Uni

Näin viime yönä kaikenlaisia kummia unia. Yhdessä poika työnsi kättään vatsani läpi ikään kuin normaalin potkun tapaan, mutta käsi tulikin ulos kokonaisuudessaan ja näytti ihan oikealta pieneltä kädeltä, ja se tarttui etusormeeni ja puristi <3 

Voi kuinka odotankaan, että saan ihan oikeasti nähdä pikkuisen! Tuntuu, että keskiraskaudessa viikot vierivät hirmuista vauhtia, mutta nyt tahti on selvästi hidastunut. Ehkä siksi, koska odotus on jollakin lailla entistä konkreettisempaa, kun vauva liikkuu hurjasti, äitiysloma lähestyy ja neuvolassa käymme entistä tihempään, ja muille ajatuksille jää siksi vähemmän aikaa. Samalla odotan aiempaa enemmän raskauden päättymistä. En siksi, etteikö olotilani edelleen olisi pieniä vaivoja lukuunottamatta hyvä, mutta juuri sen takia etten malttaisi odottaa sitä, että poika vihdoinkin olisi ihan oikeasti luonamme. 

Mitään uusia hankintoja en ole muutamaan viikkon tehnyt, ja sillä saralla tuntuukin kaikki olevan aika hyvin hanskassa. Mitä nyt vauvan huoneen sisustus on vielä vähän vaiheessa, kun olemme kunnostamassa paria suvun huonekalua uuteen käyttöön.

Meidän kunnassamme perhevalmennukseen kuuluu yhteensä neljä valmennuskertaa, joista olemme tässä vaiheessa olleet kahdessa. Ensimmäinen kerta oli sellaista epämääräistä ajatusten herättelyä siitä, miten elämä muuttuu sitten kun kahdesta tuleekin kolme. Toisella kerralla kerrottiinkin jo ihan eri tavalla käytännön asioita, ja aiheena oli synnytys. Meille näytettiin kuvia synnäriltä, käytiin läpi synnytyksen vaiheet ja kivulievitysmahdollisuudet ym. Minulle harva asia oli ihan uutta, mutta miehelle useampi. Silti koin valmennuksen hyödylliseksi. Seuraavat valmennuskerrat käsittelevätkin sitten vauvan hoitoa ja imetystä, joista onkin hyvä saada vähän lisää tietoa :)