Koepalavastaus ja imetyskuulumisia

Tänään aamusta sain vihdoinkin koepalojen tulokset. Ei mitään pahanlaatuista, vain fibroadenoomaan  sopivat löydökset ja imettävää rintaa myöskin :) Voin siis jatkaa imettämistä, ja vihdoinkin saan jättää taakseni tämänkin asian.

Tässä välissähän olemme myös ehtineet käydä kasvukontrollissa neuvolassa. Painoa oli tällä kertaa tullut parin viikon takaiseen verrattuna lisää reilu 300 g, mikä oli neuvolantädin mukaan riittävästi. Pituutta sen sijaan oli tullut vain puoli senttiä. Suurinpiirtein omalla käyrälläään poika kyllä edelleenkin pysyi. Eli saimme ohjeeksi jatkaa kuten ennenkin.

Imettäminen alkaa tässä vaiheessa jo hieman väsyttää, kun pojalla tuntuu tiheän imun kausi vain jatkuvat (alkoi muistaakseni kolmisen viikkoa sitten), ja tahti on jopa kiihtynyt viimeisen viikon aikana. Joinakin öinä poika herää syömään jopa tunnin välein, toisaalta saattaa tulla myös kolmen tunnin välejä. Ennen tätä vaihetta ehti olla parisen viikkoa, kun yösyöttöjä oli vain noin kaksi. Ajattelin, että ehkä suunta on nyt vain parempaan, mutta eipä se niin käynytkään.

Tiheän syömisen lisäksi poika ei nykyään enää kovin usein nukahda rinnalle, paitsi yöaikaan, vaan jatkaa imemistä, ja sitten kun rinta ilmeisesti alkaa tyhjetä, niin päästä irti, huutaa pari kertaa, imee taas pari imaisua, päästä irti ja huutaa. Tätä voi jatkua aika kauankin, ja olenkin ottanut tavaksi vaihtaa rintaa monta kertaa näissä tilanteissa. Lopulta poika ei kuitenkaan tule tyytyväiseksi, vaan annan tutin ja sitten rauhoittuu. Juuri koskaan ei tapahdu niin, kuin kaikkien oppaiden mukaan pitäisi tapahtua, että vauva irrottaa tyytyväisenä otteensa rinnasta, kun on kylläinen.

Näillä tiedoilla tietysti kuulostaa siltä, että poika ei saa tarpeeksi ruokaa. No, niin ajattelisin itsekin, mutta kun poika tutilla ensin rauhoittuu, niin sitten voi olla pari-kolmekin tuntia tyytyväinen ja iloinen ja vaikka nukkua päikkärit. Ei kai nälkäinen lapsi leikkisi tyytväisenä lattialla?

Eli onko tiheä imeminen vain lohdun ja turvan hakemista? Miksi sitten poika tuntuu suuttuvan, kun rinnat tyhjenevät? Ja miksi tiheän imun kausi (sellaiseksi tämän ainakin olen tulkinnut) sitten vain jatkuu? Taas tänä iltana poika oli rauhaton. Imetin monta kertaa mutta poika ei vain tullut tyytyväiseksi. Annoimme jopa pakkasesta pumpatun maitosatsin imetyksen päälle (taisi olla noin 70 ml), mutta sekään ei riittänyt. Imetin sitten vielä kerran ennen kuin poika nukahti omaan sänkyynsä.

Väkisinkin ajattelen, että maitomäärät eivät riitä. Jännä nähdä taas mitä mittaukset näyttävät ensi viikolla neljäkuukautisneuvolassa. Odotan joka tapauksessa jo kiinteiden aloitusta. Ehkä poika alkaisi sitten nukkua paremmin öisin. Päivisin kyllä nukkuu mielestäni hyvin, kolme-neljä kertaa tunnin-kolmen päiväunet ja välissä on enimmäkseen tyytyväinen. Taidan odottaa jonkinlaista ihmettä, että poika yhtäkkiä kääntäisi kelkan täysin, ja herään joku aamu miehen herätyskellon soittoon nukuttuani ensimmäisen kokonaisen yön neljään kuukauteen :D 

Ensimmäiset pari kuukautta haaveilin usein kokonaisista öistä, ja välillä se ajatus, että en saa vielä pitkään aikaan nukkua rauhassa, ahdisti. Onneksi ei enää. Päivisin jaksan kuitenkin tosi hyvin, eikä tarvitse nukkua päiväunia. Vain muutaman kerran olen vääntänyt keskellä yötä itkua, kun vauva on herännyt jotain kuudetta kertaa ja kello on vasta viisi yöllä... Mutta muuten pärjätään hyvin, onneksi :)

Pojan taitojen karttumista on hienoa seurata. Esineisiin hän on tarttunut kunnolla noin viikon ajan, tosin koordinaatio ei vielä aina riitä viemään niitä suuhun asti :) Hymy on tosi herkässä, ja muutaman kerran on tullut jo ihan kunnon nauruakin. Sellaista lyhyempää hihkumista on tosin ollut jo varmaan parikuisesta lähtien. Parin viikon aikana poika on alkanut "juttelemaan" oikein urakalla. Ensimmäkseen jutellaan muille ihmisille, mutta joskus poika voi puhella itsekseenkin pitkiä aikoja, esim. omassa sängyssään noin kello viiden aikaan aamusta :) Äiti ja isä eivät ihan vielä silloin haluaisi herätä... 

Omaan sänkyyn (ja omaan huoneeseen) poika siirtyi pari-kolme viikkoa sitten. Meidän sängyssä poika ei ole nukkunut kovinkaan montaa kokonaista yötä, vaan tuohon kolmen kuukauden ikään  vietti yönsä äitiyspakkauslaatikossa meidän sänkymme vieressä, ja sitten kun laatikko alkoi näyttää pieneltä (ja poika alkoi repiä ja imeskellä laitapehmustetta eikä olisi malttanut ollenkaan nukkua), niin sitten oli pinnasängyn ja oman huoneen vuoro. 

Pinnasänkyyn siirtyminen sujui tosi kivuttomasti, tosin jo ennen sitä oli alkanut tiheämpi syöminen, joka jatkui ihan ennallaan. Ihan alusta saakka poika on kuitenkin nukkunut viimeisen pätkän yöllä noin viidestä tai kuudesta seitsemään tai kahdeksaan meidän välissämme. Olen aamuisin edelleen yrittänyt makuulla syöttämistä, mutta poika ei vieläkään oikein tykkää, vaikka kyllä se paremmin sujuu kuin vaikkapa kuukausi sitten.

Päiväunet poika nukkuu nykyisin melkein aina ulkona vaunuissa, ja hyvin yleensä nukkuukin :) Hieman nuorempana poika nukahti usein esim. leikkimatolle, mutta sisällä päiväunet jäävät aina selvästi lyhyemmiksi. Nykyisin jo haalarin, tumppujen ja kypärämyssyn pukeminen vaikuttavat poikaan unettavasti, ja tavallisesti vain laitan pojan pukemisen jälkeen vaunuihin ja sitten nukahtaa sinne ilman mitään temppuja. Osasyy on ainakin se, että haalarissa kädet pysyvät rauhallisesti paketissa, kun taas sisällä poika huitoo käsillä usein tutin suusta ja alkaa sitten imeskellä vimmatusti nyrkkejään ja herää.

Nyt taitaakin kohta olla taas syötön aika. Kohta kaksi ja puoli tuntia edellisestä, joten ihan hyvä :) Sitten menekin kohta itse nukkumaan, että saisi ehkä hyvässä lykyssä pari-kolme tuntia nukkua putkeen :)