Äitiyspoliklinikkakäynti ja vähän muuta

Maanantaina rv 28+0 oli äitiyspoliklinikkakäynti. Kun mitään ongelmia ei ollut, oli käynti aika lyhyt ja ultrassakin katsottiin ihan vain tärkeimmät asiat.

Poika oli kasvanut hyvin, ja oli nyt vajaa 1200 g:n painoinen. Reisiluu vastasi noin rv 27+3 tai +4, vatsanympärys rv 28+2 muistaakseni ja pään koko rv 29+3. Tuo pää menee kyllä vielä ihan normaalirajoihin, ja kasvaa samalla käyrällä kuin rakenneultran aikoihin. Lääkäri lisäksi sanoi jotain, että tässä vaiheessa pään kasvu on usein muuta kroppaa edellä. Napavirtaukset katsottiin ja ne olivat normaalit. 

Vauva oli polikäynnin aikaan perätilassa. Ensin olin siitä vähän huolissani, mutta toki ymmärrän, että vauvat vielä tässä vaiheessa pystyvät hyvin liikkumaan, ja suurin osa kuitenkin kääntyy pää alaspäin jossakin vaiheessa. Olihan poika esim. rv 27+0 pää alaspäin, ja toissapäivänä kun itse ultrasin niin oli ihan poikittain (ja potkujen perusteella taitaa olla edelleen).

Eilen olin toisessa sokerirasituksessa. Sen tulos oli onneksi edelleen normaali. Aamulla oli aika huono olo, kun en tietenkään ollut syönyt mitään edellisillasta lähtien, ja sokerilitku maistui paljon pahemmalta kuin viime kerralla. Onneksi se pysyi sentään sisällä. Olin etukäteen tästä hieman huolissani, koska maanantaina oksensin automatkalla töihin, kun en ehtinyt syödä kotona mitään, vaan tarkoitus oli syödä aamupalaa vasta töissä. Jatkossa en kyllä enää lähde kotoa ilman että olen laittanut suuhuni edes jotain...

Flunssasta alan pikkuhiljaa toipua, mutta en kyllä ole vieläkään ihan kunnossa. Olin viime viikolla kolme päivää sairaslomalla. En vain olisi millään jaksanut olla töissä. Lauantainen Ikea-reissu otti myös voimille. Illalla tuli paljon supistuksia ja jalkoja särki. Sunnuntaina puuhastelimme kaikenlaista kotona, mm. sisustimme vauvan huonetta, ja illalla tuli sitten taas paljon supistuksia, runsaammin kylläkin vasta yhdynnän jälkeen. Puolen tunnin ajan vatsa kovettui parin minuutin välein, ja samalla tuntui ikävää jomotusta reisissä. Aloin jo vähän huolestua, mutta sitten kun menimme nukkumaan, niin supistukset harvenivat, ja seuraavana päivänä niitä tuli ihan vain entiseen tapaan.

Alaselkää alkaa aika helposti särkemään jos istun pidempään, joten asentoa pitää muuttaa aika usein. Toissa yönä heräsin siihen, että vasen pohje kramppasi. Nousin istumaan ja puristin pohjetta kaksin käsin hammasta purren, kunnes kramppi meni ohi. Nyt pohje on kipeä kuin olisin ollut kovissakin treeneissä ;)

Pienistä vaivoista ja satunnaisista huolenaiheista huolimatta olen voinut hyvin. Työmatkapyöräilykin vielä onnistuu, ja itse asiassa se aiheuttaa paljon vähemmän supistuksia kuin vaikkapa reipas kävely.