keskiviikko 17. elokuuta 2016

Rintaongelmia

Synnytyskertomusta olen aloittanut kirjoittamaan, mutta oma aika on tällä hetkellä aika kortilla, sattuneesta syystä <3 Poika on ihana, kaunis ja täydellinen, ja hän on MEIDÄN <3

Toki olisi meidän vauva-arki voinut helpomminkin alkaa. Pojan paino laski alkuvaiheessa hieman liian paljon, ja koska maito nousi kunnolla vasta viikko synnytyksen jälkeen, annoimme aluksi korvikkeita rintamaidon ohella ja minä pumppasin rintoja minkä ehdin. Ehdin ahdistua aika paljon omasta maidontuotannostani, että tuleeko se koskaan riittämään täysimetykseen, kun pumppaamalla tuli ensin vain hyvin pieniä määriä. 

Tällä hetkellä emme kuitenkaan ole enää antaneet yhtään korviketta enää viime torstain tai perjantain jälkeen, en niin tarkkaan muista. Poika tuntuu tulevan rinnalla enimmäkseen tyytyväiseksi, mutta joskus hermostuu, jos maitoa ei tule tarpeeksi nopeasti, tai niin kuvittelisin. Joissakin kriisitilanteissa olemme antaneet pullosta pumpattua maitoa, joka kyllä yleensä imaistaan masuun hyvin nopeasti :) 

Kävimme ensimmäisessä painokontrollissa jo tiistaina eli seuraavana päivänä kotiutumisesta, ja silloin paino oli noussut melkein 100 g! Kuuden päivän ikäisenä paino oli noussut jo melkein syntymäpainoon, joka muuten oli 3145 g, pituus 48,5 cm ja päänympärys 35 cm <3 Paino oli siis tuossa vaiheessa noussut 66 g per päivä eli oikein hyvin. Perjantaina meillä on vielä toinen neuvolan kotikäynti, tällä kertaa lastenneuvolan puolelta. Hieman jännittää, että miten paino on noussut. En mielellään enää palaisi korvikkeisiin, jos täysimetykseen on mitään mahdollisuuksia.

Toinen ongelma imetykseen liittyen on se, että nännit ovat olleet hirvittävän kipeät melkein alusta lähtien. Pahin kipu tulee heti kun vauva aloittaa imemisen, mutta se helpottaa onneksi aika nopeasti. Aluksi kipu oli suhteellisen kova koko imetyksen ajan, niin että ehdin jo ruveta pelkäämään seuraavaa ruokailua. Onneksi nännit ovat nyt selvästi jo tottuneet jonkun verran imetykseen. 

Alkuvaiheessa kokeilin rintakumiakin, mutta se auttoi kipuun vain hyvin vähän, ja lisäksi tuntui ettei poika saa imettyä yhtä tehokkaasti. Rintakumia en ole käyttänyt enää moneen päivään. Ihan alkuun se kuitenkin helpotti vauvan tarttumista nänneihin, kun minulla ne olivat luonnostaan aika matalat ja "ujot", kuten sairaalan papereissa luki :) Nyt nännit ovat jo muotoutuneet niin että niihin on helpompi tarttua. Imuote on tarkistettu monen henkilön toimesta, joten siinä ei pitäsi olla mitään korjattavaa. Poika tosin joskus vaikuttaa hyvin malttamattomalta, jolloin hän alkaa raivokkaasti hamuilemaan, eikä millään meinaa saada tissistä otetta. Silloin auttaa joskus rauhoittelu ja joskus imetysasennon tai rinnan vaihto.

Ja niin kuin nämä ongelmat eivät vielä riittäisi, sain vielä rintatulehduksenkin. Kun maito selvästi oli lauantaiaamuna alkanut nousta, niin illalla nousikin yli 38 asteen kuume ja varsinkin vasen rinta oli tosi kipeä. Seuraavana päivänä siinä näkyi pientä punoitusta, mutta kuume oli laskenut. Illalla se kuitenkin nousi taas uudestaan ja oikea rinta alkoi kipeytyä. Maanantai meni taas hyvin, ja ajattelin että ongelmasta selvittiin nopeasti imettämällä ja pumppaamalla. Maanantai-tiistai yönä heräsin kuitenkin horkkaan ja kuume nousi 39 asteeseen. Olo oli aika hirveä. Joka paikkaa särki ja rinnat olivat tosi kipeät ja kovat. Kun kipulääke alkoi vaikuttaa, hikoilin sängyn märäksi. Aamulla nousi taas kuume ja oikea rinta oli ärhäkän punainen. 

Kävimme terveyskeskuksessa mittauttamassa CRP:n, joka oli 36, ja kollega myös katsoi rintaani ja kirjoitti antibioottikuurin. Tänään aamulla kuume nousi TAAS, ja itkeskelin jo että miksi en nyt vain saisi nauttia vauva-arjesta ilman mitään rintatulehduksia. Nyt illalla voin kuitenkin taas hieman paremmin. Antibioottia on sentään mennyt vain neljä tablettia, joten eihän vastetta välttämättä vielä näy. Rinnan tyhjentäminen on kuitenkin hyvin tärkeä osa hoitoa. Oikea rinta tuntuu jo paljon paremmalta eikä punoita kuin lievästi. Sen sijaan vasen rinta oli tänään aamulla ulkosyrjältään ihan kova ja pinkeä, ja nyt sekin punoittaa... Olen tänään imettänyt tosi tiheästi eri asennoissa ja pumpannut ja hautonut erityisesti vasenta rintaa kylmällä ja kuumalla ja hieronut ja mitä kaikkea. Vasemmalla kuitenkin edelleen tuntuu suurehko patti. Ehkä se pian sieltä liukenisi.

Muussa suhteessa vauva-arki on alkanut aika lailla sillä lailla kuin kuvittelin. Väsymys alkaa olla kroonista, mutta miten hyvältä tuntuukaan, kun vauva nukahtaa rinnalle tai tyytyväisenä katselee maailmaa sylistä. Vaipan vaihdoistakin nautin, ainakin toistaiseksi :)

14 kommenttia:

  1. Onnea ihanasta pienestä!

    Kurjaa, että olet saanut rintatulehduksen. :( toivottavasti rupeaa helpottamaan!
    Mulla kans imetyksen alussa nännit oli todella kipeät ja toiseen tuli haava ja rupi kun pojalla oli niin tehokas imu. Noin 3 viikon jälkeen nännit alko vissiin tottuun ja kipu lakkasi. Mulla oli ahkerassa käytössä lanoliini ja keittosuolahauteet.

    Mukavia hetkiä vauva-arkeen, nauttikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nyt alkaa jo tulehdus toivottavasti helpottamaan, tosin hoitolinjan vaihdoksen jälkeen vasta...

      Lanoliinia olen käyttänyt aika ahkerasti, ja jos laitan sitä jokaisen imetyksen jälkeen, siitä tuntuisi olevan apua. On lohduttavaa tietää, että monilla on kipu helpottanut esim. kuukauden tai parin jälkeen. Silloin kestää paremmin :)

      Poista
  2. Oioi se hormonikipu oli ihan kauheaa. Mulla se kesti varmaan lähemmäs kolme kuukautta ennen kuin se helpotti kokonaan. Aina imetystä aloittaessa piti laskea kymmeneen ja kyynelehtiä ja sitten helpotti. Onneksi tuollaiset unohtaa nopeasti. Mukavia vauvantuhinahetkiä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi imetyksen aikainen kipu kokonaisuudessaan on selvästi helpottanut, mutta se alkuvaihe on ihan kauhea edelleen... Jos se vähenisi edes hiukan, niin olisin jo tyytyväinen :)

      Poista
  3. Tsemppiä imetykseen! Hienosti on poika lähtenyt kasvamaan :)
    Toivottavasti saat rintatulehdukset kuriin pian! :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tänään olikin neuvolantädillä taas hyviä uutisia kasvun suhteen, ja ehkä tämä rintatulehduskin tästä rauhoittuu pikkuhiljaa :)

      Poista
  4. Ihana kuulla kuulumisia ja tsemppiä imetykseen! Itsekin muistan samanlaista, että vauvan aloittaessa ruokailun piti itse ihan irvistää kun sattui niin, mutta kipu hellitti pian vauvan päästyä alkuun. Pelkäsin seuraavaa imetyskertaa. Itselläni tosin sitten auttoi rintakumikin vähän ja lanoliini-voide. Ja kipuilut helpottivat kyllä sitten melko piankin. Kunpa tulehdukset nyt hellittäisivät pian ja pääsisit vain nauttimaan imetyshetkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että en tosiaan ole ainoa, jolle imetys on aluksi näin kivuliasta. Kun nimittäin yksi lastenhoitaja sairaalassa sanoi, ettei imetyksen kuulemma kuuluisi sattua (?). Onneksi sen jälkeen moni suhtautui asiaan niin että totta kai se usein sattuu, yksi ammattilainen sanoi että on aika luonnollista että se aluksi ottaa kipeää, kun eihän niissä tisseissä ole tätä ennen vielä kukaan tuolla tavalla roikkunut :D

      Poista
  5. Hyvä vinkki rintojen paakkujen tyhjentämiseen on se, että suuntaa vauvan alaleuan paakkuun päin sillä siinä kohtaa on vauvalla imu vahvimmillaan. Samalla kun paakkua hieroo vauvan suuhun päin niin tyhjeneminen tehostuu. Joskus tuo leuan suuntaaminen vaatii luovuutta imetysasennon kanssa (esim. vauva hoitopöydälle väärinpäin ja kumarrut ylle) mutta on sen arvoista! Tsemppiä imetykseen :)
    Terv. kätilö

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä :) Juu, tuon leukasäännön olenkin jostain kuullut. Minun tapauksessani se tarkoittaisi kainaloimetystä, poika tosin ei hirveästi innostunut tästä syömisasennosta ;)

      Poista
  6. Esikoisen kanssa käytin kokonaisen tuubin Lansinohia rintoihin, mutta kuopuksen kanssa olen tarvinnut vain sipauksen pari kertaa. Esikoinen asui rinnalla ja aluksi imetykset kesti tuntikausia - jopa yöllä. Kuopus sen sijaan on ollut nopea ruokailija. Mutta kyllä hän maitonsa on saanut silti. Hän oli täysimetyksellä 6 kk ja painoa oli tuolloin yli 10 kg. :D Esikoisen kanssa sain rintatulehduksen kun oltiin oltu vajaa viikko kotona. Kuopuksen kanssa olen onneksi välttynyt. Kerran oli lähellä, mutta pumppasin käsin suihkussa ja pumppasin moneen kertaan ja yritin saada tukoksen tyhjennettyä. Oli se autuas tunne kun kova kohta lähti vihdoin tyhjenemään ja pehmeni. Huh!

    Meillä on kyllä todellinen tissipoika. Nyt ikää reilu 8 kk ja pääasiallinen ravinto on edelleen maito. Kiinteitä ei vaan uppoa kuin pieni määrä. Suu ei aukea ja pää kääntyy pois. Puuro menee hienosti aamuin illoin ja hedelmäsose myös, mutta lihasoseen/kalasoseen kanssa tekee tiukkaa. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täälläkin kohta yksi tuubi Lansinohia käytetty :) Vaikuttaa tosiaan tykkäävän maidosta, tuo teidän kuopus :)

      Poista
  7. Kurjaa, että heti iski rintatulehdus kiusaamaan. Toivottavasti helpottaa pian!
    Ihana oli lukea vauvajuttuja teiltä, oon sun blogia seurannut päivittäin jo pitkän aikaa ja oon tosi iloinen, että teillä on viimein vauva siellä sylissä.
    Oman plussaamisen jälkeen oon lueskellut uudelleen sun vanhoja kirjotuksia alkuviikoilta ja sulla on paljon ollut samoja ajatuksia juuri siitä, miten ihmeelliseltä ja uskomattomalta tuntuu olla raskaana. Ei tätä oikeen meinaa vieläkään todeksi uskoa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea teille vielä uudelleen! Ehdinkin pitkään odotella kuulumisia :) Nauti kaikista ihanista fiiliksistä <3

      Täällä voidaan nyt jo onneksi paremmin, tosin tulehdus osoittautuikin pahemmaksi kuin olin ajatellut. Mutta eiköhän tämä tästä!

      Poista