sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Suru

Mies on töissä päivän, itse menen yöksi. Koko aamupäivä on ollut surullinen olo. Taas tulossa joulu ilman omaa lasta tai edes raskautta. Toissa jouluna odotin malttamattomana, että saisimme aloittaa yrittämisen, ja olin varma, että seuraavana jouluna olen jo raskaana. Viime jouluna surin keskenmennyttä raskautta, mutta olin silti varma, että seuraavana jouluna meillä on jo vauva tai että olisin ainakin raskaana. Nyt itken yksikseni täällä kahdelle ihmiselle ja yhdelle koiralle ihan liian suuressa kodissamme. En edes uskalla ajatella, kuinka kauan voi vielä kestää, ennen kuin saamme oman vauvan.

Näin viime yönä unta, että tein positiivisen raskaustestin, ja aloin syödä Primaspania. Primaspanit olivat värikkäitä suklaarakeita, joten söin niitä ehkä kourallisen. Aamulla kun heräsin, oli hyvin tyhjä olo.

Voi hyi tätä itsesäälin määrää. Yritänpä tästä ryhdistäytyä, ettei koko sunnuntai mene piloille.

4 kommenttia:

  1. Tuttu tunne. Mullekin joulu tuntuu jonkinlaiselta etapilta nykyään...perhejuhlahan se on ja meilläkin miehen siskon puolelta kaksi pikkuista jo ehtinyt meidän yritysaikana syntyä ja niitä pääsee ihastelemaan taas jouluna... ei auta kuin porskuttaa eteenpäin! Tsemppiä teille! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei auta muu ei... Yritän kuitenkin nauttia parhaani mukaan joulunodotuksesta ja itse joulusta, ehkä ensi vuonna meillä molemmilla on omatkin vauvat <3

      Poista