Ai niin... se lapsettomuus

Olen ollut kirjoittamatta näin pitkään siksi, että ei ole ollut mitään sanottavaa. Miksi jauhaa täällä lapsettomuudesta, kun en ole moneen päivään tuntenut itseäni lapsettomaksi? Se on tietysti vain hyvä asia. En uskonut, että tällainen välinpitämättömyys olisi enää mahdollistakaan. Tai ei se ehkä välinpitämättömyyttä ole, mutta asia ei vain tällä hetkellä häiritse juuri ollenkaan.

Uskoa en ole menettänyt. Välillä aina tunnen vatsanpohjassa ihanan kirpaisun, kun mietin miltä sitten tuntuu, kun vihdoinkin saan taas nähdä raskaustestissä kaksi kunnollista viivaa. Hieman petetty olo on kyllä välillä. Ensimmäisestä plussasta on pian jo kaksi vuotta, ja toisesta puolitoista. Mikä tarkoitus näillä oli, jos lisää ei ole tulossa? 

Jaksamme miehen kanssa edelleen ihmetellä, miten kummassa on mahdollista, että olen tullut kaksi kertaa raskaaksi näin hirvittävän huonolla siittiömäärällä, kun sen kerran pitäisi olla lähes mahdotonta. Voiko sitten melkein mahdoton tapahtua kaksi kertaa viiden kuukauden sisällä?

Sitten pieni salaisuus. Minulla on vieläkin säästössä se ensimmäisessä PAS-kierrossa tekemäni testi, jossa, edelleenkin, näkyy haalea toinen viiva. Ehkä siellä kuitenkin yritti silloin tapahtua jotain? Harmittaa, etten silloin mennyt veritestiin, koska siinä olisi ehkä näkynyt jotain. Tästä lähtien menen AINA veritestiin, ainakin silloin, jos tikuissa ei näy mitään.

Huomenna on meidän molempien viimeinen työpäivä ennen lomaa. Pitäisikö olla oikein innoissaan? En kuitenkaan ole. Mietin sitä, että sitten kun lomalla on enemmän aikaa, rupeanko taas suremaan lapsettomuutta enemmän? Tai jotain muuta asiaa? Ehkä on vain outoa jäädä lomalle. Kyllä varmasti nautin siitä sitten kun pääsen kunnolla vauhtiin :)

Nyt on muuten jo kp 15. Ja KYLLÄ, olen tehnyt ovistestejä! :D Vasta kaksi ja edelleen negatiivista näyttävät. Annoin itselleni luvan testailuun, kun kerran olo on lapsettomuuden suhteen näin hyvä. Ja kun se testailu on niin kivaa ;)