Ehkä pian...!

Täällä on eletty jo muutaman päivän ajan odottavaisissa tunnelmissa. Vai pari tuntia edellisen postaukseni jälkeen löysin alkkareistani geelimäisen, kohtalaisen kirkkaan riekaleen, joka ei vaikuttanut olevan valovuotoa eikä myöskään simennestettä. Tulkitsin löydöksen osaksi sitä kuuluisaa limatulppaa. 

Innostuneena siitä, että siskoni synnytti noin vuorokauden kuluttua oman limatulppansa irtoamisesta, aloimme odottelemaan että josko nyt jotain tapahtuisi. Googlasin enemmän ja vähemmän luotettavaa tietoa limatulpasta, ja voi niitä onnellisia, jotka olivat synnyttäneet muutaman tunnin päästä sen irtoamisesta. Sitten oli niitä, jotka olivat joutuneet odottamaan jopa viikkoja.

No, niitä hieman kipeämpiä supistuksiahan minulla on ollut tässä kuluneiden päivien aikana enemmän tai vähemmän säännöllisesti, mutta eivät ne ole siitä miksikään muuttuneet, eikä mitään erityistä tapahtunut eiliseen mennessä. Hyvä ystäväni, jonka laskettu aika oli vajaa viikko minun jälkeeni synnytti oman vauvansa toissayönä (toinen lapsi kylläkin jo kyseessä). Tästä oma kärsimättömyyteni vain kasvoi.

Eilen illalla parin tunnin pituisessa kirkkokonsertissa supisteli säännöllisesti 5-8 minuutin välein, ja ainakin jonkin verran tuntui jomottavaa kipua ja säteilyä reisiin. Tätä jatkui koko illan, eli yhteensä noin kuuden-seitsemän tunnin ajan, mutta supistuksen pysyivät samanlaisina lähes koko ajan, eli eivät muuttuneet kipeiksi ja pituus vaihteli epäsäännöllisesti välillä noin 50 sekuntia-1,5 minuuttia.

Nukkumaan mennessä tuntui muutamia oikeasti jo vähän kipeitäkin supistuksia, mutta pystyin kuitenkin nukahtamaan ongelmitta. Yhden ja neljän välissä yöllä ravasin vessassa puolen tunnin välein, ja luulisin aika monta kertaa heränneeni juurikin vähän kipeämpään supistukseen. Neljän jälkeen heräsin taas, ja olin nähnyt unta siitä että synnytys käynnistyi ja lapsivesi meni. Ja vessassa löysinkin pikkuhousunsuojasta ruskean läntin ja pyyhkiessä valkovuoto oli haalean punaista! Eli aivan kuin kuukautiset olisivat alkamassa. 

Tämän jälkeen makasin hereillä noin puolitoista tuntia, kun en hermostuksissani saanut heti uudestaan unta. Annoin kuitenkin miehen nukkua, jos vaikka h-hetki olisikin lähellä. Nukahdin onneksi vielä uudestaan, ja aamulla oli tullut hieman veristä limaa housuihin, ja pieni vuoto jatkuu edelleen. Jee! Ehkäpä jotain nyt oikeasti alkaisi tapahtua! Supistukset ovat välillä selvemmin kipeitä, mutta eivät tule kovin tiheästi. Ehkä kohta kuitenkin olisi lähdön aika! Jännittävää! :D