perjantai 21. marraskuuta 2014

Hilpeää perjantai-fiilistä...

En ole kirjoittanut hetkeen, kun en ole taas juurikaan ajatellut lapsettomuusasioita. Lähinnä odotan ensi viikon poliklinikkakäyntiä, mutta muuten tunteitani ovat sekoittaneet ihan muut asiat. Töissä oli pari vähän ikävää juttua, ja mieheni mummi kuoli pari päivää sitten. Tänä vuonna onkin ollut paljon kuolemaa. Ensin minun mummini, sitten aika äskettäin enoni ja nyt vielä mieheni mummi. Töissäkin näen kuolemaa myös ihan riittämiin, mutta harvemmin ne asiat jäävät vaivaamaan, vaikka joskus saatan miettiä jotain kuollutta potilasta montakin päivää. Jos potilaan kasvot jäävät mieleeni, niin ne tupsahtavat joskus mieleeni pitkänkin ajan päästä.

Elämäähän tässä kyllä pitäisi miettiä, eikä kuolemaa, mutta kun ne ovat saman kolikon kaksi puolta. Ei niitä voi erottaa toisistaan. Pelkään välillä kuolemaa aika paljonkin. Enemmän kyllä toisten kuolemaa, kuin omaani. Oma kuolemani tuntuu ahdistavalta, jos alan sitä ajattelemaan. Onkohan se normaalia, vaikka olen vielä näinkin nuori? Mutta kun elämässäni on miljoona syytä, joiden vuoksi haluan elää. Ja mihin ajatukseni katoavat sitten, kun kuolen? Häviävätkö ne vain tyhjyyteen? Onko se edes mahdollista? Olisi hirveää kuolla niin että koko elämä jäisi kesken. 

On aika erikoista, että oikeastaan ainoa ajanjakso elämässäni, etten lainkaan ajatellut kuolemaa pitkään aikaan, oli silloin kun sairastuin vakavasti. Se ei jostain syystä tullut silloin mieleeni lainkaan. Jälkeenpäin olen tullut siihen tulokseen, että siihen aikana koko mieleni toimi ihan oudosti. Varmasti se oli jonkinlainen suojamekanismi. Että tarpeen tullen aivot voivat panna osan putiikista kokonaan kiinni. Tavallaan kätevää, jos se auttaa vaikeiden asioiden käsittelyssä.

Taitaa olla kp 10. Vaikka onko sillä niin väliä? No, mutta kuukautiskierron vaiheesta minun joka tapauksessa piti alun perin kirjoittaa. Tekstin otsikkona oli ensin ihan vain "Kp 10". Mutta sittenpä rupesinkin kirjoittamaan kuolemasta. En todellakaan mieti näitä asioita kovinkaan usein, mutta tulipahan nyt vain mieleeni. Eipä minulla kuukautiskierrosta kyllä olekaan mitään sanottavaa.

Eipä sitten muuta kuin hyvät viikonloput kaikille. Tänään on ollut kaikesta huolimatta oikein hyvä päivä, ja mikäs sen hienompaa, kuin kaikista töistä vapaan viikonlopun perjantai-ilta :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti