maanantai 13. kesäkuuta 2016

32+0

Vaikka odotan innokkaasti raskauden päättymistä, alkaa myös olla sellainen olo, että aikahan loppuu kesken! Että olemmeko muka jotenkin valmistautuneita siihen, että meille on tulossa vauva hieman alle tai yli kahden kuukauden päästä??? Spontaani vastaukseni juuri tällä hetkellä olisi, että emme todellakaan... 

Mitä jos poika päättääkin tulla paljon aikaisemmin? Se taitaisi tulla aikamoisena järkytyksenä, että nytkö jo. Siksi olen kyllä ihan tyytyväinen, että raskausviikkoja ainakin käytännössä on vielä jokunen jäljellä. Ehkä sitten, kun vajaan kolmen viikon päästä jään äitiyslomalle, minulla on hieman enemmän aikaa todella yrittää sisäistää sitä, että minusta on tulossa äiti :)

Poika on ilmiselvästi pysynyt hyvin raivotarjonnassaan, mistä olen edelleen hyvin onnellinen. Huomenna on viides neuvola. Mietin, että eikö tässä vaiheessa jo aleta tehdä niitä sisätutkimuksia, että tietäisi sitten, alkaako kohdunkaulalle tapahtua synnytystä enteileviä muutoksia? Jotenkin olin siinä uskossa, että sisätutkimuksia tehtäisiin jo paljon aiemmin... Miten teillä toisilla?

Painoni ei ole kotivaa'an mukaan edelleenkään noussut kuin 5 kg. Eilen onnistuin huolestumaankin tästä ihan vähän, että onkos jokin nyt vialla, kun painoa ei tule lisää? Yritin jopa mitata itseltäni sf-mittaa :D Siitä tuli jotain 28 cm, mikä kyllä menisi hyvin aiemmalle käyrälle. Mutta katsotaan, mitä todellinen sf-mitta on huomenna, ja paino. Vatsan kasvun kyllä huomaa ihan muutenkin kuin mittanauhan lukemaa tuijottamalla ;)

Liikkuminen ja kumartelu alkaa olla jo aika hankalaa. Tai siis, juuri mikään ei ole fyysisesti vielä mahdotonta, mutta supistuksia tulee kyllä heti kaikenlaisesta kyykkimisestä, ylösnousemisesta, portaissa kävelystä ja kyllä ihan normaalistakin kävelystä. Ja yhdynnän jälkeen saattaa supistella  jonkin aikaa ihan säännöllisestikin esim. parin minuutin välein.

Kipeitä supistukset eivät edelleenkään ole, paitsi yöllä, kun herään vessaan ne vakiintuneet kaksi kertaa, vatsa muuttuu aina kivikovaksi heti kun nousen pystyyn, ja kun palaan sänkyyn, supistus usein vielä jatkuu ja saattaa tuntua menkkamaista jomotusta. Kävellessä tuntuu myös niitä teräviä kirvelyitä, joista aiemmin kerroin, ne jotka alkoivat siinä vaiheessa kun poika kääntyi raivotarjontaan.

Yritän kuitenkin parhaani mukaan pysyä fyysisesti aktiivisena. Ei tekisi mieli jäädä vain sohvan pohjalle makaamaan :) Pyöräily tuntuu edelleen hyvältä, ja rauhalliset kävelylenkit samoin. Selkä kipeytyy helposti, mutta vain istuma- ja makuuasennossa. Pitäisi ehkä kokeilla jotain mammajumppaa :)

7 kommenttia:

  1. Olen myös ihastunut pyöräilyyn! Kävely on jo niin hidasta että maisemat ei vaihdu riittävästi. Olen myös päättänyt pysyä liikkeessä, helpottaa kummasti oloa! Toivottavasti sinäkin onnistut pysymään.

    Täällä ei neuvolassa tutkita kohdunsuuta, ainoastaan neuvolalääkäri sen tutkii (mulla ens vkolla rv 35+0. Varmaan jos siinä jotain huomataan niin sitten aletaan seurata tarkemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eilen neuvolassa tuo selvisikin, että vain lääkäri tekee sisätutkimukset :)

      Poista
  2. Tosiaan ainoastaan neuvolalääkäri tutkii kohdunsuun tilanteen ja lääkärikäyntejähän ei kovin usein ole, jos on normiraskaus. Jos on supistuksia, niin toki kannattaa varata ylimääräisiä käyntejä, jotta asia saadaan tsekattua. Ekassa raskaudessa eka lääkärikäynti oli siis rv 28+ ja toisessa yllättäen jo rv 18+ (eri kaupunki) ja näissä ekan kerran tehtiin sisätutkimus.

    Sitä ei koskaan tiedä, milloin synnytys käynnistyy! :D Itsehän ehdin olla ekassa raskaudessa vuorokauden äitiyslomalla, kun vauva jo syntyi ja tuli kyllä ihan puun takaa, sillä ei ollut mitään supistuksia ym. ennakoivaa. Suurin järkytys oli keskosvauva, sillä sitäkään ei ollut ajatellut, että ehkä sieltä sairaalasta ei pääsekään sen normaalin 2-3 vrk:n jälkeen kotiin. Onneksi oli kuitenkin jo suht lähellä täysaikaisuutta ja oltiin vain 8 vrk sairaalassa, mutta pienihän sellainen parin kilon nyytti on ja kesti todella pitkään, että päästiin edes kolmeen kiloon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassua, miten paljon nuo käytännöt vaihtelevat eri kaupungeissa! Onneksi teillä meni kaikki hyvin, vaikka vauva tulikin hieman aikaisin. Minullahan ei ole tehty sisätutkimusta sitten rv 8, mutta rakenneultran yhteydessä kyllä katsottiin kohdunkaulan pituus uä:llä. Supistuksista en oikein ole enää jaksanut huolestua, niitä kun tulee KOKO ajan;) ja raskaus on jo pian niin pitkällä, että vauva voisi alkaa syntyäkin. Neuvolassa oli nyt puhe siitä että sisätutkimus tehtäisiin äitiyspk:lla parin viikon päästä.

      Poista
  3. Mulla on neuvolalääkäri parin päivän päästä ja viikkoja silloin 27+0. Oletan hänen tekevän sisätutkimuksen. Esikoisen odotuksessa sisätutkimus tehtiin juurikin tällä käynnillä. Tämä onkin täällä meillä päin ainoa neuvolalääkärin käynti, jos ei tule tarvetta ylimääräisille käynneille. Olisi aika erikoista jos ei sisätutkimusta sulle tehtäisi, kun supistellutkin jo vähän. Kaikkea hyvää loppuodotukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä edelleenkin on normaalisti kaksi lääkärikäyntiä, ja ekalla n. rv 17 tehdään äitiyspkl:lle lähete, jos on jotain perussairauksia/lääkityksiä tai muita ongelmia. Nyt kuitenkin minun kohdallani sovimme, että jätetään toinen käynti väliin, kun kuitenkin menen vielä äitiyspkl:lle, ja neuvolantädin mielestä käyntini ovat muutenkin noudattaneet jotenkin outoa kaavaa noin ajallisesti :D onnea sinullekin loppuraskauteen!

      Poista
  4. Mun neuvolatäti on koulutukseltaan kätilö ja teki kyllä mulle sisätutkimuksia, kun mulla supisteli. Ei onneksi ollut tehneet mitään nuo supistukset, paitsi lasketun ajan tienoilla oli jo pehmennyt ja kanava poissa ja parille sormelle auki. Poika kuitenkin syntyi vasta 8 päivää yli lasketun ajan.

    VastaaPoista