keskiviikko 2. syyskuuta 2020

Vauva!

21.8.2020 aamulla klo 9.15 meille syntyi pieni tyttö <3 Raskausviikkoja oli silloin 39+1, eli ei mennyt tämäkään raskaus yli lasketun ajan, joka siis olisi ollut 27.8. Olin toivonut nopeampaa synnytystä kuin pojan kohdalla, mutta kyllä tämänkin kesti melko pitkään. Yritän jossakin vaiheessa saada aikaiseksi synnytyskertomuksen. Samalla pääsen itsekin kunnolla vielä käymään kokemuksen läpi. Kaikki ei todellakaan mennyt niin kuin Strömsössä, mutta olen silti kokonaisuuteen tyytyväinen, ja kun saa tämmöisen ihanan vauvan palkinnoksi, niin tekisin sen kyllä uudestaan koska vain. 

Tyttö painoi syntyessään 3585 g, poika taas 3145 g. Eli tytön paino oli sitten jotain ensimmäisten 4 kilon painoarvioiden ja viimeisen selvästi pienemmän arvion välillä. Sekä tytöllä että pojalla paino laski melko paljon parina ensimmäisenä päivänä ja saivat vähänä lisämaitoa, tyttö tosin vain kolme kertaa, ja sen jälkeen imetys lähtikin oikein hyvin käyntiin. Pojan kohdalla asiat sujuivat hieman tahmeammin, kun maito nousi kunnolla vasta viikon päästä synnytyksestä, mutta pääsimme silloinkin lisämaidoista eroon. Tytön paino oli noussut syntymäpainoon 6 vrk:n ikäisenä äitiysneuvolan kotikäynnillä punnittuna, ja sen jälkeen on edelleen selvästi pulskistunut :)

Vauva on aika tyytyväinen, vaikka öisin hän syökin 1-3 tunnin välein. Imetykset ovat usein kestäneet aika pitkään, kun vauva ei meinaa pysyä hereillä, ja kakkaa usein yölläkin. Toisaalta, vaikkei kakkaa yön aikana tulisikaan, niin pissaakin tulee niin paljon että on melkein pakko vaihtaa vaippa yön aikana ainakin kerran. Vaipan vaihto on kuitenkin hyvä keino saada vauva enemmän hereille. Kolmena yönä on myös tullut reilusti puklua, kerran ihan sellainen roiskahtava oksennus (= sekä isä että vauva suihkuun), ja on pitänyt vaihtaa yöpukua ja lakanoita. Vaikka syömisen yhteydessä vauva onkin unelias, niin silti yöllä on ollut vähän vaikeaa saada vauva taas uudestaan rauhoittumaan meidän väliin vauvapesään, ja se sitten verottaa kaikkien unia. Päivisin vauva nukkuu helposti 3 tuntia putkeen, ja nukkuu selvästi parhaiten silloin, kun ympärillä kuuluu ääniä ja tapahtuu asioita.

Synnytyksestä toipuminen on mennyt hyvin, episiotomiahaava ei ollut käytännössä lainkaan kipeä, toisin kuin ensimmäisen synnytyksen jälkeen. Jälkisupistukset olivat muutaman päivän ajan aika inhottavia. Oma painoni laski kahdessa päivässä 5 kg, ja sen jälkeen on lähtenyt vielä pari kg. 

Maidon alkaessa nousta 2-3 vrk synnytyksestä minulle tuli oikein ikäviä ahdistuskohtauksia, jotka sekä alkoivat että loppuivat äkillisesti, ja kestivät ehkä puoli tuntia kerrallaan. Ensimmäisellä kerralla tuli pakottava tarve riisua vaatteita, kun ahdistuksen tunne oli jotenkin niin fyysinen. Lisäksi oli sellainen olo, että seinät ovat liian paksut ja teki mieli mennä ulos raittiiseen ilmaan, minua pelotti pimeässä enkä halunnut nukkua yksin tai ilman että valot olivat päällä. Tunsin musertavaa, melkein paniikinomaista surua ja ahdistusta siitä, ettei meillä enää koskaan ole enää vain yhtä lasta, vaan nyt heitä on kaksi ja olemme heistä vastuussa ja loppuelämämme huolissaan. Enemmän ahdistus oli kuitenkin tosi epämääräistä, eikä sille tuntunut olevan oikein mitään konkreettista syytä. Sellaista baby blues-itkeskelyäkin esiintyi muutamana päivänä, kuten pojan syntymän jälkeen, mutta tämä ahdistus oli minulle ihan uusi oire. Oletin kuitenkin, että se liittyi jotenkin hormoneihin.

Poika on ollut oikein hieno isoveli, ja yllättävän vähän aivan selkeää mustasukkaisuutta ollut havaittavissa. Toki epäsuorasti välillä uhmakkaan käytöksen muodossa, mutta isovanhemmat ovat olleet aika paljon apuna, ja ovat ehtineet antaa pojalle huomioita. 4-vuotiaan kanssa on kuitenkin ehkä (?) helpompaa kuin vaikkapa 2-vuotiaan. Pojan kanssa voi hyvin keskustella tuntemuksista ja selittää, miksi pikkusisko vaatii paljon huomiota jne.

Mutta kylläpä on ihanaa, kun meillä on taas vauva! On toki sääli, että vauvat ovat vastasyntyneitä kovin lyhyen aikaa, mutta on ihana myös taas päästä seuraamaan, miten lapsi kasvaa ja kehittyy. Ajatella, että saamme kokea tämän toisenkin kerran! <3

8 kommenttia:

  1. Onnea pienestä ihmeestä! Oma vauvani täyttää juuri vuoden ja tuntuu että vauvavuosi meni taas ihan liian nopeasti ohi. Miten sitä ei vaan osaa elää hetkessä silloin kun pitäisi? Jälkikäteen joutuu harmittelemaan, että taas tuli turhaan murehdittua siististä kodista ja kaikesta muusta turhasta, kun olisi voinut vaan keskittyä tuijottelemaan vauvan pieniä sormia. Nauti siis tästä ajasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Kuvittelen ainakin, että kun nyt on kyseessä toinen lapsi, niin osaisin jotenkin paremmin keskittyä olennaiseen, mutta saa nähdä :)

      Poista
  2. Paljon onnea pikkuisesta! <3

    VastaaPoista
  3. Onnea pienestä tytöstä koko perheelle ❤️

    VastaaPoista