Päivä osastolla

Tulin taas osastolle verrattain hyvin nukutun yön jälkeen. Kanyyli jätettiin eilen käteen, kun lähdin osastolta, mutta minun oli ihan pakko poistaa se kotona, kun suoni oli niin ärtynyt ja kättä kirveli koko ajan. Osastopäivä alkoi siis uuden kanyylin laitolla. Ei siihen tarvittu kuin kolme pistoa ;) Olen laskeskellut, että joudun olemaan osastolla tänään ihan myöhäiseen iltapäivään asti, mutta olen varustautunut kaikenlaisella tekemisellä. Mm. parin viikon lehdet on lukematta, kun en ole vain jaksanut. Ihan kaikkea en pysty kunnolla tekemään, kun tämä uusi kanyyli vaikuttaa olevan aika asentoriippuvainen :)

Vatsa on edelleen turvoksissa, mutta ainakin ennen lounasta se oli mielestäni pehmeämpi kuin ennen. Vyötärönmitta ja paino ovat kyllä pysyneet samoina. Paino minulla ei olekaan hirveästi edes noussut, ehkä kolme kiloa korkeintaan. 

Lyhyen tähtäimen suunnitelma on se, että samat nesteet menevät tippana ainakin vielä huomenna, jolloin myös meidän oma gyne tulee minua katsomaan ja ultraa ja katsotaan verikokeita ja mietitään että miten hoito jatkuu. Ensi viikko olisi kuulemma ainakin vielä sairauslomaa. Palaisin kyllä mielelläni töihin, mutta liikkuminen on edelleen hankalaa turvotuksen vuoksi, ja tietysti jos suonensisäistä nesteytystä pitää jatkaa, niin hankalaahan se töissä on käydä :)

Ai niin, eilen oli viimeinen päivä Lugesteroneja täydellä annoksella, eli 200 mg kolmesti päivässä. Tästä päivästä alkaen pari päivää laitan kaksi päivässä, sitten muutaman päivän ajan yhden ja sitten lopetan kokonaan. Vähän hurja ajatus, mutta kiva tietysti päästä siitäkin vaivasta :)

Olen yrittänyt kuulostella raskausoireita. Rinnat ovat edelleen aika "löysät", mutta nännit tänään ehkä ekaa päivää sillä tavalla "raskausarat". Tosin arkuus on vähän tullut ja mennyt. Alavatsalla saattaisin varmasti tuntea kaikenlaista, ellei turvotus ja kiristys veisi kaikkea huomioita. Ekassa raskaudessa tosin vatsa oli myös tosi turvoksissa varsinkin iltaa kohden, joten veikkaisin että vaikka kaikki neste yhtäkkiä saataisiinkin vatsaontelosta häviämään, niin turvotusta jäisi silti suoliston puolelta. Tällä hetkellä tunnen kuitenkin ihan selvästi, että vatsassa on nestettä. Se tuntuu ihan erilaiselta kuin ilma suolistossa. Varsinkin liikkuessa.

Itse raskaus on edelleen hyvin vaikeasti käsitettävä asia. Sekä minä että mies olemme alkuonnea seuranneen pelon jälkeen pystyneet suhtautumaan asiaan yllättävän neutraalisti. En ole suunniltani huolesta, mutta en toisaalta myöskään hypi riemusta. Silti olen enemmän positiivinen kuin negatiivinen. Minulla vain on jotenkin hyvä fiilis. Saan kai nauttia tästä kaikesta, vaikka se otettaisiinkin pois?