Raskauspilvi

Raskausasia on mielessäni joka päivä, monta kertaa. Se leijuu ylläni isona pilvenä. Vaikka en sitä koko ajan huomaa, niin kyllä se siellä on. Välillä pilvi ohenee ja päästää valoa elämääni, joskus taas se on niin paksu ja musta, että ei mitään rajaa. Silloin raskauden puuttumisen raastava tunne ympäröi minut joka suunnalta. Pilvi pitää sisällään koko tunteiden kirjon onnellisesta luottamuksesta epätoivoon.

Tällä hetkellä olen onnistunut työntämään raskauspilven hieman taka-alalle. Ehkä koska alan olla kyllästynyt tähän odottamiseen ja yhä uusiin pettymyksiin. Tai koska olen saanut itselleni vakuutettua, että mitään kiirettä ei ole. On kyllä, mutta mikäs siinä, jos osaan unohtaa sen.

Pissasin tänään hetken mielijohteesta purkkiin. Pitelin raskaustestipakettia kädessäni muutaman minuutin ajan. Sitten laitoin sen pois ja kaadoin pissan pönttöön. Olisinko nyt onnellisempi, jos olisin tehnyt testin? Todennäköisesti en. Ei se testi olisi kuitenkaan mitään näyttänyt. Mutta olenko onnellisempi silloinkaan, jos vain odotan kuukautisia? Ehkä. Mutta ei se estä vuotoa alkamasta. 

On inhottavaa, että toivon ja odotan tapahtuvaksi asiaa, jonka tapahtuminen tai tapahtumattomuus on ratkaistu jo ehkä noin kymmenen päivää sitten. Jos munasolu ei hedelmöittynyt, se ei hedelmöittynyt.  Jos hedelmöittynyt munasolu ei kiinnity, niin se ei kiinnity. En voi korjata näitä asioita toiveella, miten suuri se onkin. 

Olen tottunut siihen, että saavutan elämässäni asioita, kun teen niiden eteen kovasti töitä. Raskautuminen ei ole yksi niistä asioista. Silti se käy joillekin niin helposti. Se harmittaa.