Lapsettomuus on tällä hetkellä aika lailla taka-alalla ajatuksissani. Toki mielessäni käy välillä, että minusta ei tällä menolla tule koskaan erikoislääkäriä. Tiedän, että minulla ei ole nykyisen työpaikkani suhteen huolta. Sieltä löytyy töitä sekä mahdollisen äitiysloman että pakollisen yliopistosairaalajakson jälkeen, niin minulle on vakuuteltu.
Silti nämä kaksi asiaa vetävät minua eri suuntiin. Mikä on tärkeämpää, uralla eteneminen vai perhe? No perhe tietysti, mutta tiedän myös, että en voi olla erikoistuva lääkäri ikuisesti. Viime kuukausina olen silti miettinyt näitä asioita paljon vähemmän kuin ennen. Tuntuu, että olen osannut heittäytyä virran vietäväksi. Ne asiat, jotka on tarkoitus tapahtua, myös tapahtuvat, ja juuri sillä tavalla, miten on tarkoitettu. Mitäpä minä olen sanomaan vastaan.
Kohta on joulu! Mutta nyt täytyykin alkaa puuhastella, että saan tänään jotain jouluvalmisteluja aikaiseksi :) Mies on töissä, ja itse menen yöksi. Kuusen toimme sisään eilen, ja voi kun se on IHANA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti