Onnellinen

Sisälläni tuntuu kuin odottavaista hyrinää ja lämpöä, kun mietin että ehkä saan olla pian raskaana. Tuntuu, että elämä on muutenkin niin hienoa. Tein lyhyen työpäivän eilen kymmenestä puoli yhteen, sitten teimme miehen kanssa pihahommia kauniissa säässä (miten ihana puutarhasta tuleekaan, kun kiveys tulee valmiiksi!), mies kävi tekemässä viikon ruokaostokset ja osti minulle kukkia, vaikka sain niitä hääpäivänämmekin noin viikko sitten <3 Sitten äitini tuli pikavisiitille lähinnä katsomaan puutarhahommien edistymistä, mutta päädyimmeksi juttelemaan vaikka mistä noin parin tunnin ajaksi. 

Perjantaina vietimme mukavan illan siskoni, siskon mieheni ja yhden hyvän ystävämme kanssa. Siskontyttö oli tietysti myös mukana, liikkuu jo aika vikkelästi kahdella jalalla :) Tänään minulla on vapaa päivä, mies tosin on töissä. Olen jo puuhastellut kaikenlaista kotona. Mikäs sen mukavampaa. Usein mieleen tulee hienoja kokemuksia matkalta. Kävin juuri läpi valokuvia ja hörpin tässä kirjoittaessani japanilaista teetä :) On silti ihanaa olla kotona. Tämä on juuri se paikka, jossa minun kuuluu ollakin.

On niin paljon, mistä olen kiitollinen. Mieheni ja muu perheeni, Vilma ja muut lemmikit, ystäväni, ammattini ja työpaikkani, kotitalomme, harrastukseni. Se, että minulla on omat ajatukseni, että olen juuri tämä ihminen, joka olen. Että kohta on kesä. Että minulla on hyvä kirja kesken. Että lähden pian kävelylenkille Vilman kanssa. Että pihalla on niin kauniin värisiä tulppaaneja.

Ehkä hormonihoito voi tuoda tullessaan myös positiivisia tunteita :) Oloni on vain tällä hetkellä niin tyyni. Fyysisellä puolella en ole ainakaan vielä huomannut mitään kovin erityistä. Alavatsa on turvoksissa ja painellen hieman arka, kuin olisi ummetusta mutta ei silti ole. Molemmista Klexane-piikeistä on jäänyt muutaman millin pistemäiset mustelmat. Mietin eilen, että jos jokaisesta pistoksesta jää tuollainen jälki, niin voisin suunnitella niistä vaikka tatuoinnin :D No ei nyt sentään.