4-kuukautisneuvola ja henkinen jälkipyykki

Emme taaskaan saaneet neuvolasta ihan "puhtaita papereita" kasvun suhteen. Tällä kertaa vajaassa kahdessa viikossa oli tullut pituutta kyllä hyvin 2,3 cm (pituus nyt 62,3 cm), mutta painoa vain 160 g (paino nyt 5770 g). 

Mitään välikontrollia ei silti sovittu, koska neuvolalääkärin mukaan kaikki vaikutti kuitenkin olevan ihan mallillaan. Kerroin kyllä vauvan huutamisesta rinnalla, ettei tunnu tulevan enää juuri koskaan täysin tyytyväiseksi. Mutta toisaalta muuten on enimmäkseen hyväntuulinen ja kehittyy hienosti. Terveydenhoitaja ja lääkäri sanoivat, että ei tässä mitään hätää ole, mutta jos minusta siltä tuntuu, niin voin kyllä antaa vähän lisämaitoa. Iltavellikin mainittiin vaihtoehtona.

Kun neuvolan jälkeen kävimme pojan kanssa ruokakaupassa, seisoin pitkään äidinmaidonkorvike-ja vellihyllyn edessä hiplailemassa tetroja. En kuitenkaan ostanut mitään. Tuli pikkaisen huono omatunto, kun luin neljän kuukauden iästä eteenpäin tarkoitetun vellipaketin kyljestä, että äidinmaitoa suositellaan lapsen ainoaksi ravinnoksi kuuden kuukauden ikään saakka. No joo, kyllähän minä sen tiedän, ja lain mukaan on kaikissa korvikepaketeissa oltava varoitusteksti. Siitä tulee kuitenkin sellainen olo, kuin olisit ostamassa jotain myrkkyä (kuten tupakkaa esimerkiksi). Tarkoitus on toki hyvä, eli rohkaista jokaista äitiä mahdollisuuksien rajoissa imettämään suositusten mukaisesti.

Mutta itsepähän päätän, mitä lapselleni annan. Jos pieni jää huutamaan nälkäänsä eikä oma maitoni riitä, niin miksen voisi antaa vaikka illalla vähän velliä? Toki ajattelen sitäkin, että nukkuisipa poika vähän pidempiä pätkiä öisin. Onko se vain itsekästä? Vai voiko vauvakin paremmin, jos se nukkuu yöllä pidempään heräämättä, kun vatsa on täynnä?

Imetystukiryhmistä sain imetystaipaleeni alkuvaiheessa sen käsityksen, että kyllä imetys onnistuu, kunhan tarpeeksi yrittää. Mietin säälien niitä kaikkia äitejä ennen vanhaan, jotka eivät saaneet imettää kuin enintään kolmen tunnin välein, ja joiden maito ei sitten riittänyt. Mutta jos tämä omakaan TODELLAKIN vauvantahtinen imetykseni ei riitä takaamaan riittävää maitomäärää, niin mikä sitten? Eihän meidän poika mitenkään aliravittu ole, ja on tähän saakka kasvanut riittävästi äidinmaidolla, mutta mitä minun sitten olisi pitänyt tehdä eri tavalla? Sanokaapa se...

Oli miten oli, olen joka tapauksessa omaan imetykseeni tyytyväinen, ja neuvolassa sanottiin, että saan jatkaa kuten tähänkin saakka. Tietysti haluaisin jatkaa imetystä vaikkapa vuoden ikään saakka jossakin muodossa, jos se vain onnistuu. Ja jos vielä pärjäämme ilman korvikkeita, se on vain plussaa.

Silti olen kyllä aika riemuissani, että juurikin tänään, kun poika on neljä kuukautta ja yhden päivän vanha, olen suunnitellut antavani ensimmäisen perunasosemaistiaisen. Hassuun aikaan illalla siitä syystä, että mies haluaa olla paikalla historiallisena hetkenä :) Neuvolassa muuten korostettiin, että näistä maistiaisista huolimatta kyse on edelleen täysimetyksestä. Toki tästä on olemassa eri mielipiteitä, ja moni kyllä väittäisi nyt vastaan, että täysimetykseen eivät kuulu minkään sortin maistiaiset, vain äidinmaito ja d-vitamiinilisä.

Itselleni asia on aika lailla yhdentekevä. Määrittelykysymyshän se vain on. Koska jos noita maistiaisia todellakin jatketaan siihen kuuden kuukauden ikään saakka, ei niistä saatava energiamäärä ole kovinkaan suuri, että se riittäsi korvaamaan maidosta saatavaa energiaa. Omalla kohdallani tosin luulen, että jos poika osoittaa suurta kiinnostusta soseita kohtaan, niin varmaan lisäämme määriä jo ennen puolta vuotta. Ja sehän ei sitten olisi enää täysimetystä, vaikka suurin osa energiasta tulisi edelleenkin äidinmaidosta. Mutta en usko lapsen menevän siitä pilalle :)