No eipä tänne mitään ihmeempää kuulu. Halusin vain jotain kirjoittaa, kun vaan tekee niin hirveästi mieli päästä tositoimiin ja oikeasti yrittämään raskautta. Ärsyttää, kun aina tulee jotain esteitä tielle. Ylihuomenna menen taas verikokeisiin ja sitten varmaan jo saman päivän aikana tiedän, voidaanko PAS:ia edes ajatella. Toivottavasti, TOIVOTTAVASTI...
Olemme tässäkin kierrossa elelleet huolettomasti ilman ehkäisyä, ja ovistakin yritin bongata, mutta vähän liian myöhään vissiin, koska parina päivänä tuli ihan negatiivinen ja sitten valkovuoto olikin taas jo ihan niukkaa. Mikäli tässä kierrossa jostain ihmeen syystä PAS toteutuisi ja sitten vielä jostain ihmeen syystä tulisin raskaaksi ja sitten siitä raskaudesta vielä syntyisi lapsi, niin laskettu aika olisi aika lailla samoihin aikoihin kuin pojalla. Aika jännä juttu.
Miehen siskon laskettu aika meni jo melkein viikko sitten, eikä vauvaa kuulu. Viikon sisään saamme siis kuitenkin ihastella vauvakuvia. On sekin ihan kivaa, vaikka oma vauva olisi kaikkein paras tietysti. Työkaverin puolisollakin on laskettu aika parin viikon päästä. Hassua, mutta ei ole ollenkaan katkera. Vähän niin kuin lupasin itselleni, etten sitten rupea katkeraksi, vaikka toisen lapsen yritys venähtäisikin. Se meidän vauva tulee kyllä sitten, kun on sen aika.
Aika seesteistä elämä on verrattuna ensimmäisen lapsen yritykseen. Sellaisen vuoristoradan kyytiin en enää haluaisi. Nyt en ole lapseton, en hoidoissa, en raskaana, olen vaan, jossain välitilassa. Onnellinen olen, mutta odotan silti vauvaa. Välillä haluaisin vauvan ihan heti, mutta seuraavassa hetkessä tuntuu ettei sillä olekaan niin kiire. Mutta hoidot olisi tietysti kiva päästä aloittamaan.
Blogilukulistalleni on muuten vaivihkaa käynyt niin, ettei siellä enää ole kuin pari aktiivista blogia. Otan mielelläni vastaan lukuvinkkejä, raskaus/lapsettomuusjuttuja tykkäisin lukea :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti