Aika on loppujen lopuksi kulunutkin melko nopeasti. Torstaina alkoi jo kymmenes raskausviikko, eli tänään on rv 9+2. Kohta alkiota saa jo kutsua sikiöksi.
Tämän viikon alkupuolella huomasin, että pahoinvointi helpotti selvästi, ja olo on ollut tosi tosi paljon pirteämpi. Ihanaa! Olin jo aika epätoivoinen, kun oli vain jatkuvasti tosi huono olo ja hirveä väsy, eikä viikonloppuisinkaan olisi jaksanut tehdä juuri muuta kuin maata sohvalla (puhumattakaan siitä että töitäkin on ollut kahtena edeltävänä lauantaina). Väsymystä on edelleen, mutta se ei ole samalla tavalla kokonaisvaltaista. Rinnat ovat isot ja arat. Alavatsalla kohtu tuntuu jo aivan selvästi. Pahoinvoinnin helpottamisen myötä pahin alkuraskauden turvotuskin on helpottanut.
Oireiden vähenemisestä en ole lainkaan huolissani, koska viimeksi eilen vilkaisin töissä pikkutyyppiä ultralla. Vatsan päältä näkyy oikein hyvin, on näkynyt varhaisultrasta saakka. Siellä se kasvaa, ja tuntuu että joka kerta se näyttää vähän enemmän vauvalta. Liikkuukin vilkkaasti ja heiluttelee käsiä ja jalkoja. Pieniä sormiakin jo hieman erottaa <3
Torstaina olin ensimmäinen neuvolakäynti. Puhuimme paljon kaikenlaista ja kätilö päivitti taustatiedot, sain muutaman esitteen ja varasimme seuraavan käynnin, samoin kuin ensimmäisen lääkärineuvolan. Hb oli harmikseni vain 106, enkä ole varma onko se vain raskaudesta johtuvaa vai ehkä SLE:stä. No, ensi viikolla käyn tarkemmissa SLE-verikokeissa, niin sitten selviää enemmän. Sitä seuraavalla viikolla käyn seulontaverikokeissa NT-ultraa varten, niitä kun ei mielellään oteta ennen rv 10+0 (eikä rv 10+6 jälkeen).
Pojan raskaudessa tein aina neuvolakäynneistä tänne blogiin omat postaukset ja tärkeät tiedot löytyivät taulukkomuodossa. Ensimmäisestä käynnistä ei toki vielä ole niin paljon raportoitavaa (sulkuihin tulee edellisen neuvolakäynnin tiedot):
paino (muutos): - kg ( - g/vko), kokonaispainonnousu - kg
RR: 102/77 (-/-)
U-prot: +/-
U-gluk: neg.
Hb: 106 (-)
Vauvan syke: - (-)
SF-mitta: - cm (- cm)
NT-ultraan saimme ajan 12.2. Silloin on rv 11+6. Onpa jännittävää...! Luottavaisin mielin olen ainakin tällä hetkellä, että eiköhän sielläkin aikanaan ole kaikki kunnossa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti