole ollut. Pienen sydänäänet kuuluvat kuten ennenkin. Raskausoireet ovat ennallaan (eilen  oksensin aamupalan jälkeen). Ja mikä parasta, vuoto oli todellakin hyvin pientä. Eilen pikkuhousunsuojaan tuli muutama läntti ruskeaa, mutta pyyhkiessä ei mitään. Sen jälkeen ei ole tullut mitään vuotoa. 

En ole huolissani. Olen todella ihmeissäni, miten en ruvennut panikoimaan, juuri ollenkaan. Nukuin toissayön hyvin, ja viime yönä päivystyksen aikana tuskin enää muistin koko asiaa. Ehkä tämä oli  epäsuora vinkki, että minun tosiaan kuuluisi lopettaa Klexane. Mutta kun en haluaisi. Tänään lääkäri soittaa minulle rutiinilabroistani. Kysyn samalla Klexanesta. Jos vaikka jatkaisin vielä seuraavaan ultraan.

Onko muilla kokemuksia (oletettavasti harmittomista) raskaudenaikaisista vuodoista yhdynnän jälkeen?

Rv 11+0

Kävin viime viikolla labroissa, ja samalla otettiin neuvolasta pyydetyt seulontakokeet ja vielä kertaalleen gynen polin kautta se Fidd-arvo. Soitin tänään meidän lapsettomuusgynelle, kun se oli yrittänyt tavoittaa minua jo perjantaina. Fidd oli laskenut normaaliksi. Lapsettomuusgyne oli vielä keskustellut myös sen gynen kanssa, joka pitää äitiyspolia, ja tulivat siihen tulokseen, että Klexanen voisi nyt lopettaa.

Tiedän, että on ihan tyhmää jatkaa Klexanea, jos siihen ei ole mitään lääketieteellistä syytä, mutta minua kyllä ahdistaa tuo lopettaminen. Jos se SITTENKIN olisi tarpeen. Olen käyttänyt sitä nyt viikolta 4+ alkaen, ja jokailtainen piikki on tuntunut turvalliselta. Nytkö pitäisi vain jättää pistämättä??? 

"Ilmoittauduin" raskauden vuoksi viime viikolla perussairauttani seuraavan poliklinikan lääkärille, ja yllätys, yllätys, kävin viime viikolla tämän seurauksena vielä toistamiseen labroissa. Tuloksista en vielä tiedä. Seuraavat samantyyppiset kokeet otetaan kuukauden päästä. Vaikka haluaisin luottaa gynekologeihin, niin juttelen vielä tästä Klexane-asiasta myös tämän toisen lääkärin kanssa.

Lapsettomuusgyne kyseli puhelimessa vointiani, ja vastasin iloisesti että hyvin täällä menee. Gyne ihmetteli, miten olen näin rauhallinen (kuten ehkä muistatte, gyne pitää minua hermoheikkona tyyppinä, mitä varmasti osittain olenkin). Kerroin kotidopplerista, ja gyne nauroi että sitä saan kyllä käyttää vaikka kolme kertaa päivässä, jos haluan. Piti laitteen käyttöä itse asiassa jopa suositeltavana, ainakin minun tapauksessani :D

Mittasin tänään pitkästä aikaa Pienen syketaajuuden, ja se oli noin 160. Eli laskenut (kuten kuuluukin) parin viikon takaisesta, jolloin se oli 180. Olen kyllä ihan korvakuuloltakin huomannut, että syke on rauhallisempi. Viime päivinä sydänäänten löytäminen on ollut yleisesti ottaen vaikeampaa kuin aluksi. Syke tuntuu vaihtavan paikkaa usein, ja saattaa yhtäkkiä kadota, vaikka  pidän anturia ihan liikkumatta. Ehkä se johtuu siitä, että Pieni liikkuu enemmän?

Tänään alkoi jo KAHDESTOISTA raskausviikko. Ihme juttu. Tasan viikko nt-ultraan. 

Mutta ei lapsettomuudesta johtuva suru ole edelleenkään kadonnut mihinkään. Kun eilen kuulin radiosta yhden kappaleen, jota kuuntelin paljon ensimmäisen raskauden aikana ja sitten myös keskenmenon jälkeen, rupesi hirveästi itkettämään. Yhtäkkiä keskenmenosta aiheutunut suru tuntui taas ihan tuoreelta. Vaikka tapahtuneesta on jo reilusti yli kaksi vuotta.

En muuten ole huomannut, että mielialani olisi kovasti erilainen raskauden aikana. Kun normaalistikin saatan liikuttua melkein mistä vain (ja sitä sattuu lähes päivittäin). Viime viikolla ärsyynnyin parista pikkuasiasta, ja hetkessä olin niin vihainen ja ärsyyntynyt, että en tiennyt miten päin olla. Tuntui, että sisälläni kiehui raivosta. Heittelin tavaroita ja tein riuskoin ottein kotitöitä jonkin aikaa, ja sitten se alkoi helpottaa. Tällaisia tuntemuksia minulla oli teininä viikottain ja myöhemminkin erityisesti minipillereitä käyttäessäni, mutta harvemmin enää vanhempana. Korkeintaan pari kertaa vuodessa :) Ehkä tämänkertaisen voi laittaa raskauden piikkiin ;)

Rv 8+0

Tänään alkoi jo yhdeksäs raskausviikko. Pikkuhiljaa alkaa taas mietityttää, että onko tuolla masussa ketään. Mikään ei tosin viittaa siihen ettei olisi. En ole juuri hermoillut.

Tänään aamusta tuore ananas tuli samaa tietä ylös kuin oli mennyt alas hetkeä aiemmin. En ole tähän mennessä vielä kertaakaan oksentanut, joten hetken ehdin ajatella, että ehkä tämä onkin se norovirus, jota lähipiirissä on kiertänyt. No, heti oksentamisen jälkeen söin ananakset loppuun ja päälle pari voileipää ja jogurttia, ja sitten lähdimme uimahalliin. Joten ei tainnut olla norovirusta :)

Eilen säikähdin aika pahasti, kun vessareissulla löysin pikkuhousuista pari tippaa kirkasta verta. Aika nopeasti tajusin kuitenkin, ettei se veri emättimestä ollut peräisin, vaan hieman taaempaa. Hyperstimulaation aikaan ripuloin varmaan pari viikkoa putkeen, ja takapuoli oli kyllä kovilla ;) Silloin tuli pyyhkiessä verta ihan päivittäin. Nyt kun on vielä sekä Klexane että Primaspan käytössä, niin saan kyllä tosi helposti mustelmia, ja nenästä tulee aina verta niistäessä.

Klexanen jatkosta en ole vieläkään ihan varma. Gynen kanssa oli puhetta että sen voisi lopettaa sitten, kun Fidd-arvo on normaalistunut. Se on ollut minulla yli 4, mutta pikkuhiljaa laskemassa, ja onkin ollut ainoa enää seurattava verikoe. Jos itse tapaisin potilaan, jonka Fidd on yli 4, niin olisin ihan varma, että henkilöllä on veritulppa tai syöpä, mutta hyperstimulaatiossa Fidd kuvaa kuten yllämainituissakin tiloissa hyytymisjärjestelmän aktivaatiota ja ns. "kuuluu asiaan". Siksi sitä estolääkitystäkin tarvitaan. 

Omasta puolestani voisin pistellä Klexanea ihan viimeisille raskausviikoille saakka. Eihän sitä koskaan tiedä, mikä aiheutti sen ensimmäisen keskenmenon. Mutta katsotaan nyt. Jos raskaus tästä jatkuu, niin keskustelen toki niidenkin kollegoiden kanssa, joiden seurannassa "normaalisti" käyn. Primaspan on kai kuitenkin tarkoitus lopettaa vasta muutamaa viikkoa ennen synnytystä.

Huomenna taas töihin loman jälkeen. Ei se tunnu kovin pahalta. Tällä hetkellä olen kuitenkin sellaisessa mielentilassa, että jokainen päivä ilman ongelmia on voitto. Töissä päivät kuluvat yleensä nopeasti. Toivon tietysti, ettei tämänaamuisesta oksentamisesta tule tapaa. Se saattaisi hankaloittaa varsinkin päivystämistä. Olen varannut itselleni tosi monta päivystystä tammikuulle. Ehkä ajattelin, että onpahan minulla silloin paljon muuta ajateltavaa, jos raskaus olisi keskeytynyt heti alkuunsa. Saa nähdä, miten selviän noista kaikista... Tässähän pitäisi kai yrittää välttää ylimääräistä stressiä :D

pp13: Ainakin hetken helpotus

Olen taas osastolla, samassa huoneessa ja samassa pedissä. Miten tässä näin kävi? Oikeastaanhan vatsa on ollut sama pömppö eilisestä lähtien. Katselin tilannetta vielä tämän aamupäivän, ja päätin sitten soittaa meidän gynelle, joka sanoi että saisin tulla polille käymään. Vatsassa oli taas aika paljon nestettä ja Hb oli uudelleen noussut, joten jouduin taas nesteytykseen. Huomenna laitetaan mahdollisesti vielä uusi dreeni vatsaonteloon.

Klexane on käytössä tukosten estoon, mutta sitä en pistä tänään illalla, sen dreeninlaiton vuoksi. Tukosriski on koholla hyperstimulaation, lapsettomuushoitojen avulla aikaansaadun raskauden ja raskauden itsensä vuoksi, ja lisäksi perustautini nostaa riskiä. Pahasti näyttää siis siltä, että jos raskaus jatkuu, niin pistän Klexanea ehkä koko raskauden, ja sitten synnytyksen jälkeen myös, jolloin tukosriski on erityisen suuri.

Tänään otettiin tietysti uudet labrat. Gyne sanoi puhelimessa, että otetaan ne mitä oli tarkoitus ottaa huomenna. Eli myös hCG. Pelotti ihan hirveästi. Arvo oli kuitenkin hyvin noussut, ja oli jotain 470. Miten olinkaan helpottunut! Eihän tämä vielä kerro kovin paljon raskauden ennusteesta, mutta ainakaan minun ei juuri nyt tarvitse murehtia vahvistumattomia viivoja testeissä tai oireiden puutetta. Hyperstimulaatio tietysti on eräänlainen "raskausoire", koska tällainen myöhään alkava tyyppi kai harvemmin kehittyy pahaksi ilman raskautta. Kuinka toivonkaan, että oireilu alkaisi pian jo helpottaa. Pieni hinta tämä mielestäni silti on, jos raskaus jatkuu normaalisti. Voisin olla todella paljon huonommassakin kunnossa.

Kp 1

Kuukautiset alkoivat pitkästä aikaa aamulla niin että heräsin jomotteluun, ja heti kun istuin pöntölle niin tuli verta. Panadol auttoi ihan tarpeeksi hyvin, onneksi. Huomenna soitan klinikalle. Liimasin jo aamulla iholle Estradot-laastarit, puolitoista kappaletta 100 mikrg:n laastaria. Pistin ekan Klexanen, aloitin myös Primaspanin uudestaan ja tuplasin Prednisolon-annoksen 10 mg:aan/vrk. 

Eli ei kun seuraavaa PAS:ia kohti! Jos jotain pettymyksen tunteita vuodon alkamiseen liittyen ehkä olikin, niin nielaisin ne kuin pahanmakuisen pillerin ja unohdin saman tien. Huomenna soitan klinikalle, mutta eiköhän se ultraäänikontrolli tule kp 10 niin kuin edelliselläkin kerralla. Se olisi sitten tiistai 11.8. Onneksi olen silloin vielä lomalla, joten työt eivät hankaloita ultrassa käymistä. Jännittävää!

Onnellinen

Sisälläni tuntuu kuin odottavaista hyrinää ja lämpöä, kun mietin että ehkä saan olla pian raskaana. Tuntuu, että elämä on muutenkin niin hienoa. Tein lyhyen työpäivän eilen kymmenestä puoli yhteen, sitten teimme miehen kanssa pihahommia kauniissa säässä (miten ihana puutarhasta tuleekaan, kun kiveys tulee valmiiksi!), mies kävi tekemässä viikon ruokaostokset ja osti minulle kukkia, vaikka sain niitä hääpäivänämmekin noin viikko sitten <3 Sitten äitini tuli pikavisiitille lähinnä katsomaan puutarhahommien edistymistä, mutta päädyimmeksi juttelemaan vaikka mistä noin parin tunnin ajaksi. 

Perjantaina vietimme mukavan illan siskoni, siskon mieheni ja yhden hyvän ystävämme kanssa. Siskontyttö oli tietysti myös mukana, liikkuu jo aika vikkelästi kahdella jalalla :) Tänään minulla on vapaa päivä, mies tosin on töissä. Olen jo puuhastellut kaikenlaista kotona. Mikäs sen mukavampaa. Usein mieleen tulee hienoja kokemuksia matkalta. Kävin juuri läpi valokuvia ja hörpin tässä kirjoittaessani japanilaista teetä :) On silti ihanaa olla kotona. Tämä on juuri se paikka, jossa minun kuuluu ollakin.

On niin paljon, mistä olen kiitollinen. Mieheni ja muu perheeni, Vilma ja muut lemmikit, ystäväni, ammattini ja työpaikkani, kotitalomme, harrastukseni. Se, että minulla on omat ajatukseni, että olen juuri tämä ihminen, joka olen. Että kohta on kesä. Että minulla on hyvä kirja kesken. Että lähden pian kävelylenkille Vilman kanssa. Että pihalla on niin kauniin värisiä tulppaaneja.

Ehkä hormonihoito voi tuoda tullessaan myös positiivisia tunteita :) Oloni on vain tällä hetkellä niin tyyni. Fyysisellä puolella en ole ainakaan vielä huomannut mitään kovin erityistä. Alavatsa on turvoksissa ja painellen hieman arka, kuin olisi ummetusta mutta ei silti ole. Molemmista Klexane-piikeistä on jäänyt muutaman millin pistemäiset mustelmat. Mietin eilen, että jos jokaisesta pistoksesta jää tuollainen jälki, niin voisin suunnitella niistä vaikka tatuoinnin :D No ei nyt sentään.

Kp 2

Eilen tunsin jo työpäivän aikana jomottelua alavatsalla, ja illalla vuoto sitten alkoi. Samalla alkoi ensimmäinen lääkkeellinen kiertoni. Ekan Estradot-laastarin onnistuin ennen iholle kiinnittämistä rullaamaan jotenkin kaksikerroin, ts. käyttökelvottomaksi (onneksi lääkekatto on täynnä). Seuraavan laaastari päätyi sinne minne se kuuluukin. Ja miten ihmeellistä, että se on edelleen paikoillaan, yhden nukutun yön ja suihkunkin jälkeen! 

Klexane-pistokset aloitin myös eilen. Hartaasti toivon, etten joutuisi piikittämään itseäni koko raskauden ajan. Siinä tapauksessa piikitys jatkuisi varmasti myös muutaman viikon synnytyksen jälkeen, koska sehän on juuri se kaikkein riskialttein aika laskimotukoksille.

Mietin tässä kyllä, että minkähänlainen hormonihirviö minusta oikein tulee tämän lääkityksen myötä?  

Seuraava alkionsiirto

Seuraava PAS tehdään lääkkeelliseen kiertoon. Keskustelin sekä Fertinovan lääkärin että oman lääkärini kanssa. Aivan riskitöntä se ei tietenkään ole, koska estrogeeniannos on niin iso. Tähän liittyy ihan kenellä tahansa suurentunut laskimotukosriski (kuten nyt esim. e-pillereihinkin), mutta minulla perustautini vuoksi vielä hieman suurempi riski. Lisäksi tauti voisi myös aktivoitua, mutta sen asian suhteen kyllä raskaus itsessäänkin on riski.

Tiesin toki tämä asiat jo aikaisemmasta, mutta kun nyt hain lääkkeitä apteekista, niin tuli hieman epävarma olo. Että mitä jos jotain tapahtuu? Toisaalta nyt kun tauti on rauhallisessa vaiheessa, niin on juuri se otollisin aika saada raskaus alulle ja myös onnelliseen päätökseen. Enhän minä nuoremmaksikaan tule, enkä ole missään vaiheessa ajatellut, etten uskaltaisi hankkia lapsia taudin aktivoitumisen pelossa. Oman lääkärin kanssa sovimme, että käyn hormonihoitojen aikana tiiviimmin labrakokeissa. Joka tapauksessa sitten jos/kun raskaus alkaa niin kävisin myös useammin seurannassa.

Estrogeenivalmiste on Estradot-laastari 100 mikrog/24 h, joka vaihdetaan kaksi kertaa viikossa.  Laastari on kuulemma parempi, jos on kohonnut laskimotukosriski. Sitten tietysti Lugesteron, alkuajankohdasta en tarkalleen vielä tiedä. Klexanen aloitan myös laskimotukosten estoon heti samana päivänä kuin Estradotin (jonka siis aloitan ensimmäisenä vuotopäivänä), annos on normaali profylaksia-annos 40 mg x 1. Pitääkin kysyä vielä, jatkanko Primaspaniakin. Kontrolliultraan menen suunnilleen kp 10.

Nyt on siis suunnitelma valmiina, enää uupuvat kuukautiset. Sehän tästä vielä puuttuisikin, että olisin raskautunut luomusti tässä taukokierrossa :) Kun ostin jo lääkkeetikin. Kymmenen päivän Klexanet maksavat Kelakorvauksen jälkeen noin 35 euroa. Tulee aika kalliiksi, jos lääkitys jatkuu koko raskauden ajan... Onneksi maksukattoni tuli nyt ainakin tältä vuodelta täyteen. Eikä mitään merkkejä raskaudesta ole havaittavissa, joten enköhän pääse käyttämään hankittuja lääkkeita ihan suunnitellusti :)

Tänään on kp 27, jos en ole laskenut ihan väärin. Ovulaatioajankohta on hieman hämärän peitossa, joten en osaa tarkalleen sanoa, koska kuukautisten pitäisi alkaa. Todennäköisesti menee viikonloppuun.

Onko muuten niin, että lääkkeellisen kierron jälkeen pitää pitää taukokierto, vai miten se menee? Kokemuksia?

Fiilikset ovat jossakin huolestuneisuuden ja innokkaan odotuksen välimaastossa. Ehkä tästä vihdoinkin tulisi jotain.