sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Alkuviikon suuri huoli

Olen ihan tarkoituksellisesti harventanut blogpostauksia. Myös muiden blogien lukeminen on jäänyt harvemmalle tällä viikolla. Aikoinaan taisin päättää, ettei tästä blogista koskaan tule mitään raskausblogia, mutta tuntuu yllättävän vaikealta luopua kirjoittamisesta. Jatkan siis toistaiseksi :)

Alkuviikkoa leimasi huoli kaikenlaisista asioista. Se alkoi nenäluupohdiskelulla. Näkyikö se ultrassa vai ei? Jos ei näkynyt, niin olisikö kätilö sanonut? Googletin parina päivinä monta tuntia, välillä huolestuin lisää ja välillä helpotuin, vertasin itse ottamiani ultrakuvia ja päädyin lopulta siihen, että Pienellä todennköisesti on nenäluut näkyvissä.

Panikointi ei kuitenkaan loppunut tähän. Nt-ultran jälkeen en ollut tarkastellut sieltä mukaan saatua lappusta sen tarkemmin, kun kerran Down-riskiluvuksi oli saatu se 1:20 000. No, kaivoin jostakin syystä lapun esiin, ja huomasin, että ne hCGb- ja PAPP-A korjatut MoM-luvut ovat tosi matalat (0,27 ja 0,34). Siitä alkoi taas uusi epätoivoinen googlettaminen. Jossakin vaiheessa olin jo ihan varma, että Pienellä on kromosomipoikkeavuus. Kun on huolissaan, niin suhteellisuudentaju katoaa aika tehokkaasti.

Päädyin soittamaan äitiyspoliklinikalle, mutta sain sieltä juuri sen vastauksen, mitä olin odottanutkin: riskiluku oli normaali, päläpäläpälä. Kätilö kuulosti puhelimessa ärsyyntyneeltä. Kertoi, että erityistä seurantaa ei tarvita, kun PAPP-A MoM on yli 0,30. Ei kuitenkaan osannut selittää sen tarkemmin, mutta antoi ymmärtää, ettö olen ihan pöljä kun olen huolissani, riskilukuhan on normaali. Joo, tiedetään...

Google ja keskustelut miehen, siskon ja ystävien kanssa ovat kuitenkin (kerrankin!!!) saaneet minut  jotenkuten rauhalliselle mielelle. Kun nt-ultrassa oli kaikki kunnossa ja niskaturvotus pieni, niin noilla verikokeilla ei siksi ehkä ole niin suurta merkitystä. Downin syndroomaan liittyy tyypillisesti korkea hCGb ja matala PAPP-A, eli ei sovi minun arvoihini, mutta sen sijaan trisomia 18- ja 13-riski  lienee kohonnut (meidän kunnassa ei anneta trisomia 18-riskilukua erikseen). 

Lukemani perusteella kromosonipoikkeavuuden riski lienee kuitenkin pieni, koska niskaturvotus ja rakenteet olivat normaalit. Istukan toimintaa ja vauvan kasvua kyllä usein seurataan tarkemmin loppuraskaudesta, jos arvoissa on ollut jotain poikkeamaa, koska jos ne ovat matalat, niin ne saattavat kertoa istukan heikentyneestä toiminnasta, johon kyllä liittyy esim. hieman kohonnut keskenmeno- ja raskausmyrkytysriski. Kuitenkaan nämä minun arvoni ovat ilmeisesti kuitenkin liian hyvät edellyttääkseen mitään erityistä seurantaa.

Netistä löytyvien tietojen perusteella ymmärsin, ettei kaikissa kunnissa edes anneta odottajille näitä MoM-arvoja, elleivät ne sitten ole riittävän poikkeavat (miksei näin ole kaikkialla!). Kun olin vähän saanut itseni rauhoittumaan, tilalle tuli harmi siitä, että miksi en nyt vain saisi nauttia raskaudesta täysillä. Että pitikö minun joutua tästäkin asiasta olemaan huolissani, vaikka kokonaisuutena tilanne vaikuttaa ihan hyvältä. Riskeistä ei kukaan kuitenkaan pääse kokonaan eroon.

Yritän nyt vain ajatella, että kaikki on kunnossa ja nauttia raskaudesta kuten tähänkin saakka olen yllättävän hyvin pystynytkin. Rakenneultraan on kuutisen viikkoa. Menisipä aika HYVIN nopeasti. Tänäänkin on jo rv 14+6, huomenna alkaa KUUDESTOISTA raskausviikko. Hurjaa!

Jos joku muuten haluaa kommentoida tähän jotain, niin kaipaisin sellaista positiivista näkökulmaa, kiitos ;)

Muuten vointi on ollut ihan hyvä, tosin vielä keskiviikkona oksensin aamulla oikein kunnolla, niin että naama tuli verenpurkaumia täyteen :) Oksentamisessa olikin ollut viikon tauko. Myös perjantaina iltapäivällä lensi laatta. Muuten kyllä pahaoinvointi on jo siinä määrin helpottanut, ettei se juurikaan häiritse. Kohtu tuntuu kasvavan hyvin, mutta pullotuksen aste vaihtelee hieman. Esimerkiksi tänään aamulla ja edelleenkin se tuntuu tosi isolta, vaikka rakkokaan ei ole täynnä. Ehkä Pienen asento vaikuttaa siihen, miten pullealta kohtu tuntuu. Jo parin viikon ajan olen ollut havaitsevinani vaalean linea negran. Katsotaan, tummuuko se vai ei.

11 kommenttia:

  1. Minä ainakin haluaisin seurata myös raskauttasi :) uskon, että panikoit turhaan. Varmasti olisivat lähettäneet jatkotutkimuksiin jos jotain olisi. Nyt vaan iloitset että olet RASKAANA! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun olet tuota mieltä :) sekä blogin jatkosta että muusta! <3 onneksi onnistuin jollakin ihmeellisellä tavalla rauhoittamaan mieleni!

      Poista
  2. Apua..Minäkin meniin tonkimaan veriarvoja.. S-PAPPA 506 ja S-hCGBV-D 17,9. PAPPAMoM-arvoa ei ollut näkyvillä,mutta hCGBVkMoM kai 0,3...Tosi alhainen?? Pitääkö alkaa panikoimaan????:/

    VastaaPoista
  3. Lisäys edelliseen,että sain kyllä kirjeen,että ei ole syytä jatkotutkimuksille ja ei ole kohonnutta riskiä..Mutta kun alkaa noita veriarvoja googlettelemaan niin:/ Pitäisi pysyä kaukana keskusteluista ja kanta.fi:stä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli vähän sama tilanne kuin minulla tuon hcgb:n suhteen. Toisaalta minusta tuo papp-a arvo kuulostaa oikein normaalilta! Itselläni oli matalampi absoluuttinen arvo. Eli en sanoisi että tarvitsee panikoida :) googlesta voi olla paljon apua mutta toisaalta ihan hirveästi haittaa :( anteeksi jos postaukseni sai sinut huolestumaan!

      Poista
  4. Me saatiin aikanaan np-ultrassa down-riskiluvuksi 1:200, mutta silti lapsi oli/on aivan terve. Eli enemmänkin noi lukemat antavat näinpäin niitä vääriä hälytyksiä. Yritä olla panikoimatta, teille on varmasti terve lapsi tuloillaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, pitäisi muistaa että kyse on aina riskeistä, ja vaikka seulakin hälyttäisi niin suurin osa näistäkin lapsista on ihan terveitä <3

      Poista
  5. Toivottavasti jatkat kirjoittelua! Olisi mukava seurata raskauden etenemistä! <3
    Varmasti pienellä kaikki hyvin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enköhän jatka kirjoittelua :) Tällä hetkellä on taas sellainen hyvä olo, että kaikki on kunnossa <3

      Poista
  6. Mulla esikoisesta riskiluku oli 1:190. Niskaturvotus oli 1,61 mm. Hcgb-arvo oli 1,05 ja papp-a 0,23. Ei haluttu lapsivesipunktiota, kun oli yhtä suuri riski saada sen vuoksi keskenmeno, kuin että olisi ollut riski saada sairas lapsi. Rakenneultrassa katsottiin sitten viimeisen päälle tarkkaan kaikki down-markkerit.

    Kuopusta odottaessa en halunnut yhdistelmäseulaa. Olin kuvitellut että niskapoimu olisi silti mitattu, mutta ei mitattu. Enkä uskaltanut pyytää. Kyllä nuo seulat saa huolestumaan ja murehtimaan. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minunlaiselleni murehtijalle olisi ehkä parasta jättää kaikki seulonnat tekemättä... toisaalta on ihanaa tietää, että kaikki todennäköisesti on kunnossa, mutta moni tietysti jää seuloissa kiinni, kun se on niiden tarkoitus. Mutta olisi kyllä hirveää, jos lapsivesipunktiosta aiheutuisi terveen lapsen keskenmeno :(

      Poista