Kun tässä katson tuota neuvolakorttiani, niin tuntuu ihan ihmeelliseltä, että minunko raskauttani kaikki nuo arvot oikein koskevat??? Ettäkö olen raskaana viikolla 29+0? Häh? Miten se EDELLEENKIN tuntuu niin epätodelliselta :) Tässä kuitenkin strategiset arvot:
raskausviikot: 29+0 (23+3)
paino: + 1,8 kg (+ 323 g/vko), kokonaispainonnousu + 4,5 kg
RR: 109/61 (121/63)
U-prot: +/-
U-gluk: neg.
Hb: 104 (104)
Vauvan syke: 140 (145)
SF-mitta: 25 cm (21 cm)
Neuvolantäti väitti vatsaa tunnustellessaan, että poika on pää alaspäin, mikä tuntui minusta kyllä vähän oudolta, koska viikko sitten pää oli todistetusti jossakin ihan muualla, eikä potkujen suunta ole muuttunut ollenkaan. Niinpä kun päivän aikana oli kerrankin rauhallinen hetki, päätin tarkistaa asian itse ultralla. No, ei se pää todellakaan ollut alaspäin. Selkä oli kyllä oikealla, kuten neuvolantäti sanoi, mutta pää oli ylhäällä vasemmalla. Se siitä. Ehdin jo hetken riemuita...
On kai ihan typerää vielä tässä vaiheessa murehtia sitä, ettei vauva ole pää alaspäin. Mutta minkäs teet :) Haluaisin vain niin kovasti päästä synnyttämään normaalisti alakautta. Sektioon joutuminen tuntuisi jotenkin epäonnistumiselta. Tietysti, jos se on lapsen terveyden kannalta tarpeen, niin sitten tietenkin sektio on ainoa vaihtoehto. Mutta uskon, että se silti harmittaisi, jos yhtään tunnen itseäni.
Koska asento on vielä edellisinä viikkoina vaihdellut niin onhan siinä hyvät mahkut että kääntyy. Meillä kävi tosin niin että baby viihtyi ihan koko loppuraskauden perätilassa. Asento oli koko ajan täydellinen pt eikä ollut yritystäkään kääntyä. En suostunut kääntöyritykseen riskien takia ja ultrassa tilaa näytti olevan niin vähän että tuskin olisi edes onnistunut. Suunniteltu sektio oli kuitenkin hyvä synnytyskokemus, toivuin nopeasti ja vauva voi erinomaisesti heti alusta alkaen. Jos saamme vielä toisen lapsen saisi olla minun puolestani pt sekinn:D
VastaaPoistaToivottavasti tuo asennon vaihtelu povaisi hyvää :) Toisaalta ainakin tämän ja edeltävän viikon poika on kyllä mielestäni ollut aika lailla samassa asennossa koko ajan...
PoistaNeuvolantädit eivät tosiaan aina tiedä kaikkea! :D Omani on kokenut kätilökin, mutta arvaukset (=hänen mielestään varma tieto) ovat menneet melkein aina pieleen. Väitti esim. sikiön olevan perätilassa, vaikka oli ultran mukaan raivotarjonnassa. Samoin sanoi, että vauva tuntuu niin isolta, että on ainakin 4-4,5-kiloinen syntyessään ja syntymäpaino oli sitten 2800 kg, eli keskivertoa pienempi, kun syntyi kuitenkin täysaikaisena! Tosi kiva, kun pelotteli ihan turhaan jättivauvalla! :/
VastaaPoistaItselläni oli ekassa raskaudessa samat fiilikset, että sektio olisi tuntunut ikään kuin epäonnistumiselta, mutta toisaalta en olisi ottanut mitään riskejä. Se on vaan kamala tosiasia, että edelleenkin lapsia kuolee tai vammautuu, kun sektiota ei tehdä tarpeeksi ajoissa. Omassa lähisuvussanikin on tällainen tapaus, että terve tyttövauva kuoli hoitovirheen takia, kun kätilö vaan väitti, että kyllä se sieltä ulos tulee, eikä tässä mitään sektiota tarvita. Nyt tässä toisessa raskaudessani ei ole mitään väliä, mikä on synnytystapa. Alatiesynnytys ei ollut kamalaa, mutta kyllä vastaanottanut kätilö mokaili omalla kohdallanikin aika pahasti, mikä olisi voinut vaikuttaa sekä minun että lapsen hyvinvointiin. Onneksi vuoro vaihtui ja synnytyksessä oli aivan ihana kätilö, joka tosin ihmetteli, että miksen päässyt aikaisemmin synnytyssaliin, kun kohdunsuu oli jo 10 cm auki ja saleja oli parikin ihan tyhjillään. Niin, miksiköhän en päässyt.
Meidän neuvolantäti vaikutti tosi varmalta raivotarjonnasta :) Itsekin melkein vakuutuin ;)
PoistaMun veljen perheen esikois poika pyöri melkein synnytykseen saakka masussa, käännettiin, kääntyi, kääntyi takaisin väärään asentoon, sitten taas seuraavassa ultrassa olikin oikein päin, sitten väärinpäin, käännettiin uudestaan, kääntyi ihan hetkeksi oikein, sitten kuitenkin kääntyi taas väärään asentoon, sitten kun synnytys käynnistyi ja veli vaimoineen meni sairaalaan maha vielä kerran ultrattiin ja kas kummaa poika olikin oikein päin ja kokoo oli 3kg900grammaa alkavaa ettei mikään pikkuinen :D Toisen veljen muksu syntyi perätilassa alakautta ja kaikki meni todella hyvin. Tyttö noin 3kg syntyessään.
VastaaPoistaEn tiedä miksi kerroin, no ainakin oon sitä mieltä et mitä vaan voi käydä ja vauva voi olla joka toinen päivä eri päin ihan oikeasti eikä yhtään kannata stressata asiaa vielä!! Helpommin sanottu kun tehty tietysti :)
Kiva kuulla, että vauvat voivat vielä noinkin myöhään vaihtaa asentoa :) Yritän olla stressaamatta asiasta (ainakaan vielä) ;)
PoistaMinua on myös mietityttänyt viime päivinä tuo vauvan asento. Viimeksi neuvolassa myös minun terkkari sanoi, että pää olisi ollut alaspäin vaikka omasta mielestäni tunsin potkut nimenomaan alhaalla... ajattelin sitten että huitoisiko käsillään siellä mutta tiedä häntä. Tällä viikolla vauva on erityisesti iltaisin kääntynyt selvästi perätilaan eli yrittää puskea päätä ylävatsasta läpi siten, että pään pullistuma näkyy miehelle asti ja tuntuu selvästi käden alla! :O
VastaaPoistaHieman huolissani olen siitä, että kauanko beibi voi kohdussa oikein kääntyillä ja toivottavasti ei jää perätilaan kun sektiota en toivoisi minäkään. TähänKIN asiaan se ultra auttaisi paljon. :)
Onhan sinullakin onneksi aika paljon aikaa vielä, että vauva kääntyisi oikein :) Ja vissiiin on edelleen ihan hyvin tilaa mahassa :)
PoistaHei Keksi!
VastaaPoistaIloista on ollut näitä kuulumisiasi selata - ilmeisesti kaikki siis on mennyt huolehtimisia lukuunottamatta sullakin lopulta hyvin? :) Täällä on aika seesteistä (pl. toimeentulohuolet) ennen viimeisten viikkojen tod. näk. panikointia.
Mulle neuvolaterkkari soitti ja varasi ylimääräisen lääkäri(ultra?)ajan varmuuden (perussairauteni) vuoksi viikon päähän (rv 29). Lähinnä positiivisin mielin odotan tuloksia... En ole osannut pelätä perätilaa vielä, mutta ehdottomasti toivon, että keisarinleikkausta päädytään ehdottamaan ajoissa, jos on tarve! Minä ja kaksi sisarustanikin olemme syntyneet sektiolla, koska vanhin meistä (tuolloin 3,2 kg) ei mahtunut/ehtinyt ulos ja vammautui syntyessään viivästyneenä aloitetun hätäsektion vuoksi. :/ Onneksi nykyään lienevät mittarit tarkempia ja synnäritiimi hereillä..?
Tietenkin olisi mustakin kiva synnyttää ja imettää (edes semi)luomusti, kun muuten on näitä omia naisen biologisia toimintojaan joutunut kyseenalaistamaan viime vuosina, ja kun ei tiedä, tuleeko synnyttämis- ja imettämiskokemukseen toista mahdollisuutta.
Kyllä täällä hyvin sujuu :)
PoistaEiköhän nykyään olla aika tarkkoja, ettei oteta mitään turhia riskejä. Käsittääkseni perätiloissa arvioidaan aika tarkasti, onko alatiesynnytys turvallista vai ei.
Siskoni ei kuulemma edes ajatellut vauvan tarjontaa tässä vaiheessa, eikä siten osannut huolestuakaan. Ja joskus 30+ vauva olikin sitten kivasti raivotarjonnassa. Itse olisin mieluummin myös onnellisen tietämätön :)
Varmasti vauva ehtii vielä monesti kääntyä!:) Vähän kyllä karisee luotto neuvolatäteihin epäonnistuneiden päätelmien seurauksena, toivoisin ainakin siinä synnytystapa-arviossa saavani kuulla vauvan sijainnista ihan oikean näkemyksen enkä arvailuja... Meillä kun ei täällä päin ainakaan tarjota ultraa, vaan synnystystapa-arvio tehdään masun päältä tunnustellen, en tiedä onko ihan yleinen käytäntö. Sulla on kyllä kätevää toi, että voit itse ultralla kurkkia masuasukin tilannetta :)
VastaaPoistaYrtiän alituiseen hokea itselleni, että pitäisihän vauvan ehtiä kääntyä vielä moneen otteeseen :)
PoistaMeidän neuvolantäti kun oli vielä hyvin varma, että kyllä vauva on pää alaspäin! Sain itsekin opiskeluaikana tunnustella raskaana olevien vatsoja ja yrittää arvioida, missä asennossa vauva on että minkä kokoiselta se tuntuu "käteen". Ei se helppoa kyllä ollut! Mutta joo, kun mietin sitä että kaikkien niiden raskaana olevien, joita ei rutiinisti ultrata, pitää vain luottaa siihen että neuvolassa arvioidaan vauvan asento oikein. Suurin osa toki on pää alaspäin, ihan riippumatta siitä mitä neuvolantäti sanoo :)