Odotan innolla matkaa ihan sen itsensä takia, mutta myös siksi, että saan pariksi viikoksi ihan muuta ajateltavaa, kuin yleensä. Olen ajatellut näinä alkukierron päivinä yllättävän vähän lapsettomuutta.
Eilen olin pitkästä aikaa poliklinikkakontrollissa perustautini vuoksi. Verikokeiden valossa kaikki näytti hyvältä, mitä nyt hemoglobiini oli hieman matala, 112. Ehkä kuukautiseni ovat olleet Primaspanin takia runsaammaat kuin yleensä. Paljon hyytymiä tuli ainakin tällä kertaa, ja sellaisia "lumpsahduksia" monta kertaa, kun tuntui, että jos en heti pääse vessaan, niin tapahtuu onnettomuus ;)
Anemian vuoksi sovimme lääkärin kanssa, että menen tänään vielä uudestaan verikokeisiin jotta tarkistetaan rautavarastot. Olin aamusta syömättä ja juomatta ja töihin pyöräillessä vatsa kurni. Koska sain tietää uusista labroista vasta eilen, en enää saanut varattua aikaa laboratorioon, vaan otin vuoronumeron ja jäin kiltisti odottamaan. Odotusta kesti noin 45 minuuttia, minkä jälkeen sain kuulla, ettei mitään lähetettä ollutkaan. Sain odottaa näytteenottohuoneen ulkopuolella noin 10 minuuttia, minkä jälkeen minulle kerrottiin, että kokeet määrännyt lääkäri ei ollut tullut vielä töihin, joten näytteitä ei voitaisikaan ottaa.
Olin jo valmiiksi ärsyyntynyt pitkästä odotusajasta, kun tiesin että minua odottaa omalla osastollani paljon työtä. Kun sitten selvisi, että olin odottanut ihan turhaan, meinasin ruveta itkemään, kun olin niin vihainen. Nälkäkin oli. Onneksi en sentään suuttunut laboratoriohenkilökunnalle, eihän se heidän vikansa ollut. Mutta koko työpäivä oli tästä ikävästä sattumuksesta johtuen kiireinen, kun en päässyt aloittamaan töitä ajoissa. Ja huomenna joudun menemään laboratorioon uudestaan...
Minä olen joskus saanut hoitajan ottamaan verikokeet, kun olen vannottanut, että soitan heti lääkärille ja hoidan sen unohtuneen lähetteen ja olen tiennyt tarkalleen mikä verikoe pitää ottaa. Kovin vastahakoisia ovat olleet, mutta ymmärtävät kyllä ettei ihminen halua ravata labrassa turhan takia montaa kertaa, kun kyse ei ole omasta syystä. Kaksi kertaa on tainnut käydä näin - tai ainakin kerran. Joka kerta kun menee labraan, niin tulee väkisinkin mietittyä, että onkohan siellä nyt varmasti se lähete. Joskus on otettu monta eri verikoetta ja sitten kuitenkin on unohtunut joku ja on pitänyt sen vuoksi mennä uudelleen. Montakohan eri testiä minusta on tämän lapsettomuustaipaleen aikana otettu. :D Yksikin oli sellainen, jossa piti olla hereillä 3 tuntia ennen näytteenottoa. Olin varannut ajan klo 7, kun halusin olla varma että ehdin töihin, vaikka olisi mikä tilanne. Aikaa varatessani en vielä tiennyt sen päivän ohjelmaa töissä. Kun menin näytteenotton, niin hoitaja katsoi koneeltaan ja sanoi varovasti, että tässä pitäisi olla ollut hereillä 3 h ennen testiä ja sanoin että "juu juu, tiedän kyllä ja heräsin neljältä." Silloin kyllä ajattelin että ei ole todellista. Oli tuskallista pysyä hereillä kolme tuntia siihen aikaan aamusta, eikä saanut edes syödä!!!
VastaaPoistaJuu, joku noista lapsettomuusverikokeista oli sellainen, että piti olla hereillä 3 tuntia ennen. Itse menin labraan aamulla päivystyksen jälkeen. Silloin kyllä harmitti, koska olisin kerrankin saanut nukkua loppuyöstä muutaman tunnin, mutta pitikin sitten herätä joskus kuudelta...
Poista