Ovisko?

Tänään aamulla tuli ovistestiin aika vahva viiva, ei tasavahva kylläkään. Testasin uudelleen iltapäivällä, ja ei ainakaan ollut viiva vahvistunut. Testasin vielä nyt illalla uudelleen, ja viiva oli  edelleen saman vahvuinen (?).

Pari tuntia sitten alkoi lievä, jomottava alavatsakipu, kuin alkuvaiheen kuukautiskivut. Samanlaista on ollut ennenkin ovikseen liittyen, joten oletan, että ovis nyt sitten on jo tapahtunut??? Ehkä vahvin viiva olisi tullut testiin yön aikana? Eilen iltapäivällä tuli vain haalea viiva, mutta on se ennenkin vahvistunut tosi nopeasti. Päätin silti, että tämä oli nyt ovisplussa (ja ehkä jopa itse ovis), kp 15.

Tästä alkaa tuttu toisen vaiheen odottelu. Ensin puoli kuukautta oviksen odottelua, sitten kuukautisten (tai oikeastaan niiden puuttumisen) odottelua. Miten ihmeessä voisin välttää sen joka kuukausi toistuvan raskaana olemisen varmuuden?

Sen, joka saa kuukautiset tuntumaan hetkellisesti siltä, kuin koko maailma romahtaisi. Sen, jonka vuoksi sunnittelen joka kerta valmiiksi, kuinka kerron raskaudesta läheisille, tarkistan, koska on laskettu aika ja milloin äitiysloma alkaa, joudunko ostamaan raskaustalvitakin vai pärjäänkö isommilla kesävaatteilla. Kuinka suuri ikäero lapsella ja hänen serkullaan tulee olemaan. Koska ylittyy maaginen kahdentoista viikon raja. Koska voin odottaa, että vatsa alkaa näkyä.

Se on hemmetin hankala tunne. Loppukierrosta se saa minut leijumaan pilvissä, mikä on tietysti ihan kivaa, mutta sen kurjempaa on sitten kun en ollutkaan raskaana. Pitäisiköhän minun alkaa harrastaa aikaista testaamista? Lievittäisikö se surua, kun saisin jo hieman etukäteen vihjettä siitä, että pipariksi meni?

Mielialani ei ole edelleenkään perusvireeltään epätoivoinen. Odottelen joka päivä sitä ihanaa tunnetta, kun tajuan olevani raskaana. Sitä ei monikaan asia voita. Yritän myös ajatella positiivisesti niin, että tämä tunne on minulla yhä edessä, ja että saan sen kyllä varmasti vielä tuntea. VARMASTI.