maanantai 1. elokuuta 2016

Edelleen yhtenä kappaleena

Viikko laskettuun aikaan, eli tänään on rv 39+0. Miten toivonkaan, että poika tulisi jo ennen kuin viikko on kulunut loppuun! Olen jo ihan kyllästynyt tähän isoon vatsaan, liikkumisen ja nukkumisen vaikeuteen, ainaiseen pissahätään ja siihen että suoli toimii ihan miten sattuu. 

Perjantai-iltana kellotin huvin vuoksi supistuksia kun istuin sängyssä lukemassa, ja niitä tuli noin 5-10 minuutin välein ja olivat vähän kipeitäkin. Eilen tuli myös säännöllisiä ja hieman kipeitä supistuksia ainakin parin tunnin ajan, sen jälkeen kun olimme olleet kävelyllä ja harrastaneet sänkypuuhia :) Sitten nukahdin kuitenkin ihan ongelmitta ja olen edelleen yhtenä kappaleena,  valitettavasti.

Eilinen kävelylenkki ei ollut kovinkaan mukava. Viime päivinä on lantiossa tuntunut kävellessä koko ajan painetta, ja sitten tuli lisäksi joku lihaskramppi oikealle. Oikeassa nivusessa on muutenkin tuntunut kaikenlaista ikävää viime aikoina. Välillä tulee sähköiskumaisia kipuja niin että melkein hyppään ilmaan ja mies heti luulee että nytkö se synnytys käynnistyy ;)

Miehellä alkoi tänään suunnitellusti kesäloma, jonka jälkeen hän sitten pitää isyysloman heti putkeen. On mukavaa, kun ei tarvitse olla yksin kotona päivisin ja olemme voineet viettää vielä ihan rauhallista kahdenkeskistä aikaa, mutta samalla huomaan kyllä ärsyyntyväni siitä että mies on niin hermostunut kun synnytys voi periaatteessa alkaa koska vain. Itseäni ei niinkään hermostuta tai pelota, enemmäkin olen kärsimätön ja haluaisin jo päästä tositoimiin.

Siskoni synnytti ensimmäisen lapsensa rv 39+1 ja olen elänyt toivossa, että jospa minunkin synnytykseni käynnistyisi samoihin aikoihin, mutta huonolta näyttää... Toisaalta hänelläkään ei ollut juuri mitään ennakoivia tuntemuksia, mitä nyt supistuksia oli ollut jo viikkokausia. Synnytystä edeltävänä yönä tuli hieman veristä vuotoa ja seuraavana iltana alkoivat kipeät ja säännölliset supistukset ja sitten se olikin menoa.

Toivottavasti, toivottavasti, toivottavasti minun ei enää tarvitsisi mennä seuraavalle nevolakäynnille viikon päästä, koska se tarkoittaisi vähintäänkin sitä, että synnytys on siinä vaiheessa käynnistynyt :)

2 kommenttia:

  1. Tsemppiä viimeisiin päiviin (toivottavasti ei viikkoihin). Tiedän tunteen, kun ei jaksaisi raskausoireita ja odottamista enää hetkeäkään. Pian hän on täällä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Yritän välttää ajattelemasta, että tässä voi pahimmassa tapauksessa mennä vielä vajaa kolme viikkoa... ;)

      Poista