Tarjoilijan moka ja toinen neuvola

Nyt on vain pakko kertoa, mitä eilen sattui. Olin kollegoiden kanssa iltakoulutuksessa, johon kuului myös ruokailu. Hieman ennen ruokailun alkua (mies)tarjoilija tuli huikkaamaan koko joukolle (noin 15 työkaveria) kovaan ääneen että "tänne oli sitten yksi maidoton ja yksi on raskaana?" Kaikki vaivaantuivat tästä silmin nähden, koska kukaan ei tiennyt, että meitä oli jopa kaksi raskaana olevaa siinä joukossa. Hyvä ystäväni ja kollegani on nimittäin myös raskaana, vain muutama päivä minua "jäljessä" :) Toistemme raskauksista kyllä tiesimme, mutta ei kukaan muu. 

Ystäväni meni hetken päästä puhumaan tarjoilijalle, että hänkin tarvitsisi raskaana olevalle sopivaa ruokaa (minä olin ilmoittanut erityisruokavaliostani etukäteen). Samalla ystäväni pyysi tarjoilijaa, että voisiko hän sitten ruokailun yhteydessä olla hieman hienotunteisempi. Tämä ei kuitenkaan mennyt perille, koska kun istuimme kaikki ruokapöydässä, sama tarjoilija taas kysyi kaikkien kuullen, että "ketkä kaksi olivatkaan raskaana?" Kukaan ei sanonut mitään, mutta kun muut saivat alkuruoan, jossa oli sekä tuorejuustoa, graavikalaa että mätiä, ja me kaksi saimme keittoa, niin eihän ollut enää kenellekään epäselvää, kuka on raskaana ja kuka ei. 

Kollegamme sentään osasivat olla hienotunteisia, toisin kuin tarjoilija. Onneksi olemme molemmat jo edes toisella kolmanneksella. Olisi HIRVEÄÄ, jos oma raskauteni olisi paljastunut vahingossa näin suurelle joukolle vaikkapa viikolla 7, kun kaikki on paljon epävarmempaa kuin nyt. Vielä tässäkin vaiheessa olisin mieluusti pitänyt asian salassa. Murr.

Tänään tapaus ehkä enemmän huvittaa kuin ärsyttää, mutta ajattelin kyllä antaa ravintolalle hieman palautetta...

Eilen oli myös toinen neuvola. Mies oli taas mukana. Suurimmaksi osaksi aika meni raskausoireista puhumiseen ja voimavaralomakkeen läpikäyntiin. Niistä seulontaverikokeista emme halunneet enää keskustella, koska tuntuu, että olen sen asian kanssa tällä hetkellä ihan sinut. Pienen sydänäänet kuunneltiin. Hb:ta ei mitattu, koska olin ollut labrassa vasta tiistaina. Tässä alla muista blogeista tuttua vertailua taulukkomuodossa:

paino: + 0,8 kg (+ 133 g/vko)

RR: 104/61 (118/65)

U-prot: neg.

U-gluk: neg.

Hb: 104 (118)

Pienen syke: 150 (+)

Tuosta vähäisestä painonmuutoksesta olen tyytyväinen! Kotivaaka kun on välillä näyttänyt hieman huolestuttavia lukemia. Pissanäytteessä oli pieni määrä sekaflooraa ja marginaalisesti valkosoluja. Vien uuden näytteen ensi viikolla. Raskauden aikana kun ei pissassa saisi olla bakteereita. Muutenhan se ei ole niin nuukaa, jos ei ole oireita. Pissalla minun pitää kyllä käydä koko ajan. Tai ei ole pakko, mutta tuntuu, että vaikka juuri tyhjäsin rakon, niin tuntuu siltä että se ei olekaan tyhjä. Jostakin luin, että tiheävirtsaisuuden pitäisi helpottaa sitten, kun kohtu nousee hieman ylemmäs juuri tässä vaiheessa, mutta itselläni on käynyt ihan päinvastoin. Tuskinpa se kuitenkaan tuosta pienestä bakteerimäärästä johtuu. Toivottavasti uusi näyte olisi ihan siisti.

Torstaina oli sokerirasitus. Tulos oli normaali (4.6/8.1/4.5), mutta harmikseni sain neuvolassa tietää, että juurikin normaalin tuloksen vuoksi rasitus tehdään vielä uudelleen rv 24-28! Minä kun olin niin onnellinen, kun kuvittelin että kerta riittää! Rasituksen toinen tunti oli nimittäin tosi ikävä, kun oli hirveä nälkä ja huono olo ja piti yökkiä. Vaikka oli nälkä, en saanut lounasta kunnolla alas, ja koko lopputyöpäivä meni pilalle. Toivon mukaan pahoinvointi on helpottanut seuraavaan rasitukseen mennessä, ja se olisi mukavampi kokemus...

En ole juuri nyt hirveän huolissaan raskauden etenemisestä. Olen lakannut jännittämästä vessakäyntejä, mutta katson kuitenkin aina ensin housuihin, että näkyykö verta. Kaikenlaisia pieniä kiputuntemuksia on päivittäin, joten niistäkään en hermostu. Nivusissa pistelee ja sellaista. Pienen sydänäänet löytyvät aina helposti dopplerilla. Liikkeitä en vielä tunne, mutta onkin vielä aika varhainen ajankohta sitä ajatellen. 

Asia, mikä välillä käy mielessä, on rakenneultra. Voisiko silloinkin tulla vain hyviä uutisia? Voisiko Pienellä olla kaikki hyvin? Pikakelaisin mieluusti aikaa rakenneultraan saakka. Ultraan on viisi ja puoli viikkoa. Siinä ajassa ehtii tapahtua paljon. Toivon mukaan vatsa kasvaa, ja alan tuntea Pienen liikkeitä. Yritän ajatella, että kaikki on kunnossa.