Tänään oli vihdoinkin rakenneultrapäivä. Pari viimeistä päivää ovat menneet päällisin puolin rauhallisesti, mutta olen ollut sisäisesti hyvin levoton. Toisaalta uskonut siihen, että kaikki on hyvin, mutta kuitenkin pelännyt että vauvalla on jokin hullusti. Tai no en nyt ole enää pitkään aikaan pelännyt, etteikö vauva olisi elossa, mutta tilanteiden "kaikki on hyvin" ja "vauva on elossa" välimaastoon mahtuu aika paljon kaikkea enemmän tai vähemmän ikävää. Mitenkä siis juuri meidän vauvalla voisi olla asiat täysin mallillaan?
Ennen ultraa minun piti hoitaa alta pois aamupäivän potilaat. Sen jälkeen olin jo niin hermona, ettei ruokasalin ruoka olisi millään mennyt alas, joten sovimme miehen kanssa treffit kanttiiniin ja söin sämpylän, minkä jälkeen pitikin jo lähteä äitiyspolille päin.
Polilla selvisi, että minulle on kuin onkin varattu aika ultraan lääkärille, eikä kätilölle, kuten olin kuvitellut. Olin juuri käynyt vessassa, mutta pitikin antaa vielä pissanäyte... ei onnistunut kovin hyvin. Mittasin verenpaineeni ja painon itse ennen vastaanottoa. Ensimmäinen verenpainemittaus antoi lukemaksi 145/114, eli siis ihan hirveä arvo! Pulssikin olin noin 100. Eli taisi todellakin vähän hermostuttaa :D Toinen mittaus olikin sitten jo ihan normaali, eli jotain 125/70, vaikka sekin on minulle aika korkea.
Vastaanoton alkajaisiksi käytiin läpi vointini, lääkitykset ym. Sitten siirryttiin ultraamaan. Tässä vaiheessa olin jo selvästi rauhallisemmalla mielellä. Vauvan aivot kyllä näyttivät mielestäni ihan kamalan reikäisiltä, mutta sekin taisi olla kuvakulmasta kiinni, eikä mitään poikkeavaa löytynyt mistään muualtakaan. Olin äärettömän helpottunut, kun normaalien löydösten lista kasvoi kasvamistaan. Haarovälin kohdalla meiltä kysyttiin, että haluammeko tietää vauvan sukupuolen. No, halusimmehan me, ja eiköhän sieltä ole pieni poika tulossa <3<3<3
Strategiset mitat antoivat painoarvioksi 415 g. Itse mitat vastasivat kaikki hieman eri viikkoja, mutta osuivat kuitenkin noin puolentoista viikon sisään toisistaan. Reisiluun mitta antoi viikoiksi 20+5, pään koko 22+2 ja vartalonympärys 21+4. Tänäänhän on todellisuudessa 21+1, joten aika hyvin mitat vastasivat viikkoja :) Istukka oli takaseinässä, kuten olen jo alusta asti epäillyt, myös omatoimisten ultraustemme perusteella. Se selittänee myös sen, miksi sydänäänet kuuluivat dopplerilla aikaisin ja ensimmäiset potkutkin tunsin jo rv 15+.
Lääkäri ultrasi siis nyt sen takia, että minulla on tuo perustautini. Vaikka kaikki oli kunnossa, niin pääsen vielä kahteen otteeseen seurantakäynneille äitiyspoliklinikalle, jossa ultrataan ja käydään läpi muut asiat. En pane vastaan ;)
Tuntuu ihan ihmeelliseltä, että meistä hyvin todennäköisesti tulee pienen pojan vanhempia elokuussa! Tuntuu myös ihmeelliseltä, että kaikki oli rakenneultrassa kuten pitää. Ehkä kaiken on tarkoitus mennä tällä kertaa hyvin. Se on häkellyttävä ajatus. Että olen raskaana. Että emme ehkä pian ole enää lapsettomia. Kuka tällaisista asioista päättääkin, olen äärettömän kiitollinen.
Lopuksi vielä tuore ultrakuva <3 Poikkileikkaus aiheuttaa tuon "reiän" päähän, eli sitä ei siis todellisuudessa ole siellä :D Napanuora sattui juuri uiskentelemaan vauvan pään edessä, ja se on tuo lassomainen rinkula tuossa :)
Onnittelut hyvin sujuneesta rakenneultrasta! Mä oon täällä taustalla seuraillut, mutta aika ei jotenkin tunnu riittävän oman blogin ylläpitoon tai kommentointiin. Mutta siis musta on alusta asti tuntunut siltä, että teille tulee poika, oisko sitten johtunut alun hitaammasta hCg-noususta vai mistä, onnittelut <3 Mä muistan, kun odotin esikoista (joka siis syntyi elokuussa 2012), ja yksi potilas sanoi, että "nauti nyt tuosta esikoisen odotusajasta, se on jotain niin ainutlaatuista", ja nyt kyllä ymmärrän paremmin kuin hyvin, mitä tämä jo vähän vanhempi nainen tarkoitti. Toisella kerralla (jonka uskon teille myös tulevan) odotus jää väistämättä vähemmälle huomiolle, mutta nyt saat vielä kaikessa rauhassa olla siellä vauvakuplassa :) Ja tietysti kaikki sitä jauhaa, mutta nauttikaa vielä vapaudesta mennä syömään ja leffaan, silloin kun huvittaa ;)
VastaaPoistaKiitos <3 Yritän pysytellä täällä kuplassa niin hyvin kuin se vain onnistuu ja toisaalta nauttia vielä vapaudesta ;)
PoistaOnnea hyvin menneestä rakenneultrasta! Eikö ole uskomatonta, että loppukesästä meistä voi tulla pienten poikien äitejä?? <3
VastaaPoistaKiitos! Ihan uskomatonta <3
PoistaOnnea! Mä arvasin sun odottavan poikaa! ;) Oon edelleen sitä mieltä että se on icsillä todennäköisempi vaihtoehto, kun siittiöt valikoidaan nopeuden ja elinvoiman perusteella! :D
VastaaPoistaKiitos :) Itselläni ei ollut kovin vahvaa arvausta kummastakaan sukupuolesta, mutta olisi varmaan kannattanut veikata poikaa ;)
PoistaOnnittelut poikalupauksesta! <3 Ihanaa että vauvalla oli kaikki hyvin :)
VastaaPoistaKiitos <3
PoistaMä olin ihan varma tytöstä. :D Isot onnittelut poikalupauksesta! <3
VastaaPoista"Tuntuu ihan ihmeelliseltä, että meistä hyvin todennäköisesti tulee pienen pojan vanhempia elokuussa! Tuntuu myös ihmeelliseltä, että kaikki oli rakenneultrassa kuten pitää. Ehkä kaiken on tarkoitus mennä tällä kertaa hyvin. Se on häkellyttävä ajatus. Että olen raskaana. Että emme ehkä pian ole enää lapsettomia. Kuka tällaisista asioista päättääkin, olen äärettömän kiitollinen."
VastaaPoistaEksyin satumalta blogiisi ihan muita aiheita googlesta etsiessäni ja en voinut kuin jäädä lukemaan. Tästä tuli niin omat muistot mieleen ja tuo lainaamani tekstipätkä oli kuin suoraan omia ajatuksiani rakenneultran jälkeen.
Itsellä oli siis takana vuosi yritystä ennen ensimmäistä plussaa, joka päättyi keskenmenoon, samoin kuin kolme seuraavaakin raskautta. Kunnes viides kerta toden sanoi ja siitä syntyi tyttömme 2012 :) Vuonna 2014 saimme vielä iloisena yllätyksenä pojan elämäämme ilman yhtään edeltävää keskenmenoa. Nämä sinun tekstisi vain saivat taas arjen keskellä huomaamaan kuinka onnellinen ja kiitollinen kaikesta olenkaan <3
Ihanaa jatkoa sinulle ja vauvallesi! :)
-S
Kiitos kommentistasi, tuli hyvä mieli :) Ihanaa, että teidän kohdallanne lapsettomuustarina päättyi onnellisesti <3
Poista