Malttamaton

Tosi monella blogikaverilla on tällä hetkellä piinapäivät menossa. En malttaisi odottaa, että pääsen taas itsekin piinailemaan :) Ultra jo maanantaina, jännittävää! Tänään olen päivystysvapaalla eikä viikonloppuna ole töitä, sen sijaan paljon mukavaa ohjelmaa, joten aika menee varmasti nopeasti. Eikös se nyt ole niin, että lääkkeellisessä kierrossa siirtopäivä päätetään ultran perusteella? Vai olenko väärässä?

Yllättävän hyvin olen sietänyt estrogeenihoitoa. Tänään on taas laastarinvaihtopäivä. Oikeastaan en ole huomannut mitään selviä oireita. Rinnat ovat mahdolllisesti epätavallisen arat kierron vaiheeseen nähden, mutta ei muuta. Mieliala oli tässä parina päivänä ikävän levoton, mutta sen panen kyllä monen pientä stressiä aiheuttavan seikan piikkiin. 

Tiedän kyllä, että jos nyt oikein rupeaisin miettimään tosiasioita, niin saisin kyllä mieleni surulliseksi ja siihen liiankin tuttuun miksi-juuri-meidän-piti-saada-lapsettomuus-vaivoiksemme-moodiin. On kuitenkin niin paljon helpompi elää, jos pystyn ajattelemaan, että lapsettomuus on vain osa muuten enimmäkseen hienoa elämääni, kuin jos lapsettomuus määrittelisi sen kokonaan. 

Oikein pahoina hetkinä minun on kuitenkin hyvin vaikea nähdä itseni juuri muuna kuin lapsettomana.  Hallitseva tunne on silloin hirvittävä epäreiluuden kokemus, mutta mieltä kalvaa myös kysymys, että mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän surun?

Onneksi näitä pahoja hetkiä ei tule kovin usein. Ja TÄMÄ hetki ei onneksi ole sellainen. Kunhan tässä lämpimikseni kirjoittelen ;) Olen päättänyt, että tämän tekstin julkaistuani en enää ajattele lapsettomuutta tänään :) Sen sijaan on paljon muuta tekemistä, pitäisi siivota, leipoa marjapiirakka, siivota jyrsijöiden häkki ym.

Ihanaa viikonloppua!