En ole vielä ostanut yhtäkään vaatetta tai tavaraa sille vauvalle, josta haaveilemme. Anoppini hankki ensimmäisestä raskaudestani kuultuaan varastoon jonkin söpön pehmolelun, ja tiedämmehän, miten siinä sitten kävi. Vain muutaman säästetyn vaatteen omasta lapsuudestani olen pessyt ja nätisti viikannut laatikkoon odottamaan pientä käyttäjää.
Perjantaina kulutimme mieheni kanssa aikaa kauppakeskuksessa noutoruoan valmistuessa, kun sain päähäni, että tarvitsen joitain uusia vaatteita. Menimme siis vaatekauppaan, ja poimin mukaan sovituskoppiin mm. löysähkön neuletakin.
Turvotus-pömppömahan kanssa se ei sopisi ollenkaan, mutta yritin hieman pullistaa vatsaani söpön raskausmahan muotoon, ja se näytti niin ihanalta, että rinnassani tuntui samaan aikaan sekä puristava tyhjyys ja läpättävän onnellinen usko tulevaisuuteen.
Päätin hetken mietinnän jälkeen, että tämä vaate lähtee kanssani kotiin. Tätä voisi nyt sitten kai ajatella ensimmäisenä raskausajan hankintana (jos kylppärin lääkelaatikkoon säilöttyä Primaspan-pakettia ei lasketa), tosin ennkoivana sellaisena. Miehelleni en kertonut mitä varten tuo vaate todellisuudessa ostettiin, mutta hän lieneekin jo unohtanut, että edes kävimme vaateostoksilla :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti