Muutaman päivän ajan minusta on jo taas tuntunut paljon paremmalta keskenmenon ja uuden raskauden viipymisen suhteen. Sitten taas tänään satuin keskustelemaan asiasta kahden ihmisen kanssa, ja heti alkoi kurkkua kuristaa ja kyyneleet tulvahtivat silmiin. Eipä taida tämä peräaallokko aivan heti rauhoittuakaan...
Kp 21 tänään. Välillä olen tuttuun tapaan aivan varma, että olen raskaana, ja jo seuraavassa sekunnissa se tuntuu mahdottomuudelta, jopa yliluonnollisen epätodennäköiseltä.
Tsemppiä, mäkin oon aina kuvitellu ettei mua tälläset oikeastaan hetkauta... Vaan väärässä oon ollu... Huomaan itkeväni herkästi asoista jotka... Noh viittaa jotenkin siihen kaikkeen jollain tavalla...
VastaaPoistaNiin sitä vaan oppii itsestään uusia asioita sekä iloisten että surullisten kokemusten kautta...
Poista