Rv 7+2: Kuusi päivää varhaisultraan

Näin viikko sitten unta varhaisultrasta. Mies ei ollutkaan jostain syystä paikalla, ja aina kun ultrausta piti aloittaa, niin minulla olikin jotkut housut päällä. Kävin monta kertaa riisumassa, mutta aina vain oli jotain vaatteita välissä :D Lopulta päästiin aloittamaan, ja siellä vilahti jotain alkion näköistä, mutta sitten heräsin.

Kaikenlaista olen ehtinyt varhaisultraa odotellessa miettiä (ja googlailla ja lukea keskustelupalstoja). Yhtenä päivänä olin jo ihan varma, että tuulimuna se on, sitten se vaihtui kohdunulkoiseksi ja sitten  keskeytyneeksi keskenmenoksi, jonka jälkeen olin taas melko varma, että kyllä siellä on hyvännäköinen vauvanalku. Tai ehkä kaksi.

Huoh... Olisipa se ultra jo! Päivät kuluvan hirvittävän hitaasti... Vielä melkein viikko aikaa. En ymmärrä, miten itse pystyisin odottamaan NT-ultraan saakka! Töissä voisin koska tahansa iskeä anturin vatsan päälle ja katsoa mitä siellä näkyy (tai ei näy), mutta en ole uskaltanut. Parempi että sen tekee joku, joka oikeasti tietää, mitä näkee. En todellakaan halua mitään epätietoisuuspaniikkia, kun raskausoireiden vuoksi työpäivistä selviäminen on jo ihan tarpeeksi haasteellista. Tiedän kuitenkin, että jos tuolla vatsassa joku on, niin kyllä minä sen sieltä löytäisin. Löysin siskonkin viime raskaudessa alkion ja sykkeen jo näitäkin aiemmilla viikoilla ultraamalla vatsan päältä. Mutta kun kyse on nyt omasta raskaudesta, niin en vain halua.

Pahoinvointia on oikeastaan vuorokauden ympäri. Välillä lyhyitä aikoja, kun se ei tunnu niin paljon, mutta yölläkin kun herään vessaan, niin sitä on ja sen takia on ollut muutaman kerran hankala nukahtaa uudelleen. Pahinta se on nälkäisenä. Töissä pahoinvointia ei ehkä huomaa niin paljon, mutta silloin kun sitä on niin on vaikea keskittyä ja haluaisin vain kotiin sängyn pohjalle makaamaan. Oksentamaan en ole joutunut. Tissit ovat erityisesti aamuisin tosi arat ja painavan oloiset. Ja ovathan ne isot :D Kuten aiemmissakin raskauksissa, nenä tuntuu olevan koko ajan tukossa, ja limakalvot ovat kuivat ja vuotavat herkästi.

Sanoinko jo, että ultraan on kuusi päivää?!? ;) Äääääk. Miten pystyn edes nukkumaan edeltävänä yönä? Ihan kamalaa ja pelottavaa. Ja samalla haluaisin sinne ultraan vaikka heti, jos se olisi mahdollista. Haluaisin oikeasti voida ajatella, että olen raskaana, enkä vain jossakin välitilassa, jossa raskaustestissä on kaksi viivaa eikä kuukautisia ole. Mutta onko siellä ketään??? Voisiko siellä tosiaan olla joku? Miten ihmeessä siellä voisi olla joku? Tai no miksi siellä EI olisi ketään???

Klo 11.30 ensi viikon perjantaina. Se on se tuomion hetki. Sitä odotellessa, hyvää myöhäistä lauantai-iltaa ja tulevaa sunnuntaita kaikille, jotka tätä viitsivät lukea :)