Eiliset ristiäiset menivät mukavasti, paitsi että oli kauhean kuuma. Kirkossa olisi voinut olla viileämpää, mutta kotiristiäiset kun olivat, niin hikoilimme sitten kaikki oikein urakalla. Meitä oli yhteensä neljä kummia, mutta minä sain olla se joka piti lasta sylissä.
Ei se kovin helppo homma ollut. Kädet väsyivät yllättävä nopeasti, ja noin puolivälissä seremoniaa tunsin, kuinka hiki alkoi valua molempien korvieni editse. Mekkoni etumukseen muodostui nätti hikläikkä myöskin :) Ennen viimeistä virttä ajattelin, että hemmetti en enää jaksa, mutta jaksoin sitten kuitenkin. Vasen käsi oli kyllä ihan käyttökelvoton noin tunnin ajan, kasteen jälkeen, tärisin vain jos vähänkin nostin ylös.
Vain ihan muutaman kerran päivän aikana ajattelin, että voi kun meilläkin olisi jo oma lapsi. Olen onneksi pystynyt erottamaan siskontyttöni oman lapsen puuttumiseen liittyvästä surusta. Olisi hirveää, jos joka kerta lapsen nähdessäni alkaisin ajatella katkeria ajatuksia. Päinvastoin tulen aina niin iloiseksi. Olen ihan umpirakastunut tuohon pieneen ihmeeseen :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti