Anteeksi blogihiljaisuus. Tänne kuuluu hyvää. Tulin aamulla muutaman päivän koulutusreissulta Prahasta. Siellä opin, että tsekkiläisten englannin taito on aika heikoissa kantimissa. Pastörisoitu-sanasta nyt ymmärrään, jos sitä ei osata, mutta että kukaan ei tuntunut tietävän mitä tarkoittaa "pregnant" :D Kun yritin kysellä juustoista ja muusta, niin yleensä tajoilijat luulivat, että minulla on maitoallergia :) Ravintolassa muut söivät medium-pihviä, mutta sitä oli jostakin syystä täysin mahdotonta paistaa läpikypsäksi, joten sain sen sijaan jotain kasvispaistosta. Oli kyllä ihan hyvää.
Yrjösin eilisen runsaan hotelliaamiaisen kokonaisuudessaan pihalle. Tuli pikku paniikki, kun huomasin että nyt on pakko päästä vessaan, mutta ison hotellin ravintolasta oli aika pitkä matka lähimpään vessaan. Onneksi ehdin. Perjantai-aamuna yökkäilin. Viikko sitten perjantaina oksensin myös aamupalan jälkeen. Muuten on ollut pahoinvointirintamalla rauhallista. Ehkä se jatkuu koko raskauden ajan näin, että noin kerran viikossa oksennan ja muuten on hyvä olo?
Edellisellä päivystysvuorollani hoitaja kysyi ihan suoraan, että koskas sinä saat vauvan? Kun vastasin, että elokuussa, niin hoitaja taisi hieman hämmentyä. Itse en olisi missään nimessä uskaltanut kysyä! Toisaalta vatsa alkaa olla jo aika iso. Mitä nyt olen muiden kuvia katsellut, niin vähän turhan iso viikkoihin nähden! Ehkä minulla on niin huonot vatsalihakset, että maha siitä syystä pullottaa :) Mutta koko alavatsa napaan saakka on kyllä jo ihan kiinteää kohtua, joten jonnekin suoliston on mahduttava :D
Vauvan liikkeet tuntuvat nykyisellään monta kertaa päivässä, ehkä vähintään kerran tunnissa, mutta yleensä jos tuntuu yksi liike niin sitten tulee nopeasti perään muutama lisää. Toisaalta saatta mennä montakin tuntia, kun en huomaa mitään. Mutta kyllä ne noin rv 15+6 alkaneet "sisäiset pökkäykset" olivat potkuja, vaikka en ensin ollut varma. Koska olen tuntenut liikkeitä niin hyvin, en ole käyttänyt doppleria sitten torstaiaamun! Vaikka minulla olikin se mukana Prahassa :)
Huomenna alkaa KAHDESKYMMENES raskausviikko ja viikon päästä on jo puoliväli. Ei ole ihan todellista. Kun en ole vieläkään kunnolla tajunnut, että olen raskaana. Tai no olen kyllä, mutta en sitten kuitenkaan. Toisaalta hämmästyn, miten raskaus on sujahtanut osaksi arkea, mutta edelleen tuntuu myös aivan uskomattomalta, miten meille ehkä tulee vauva loppukesästä. Kun vauva potkii vatsassa, tunnen iloa ja kiitollisuutta siitä, että olemme saaneet tämän ihmeen lahjaksi.
Rakenneultraan on aikaa enää reilu pari viikkoa. Olen luottavaisella mielellä, että kaikki olisi vauvan kanssa edelleenkin kuten pitää. Mutta olisi hirveää, jos näin pitkällä raskaudessa pitäisi vielä ruveta pohtimaan raskaudeskeskeytystä, jos todetaankin että vauvalla on jotain pahasti pielessä. Miten enää voisimme päättää pienen elämän, joka on meille jo niin kovin tärkeä?
Yrjösin eilisen runsaan hotelliaamiaisen kokonaisuudessaan pihalle. Tuli pikku paniikki, kun huomasin että nyt on pakko päästä vessaan, mutta ison hotellin ravintolasta oli aika pitkä matka lähimpään vessaan. Onneksi ehdin. Perjantai-aamuna yökkäilin. Viikko sitten perjantaina oksensin myös aamupalan jälkeen. Muuten on ollut pahoinvointirintamalla rauhallista. Ehkä se jatkuu koko raskauden ajan näin, että noin kerran viikossa oksennan ja muuten on hyvä olo?
Edellisellä päivystysvuorollani hoitaja kysyi ihan suoraan, että koskas sinä saat vauvan? Kun vastasin, että elokuussa, niin hoitaja taisi hieman hämmentyä. Itse en olisi missään nimessä uskaltanut kysyä! Toisaalta vatsa alkaa olla jo aika iso. Mitä nyt olen muiden kuvia katsellut, niin vähän turhan iso viikkoihin nähden! Ehkä minulla on niin huonot vatsalihakset, että maha siitä syystä pullottaa :) Mutta koko alavatsa napaan saakka on kyllä jo ihan kiinteää kohtua, joten jonnekin suoliston on mahduttava :D
Vauvan liikkeet tuntuvat nykyisellään monta kertaa päivässä, ehkä vähintään kerran tunnissa, mutta yleensä jos tuntuu yksi liike niin sitten tulee nopeasti perään muutama lisää. Toisaalta saatta mennä montakin tuntia, kun en huomaa mitään. Mutta kyllä ne noin rv 15+6 alkaneet "sisäiset pökkäykset" olivat potkuja, vaikka en ensin ollut varma. Koska olen tuntenut liikkeitä niin hyvin, en ole käyttänyt doppleria sitten torstaiaamun! Vaikka minulla olikin se mukana Prahassa :)
Huomenna alkaa KAHDESKYMMENES raskausviikko ja viikon päästä on jo puoliväli. Ei ole ihan todellista. Kun en ole vieläkään kunnolla tajunnut, että olen raskaana. Tai no olen kyllä, mutta en sitten kuitenkaan. Toisaalta hämmästyn, miten raskaus on sujahtanut osaksi arkea, mutta edelleen tuntuu myös aivan uskomattomalta, miten meille ehkä tulee vauva loppukesästä. Kun vauva potkii vatsassa, tunnen iloa ja kiitollisuutta siitä, että olemme saaneet tämän ihmeen lahjaksi.
Rakenneultraan on aikaa enää reilu pari viikkoa. Olen luottavaisella mielellä, että kaikki olisi vauvan kanssa edelleenkin kuten pitää. Mutta olisi hirveää, jos näin pitkällä raskaudessa pitäisi vielä ruveta pohtimaan raskaudeskeskeytystä, jos todetaankin että vauvalla on jotain pahasti pielessä. Miten enää voisimme päättää pienen elämän, joka on meille jo niin kovin tärkeä?
Olisiko siitä masusta mahdollista saada kuva? :) Raskausvatsat on niin kiinnostavia, kun niitä on niin monen kokoisia ja näköisiä. :)
VastaaPoistaEhkäpä jos saisin joten kuten edustavan otoksen aikaiseksi vaikka tässä joku aamu ;)
PoistaMe olimme rv 18 viikon ultrassa kun viikkoja oli 17+5 mutta koon suhteen viikkoja olikin kasassa jo 18+5 joten laskettu aika siirtyi viikolla aiemmaksi ja se on myöskin elokuussa kuten teillä <3 Meille on tehty myös ich - hoito. Ja teen itse myös yövuoroa mutten saa nukkua sen aikana. Olen itse huomannut että pahoinvointi lisääntyy ja vuoroista palautuminen on hankalampaa. Kokeilen nyt vielä seurv.vuorot että miten sujuu.. sinulla ilm.keho sallii nämä (vielä) ? Tsemppiä ultraan! On ihana nähdä toinen siellä <3 ja nauti raskaudesta täysin rinnoin. Toisella on varmasti hyvä olla ja nauttii olostaan. Hyvää kesän odotusta!
VastaaPoistaKiitos! <3 Elokuu on varmasti hyvä kuukausi syntyä! Vielä olen selvinnyt öistä :) Katsotaan kuinka kauan... Toisaalta kun pahoinvointi on yleisesti ottaen kuitenkin helpottanut, niin päivystysöiden jälkeen vaivaa lähinnä väsymys. On se kivempi kuin väsymys + pahoinvointi päälle ;) Tsemppiä sinne myös yövuoroihin!
Poista