Rv 30

Maanantaina tuli täyteen 30 raskausviikkoa. Sen kunniaksi poika alkoi myllätä okein kunnolla, ja parin päivän aikana on melkein aina liikkuessa tuntunut teräviä ja äkillisiä kirveltäviä kipuja siellä, missä virtsarakko sijaitsee. Aluksi ajattelin, että vauva se siellä vain potkii, mutta tänään kun vilkaisin ultralla, niin pää oli vihdoinkin kääntynyt alaspäin, ja sijaitsikin aika syvällä jo! En sitten tiedä, onko tämä lopullinen asento.

Olin kyllä näinä parina päivänä huomannut, että potkujen suunnat olivat hieman muuttuneet. Tai tuntuivat kyllä edelleenkin myös ylhäällä oikealla, kuten ovat lähes pelkästään tuntuneet edeltävät pari-kolme viikkoa, jolloin pää on ollut ylöspäin, mutta nyt potkuja tuntuu myös vasemmalla sekä ylhäällä että alhaalla. Ja nyt ne ylöspäin puskevat "ulokkeet" ovat selvästi ollet raajoja ja vissiin sitten peppuakin, eikä päätä, kuten vielä muutama päivä sitten. Lisäksi möyrinnä ja potkujen suunta on tällä hetkellä entistä enemmän jonnekin tuonne kylkiluiden alle :) Välillä tuntuu, että joku yrittäisi kammeta niitä pois paikoiltaan :)

Mietin kyllä hieman, että mistä nuo kiputuntemukset johtuvat, jos eivät siitä että rakkoa potkitaan hajalle :) Voisivatko ne liittyä pään kiinnittymiseen? Tai olla jotain liitoskipuja? Supistuksiin ne eivät mitenkään liity, vaan tulevat ihan niistä huolimatta.

Tuli jotenkin tosi helpottunut olo, kun näin että pää oli alaspäin. Vaikkei se vielä jäisikään noin, niin ainakin poika vielä liikkuu kohdussa ja raivotarjontaan on edelleen mahdollisuuksia ja haluja. Viime päivänä on ollut ihan tarpeeksi muitakin huolenaiheita mm. töihin liittyen. En toivoisi enää yhtään ylimääräisiä stressinaiheita.

Surua aiheuttaa myös se, että yksi parhaista ystävistäni, joka on kumppaninsa kanssa juuri aloittanut lapsettomuushoidot, sai heti alkuunsa huonoja uutisia. Ongelma on siittiöiden kanssa lähes sama kuin meillä, mutta lisäksi kaikkea muuta pientä poikkeavaa. Ensimmäinen ICSI päättyi siihen, että seitsemästä kypsästä munasolusta ei hedelmöittynyt yksikään. Voin vain kuvitella, miltä tällaiset uutiset tuntuvat sen jälkeen, kun on toiveikkaasti suunniteltu tuoresiirtoa ja toivottu että pakkaseenkin riittäisi jotain. Miten vaikea onkaan keksiä jotain lohduttavaa sanottavaa tuollaisessa tilanteessa :(

Viime yön yli viimeinen päivystykseni pitkään, pitkään aikaan. Nukuin ennätykselliset 15 minuuttia. Olin varannut kampaajan heti aamuksi, joten tulin kotiin vasta joskus puoli yhdentoista aikoihin, ja olen nukkunut ehkä kolme ja puoli tuntia. Olo on uskomattoman hehkeä. Oli varmaan ihan hyvä, että en enää päivystä :)