perjantai 27. toukokuuta 2016

Mummo-olo

Flunssani alkaa olla jo parantunut, mutta on edelleen muistuttanut itsestään oikean kyljen lihasten arkuudella. Yskin monta päivää niin paljon, että ei olisi ihme jos johonkin kyllkiluuhun olisi tullut pieni murtumakin, varsinkin kun kovin kipu tuntui juuri pienellä aluella aliammassa kylkiluussa. 

Ajattelin, että tämäkin vaiva oli jo paranemaan päin, mutta eilen illalla, kun käänsin sängyssä kylkeä, tuntui kun juuri tuossa kipukohdassa oikealla olisi niksahtanut jotain, koska se tuli niin kipeäksi, että en pystynyt enää kääntämään kylkeä tai nousemaan ylös sängystä ilman miehen apua! Jos kallistin kroppaa vähänkin jommallekummalle sivulle, tuntui kuin kylki olisi tulessa. Lihakset vissiin kramppasivat oikein kunnolla. Liikkuminen onnistui vain juuri ja juuri ja nukkuminen ei sujunut kuin vasemmalla kyljellä, eikä sekään hyvin. Mies lämmitti kauratyynyn, ja sen ja Panadolin avulla nukahdin. 

Aamulla olin hieman epävarma, pääsenkö lähtemään töihinkään, mutta kyllä se sitten onnistui. Tosin kävelyni, joka jo suurehkosta vatsasta johtuen on hieman normaalista poikkeavaa, taisi näyttää ihan mummon köpöttelyltä :) Päivän aikana tuntuu, että kyljen lihakset ovat pikkuhiljaa rentoutumaan päin, mutta kohdun kovettuminen tuntuu hieman ikävältä, ja kyljen kipu taas saa aikaan supistuksia :( Ja jos teen jonkin väärän liikkeen, niin kylki kyllä muistuttaa itsestään.

Eilen illalla, sitten kun olin suurella vaivalla juuri ja juuri päässyt sängystä ylös, taisin siinä voihkaisujen välissä jopa nauraa, niin absurdilta koko tilanne tuntui. Että tässä sitä niksautellaan kylkiä niin että olisin suurinpiirtein rollaattoria tarvinnut :)

Ihan parin päivän päästä muuten ylitän 30. raskausviikon rajapyykin! Hurjaa. Enää viisi viikkoa töitä. Olen siitä samaan aikaan sekä innoissani että kauhuissani.

Tänään töissä kommentoin eräälle potilaalleni ihan ystävälliseen sävyyn, että onhan tuossa vyötäröllä (siis potilaallani) vähän ylimääräistä, lähinnä siinä mielessä että se saattaisi olla osasyynä hänen vaivaansa. Potilas vastasi, että niinpä näyttää sinullakin olevan tuossa vähän ylimääräistä. Tämä saattaa kuulostaa ihan kamalalta kun kirjoitan sen näin, mutta en yhtään loukkaantunut. Potilas oli kyllä huolissaan, että sanoiko hän nyt pahasti, mutta nauroimme asialle yhdessä :)

2 kommenttia:

  1. Ihana potilas :D Itse huomasin että potilaiden suhtautuminen loppuraskaudessa oli jotenkin tosi hyväntuulinen ja rento, ehkä pallomahainen lääkäri on jotenkin sympaattisempi ja toimenpiteissä tiellä oleva maha toimi jonkunlaisena icebreakerina..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vauvamaha toimii vissiin vähän samalla tavalla kuin jos ihminen ulkoiluttaa koiraa, silloin on paljon helpompi tulla juttelemaan kun on olemassa helppo puheenaihe :)

      Poista