Täällä vain ollaan ja eletään. Ei yhtään paniikkifiiliksiä. Olenhan raskaana. En tosin vielä oikein usko sitä. Eihän kukaan ole nähnyt vielä edes kunnollista alkiota saati sydämen sykettä. Mielessä käy usein se ultraruudulta näkynyt musta pläntti ja gynen sanat "Voi Keksi (nimi tietysti muutettu) täällähän on kaikki kuten pitääkin!". Muistan naputelleeni nolostuneena etusormella pritsiä enkä oikein tiennyt mihin päin olisin katsonut. Häpeä. Gyne näytti mitä ruudulla näkyi, ja kysyi myös leikillään, että kyllä kai minä olen gynen kurssin käynyt. No, onhan siitä muutama vuosi aikaa.
Perjantaina, aika monen ultra-anturin tyrkittyä kohtua ja munasarjoja, tuntui alakerrassa kaikenlaista hassua. Sellainen paineen tunne siellä kuitenkin edelleen on, kuin jotain todella tapahtuisi. Joka kerta vessareissulla silmäni ovat virittyneet näkemään punaista ja ruskeaa. Ei mitään, ainakaan vielä.
Uskaltauduin tänään ensimmäistä kertaa treenaamaan hieman kävelyä kummemmin. Uin rauhallisesti noin tunnin ajan. Kyllä oikea, edelleen iso munasarja koko ajan tuntui, mutta ei mitään kipuja kuitenkaan. Uimisen loppupuolella nännejä alkoi särkeä oikein kovaa (!). Näin ei ole koskaan ennen käynyt vaikka kuinka olisin ollut kylmässä vedessä, joten ehkä se liittyy jotenkin raskauteen?
Uskaltauduin tänään ensimmäistä kertaa treenaamaan hieman kävelyä kummemmin. Uin rauhallisesti noin tunnin ajan. Kyllä oikea, edelleen iso munasarja koko ajan tuntui, mutta ei mitään kipuja kuitenkaan. Uimisen loppupuolella nännejä alkoi särkeä oikein kovaa (!). Näin ei ole koskaan ennen käynyt vaikka kuinka olisin ollut kylmässä vedessä, joten ehkä se liittyy jotenkin raskauteen?
Ai niin, saimme tiedon lopuista alkioista pari päivää sitten (kestipä kauan). Vain yksi niistä kahdeksasta jatkoviljelyyn menneestä päätyi lopulta pakkaseen, eli sieltä löytyy yksi nelipäiväinen ja yksi viisipäiväinen. Ovat kaiketi hyvänlaatuisia, joten en oikeastaan ole pettynyt pieneen määrään.
Laitan vielä ihan oman postauksensa alkioista, muuten tästä tekstistä tulee hyvin pitkä :)
Ihana kuulla, että vointisi on parantunut hyperin jälkeen. :)
VastaaPoistaLähentelee jo normaalia :)
PoistaIhanaa lukea näitä uutisia, onnea teille! Eivätköhän oireetkin sieltä ala pikkuhiljaa lisääntyä!
VastaaPoistaKiva kun kerrot alkioista! Aika vastaavat lukemat tuli meillekin ja nyt odotellaan josko tammi-helmikuussa päästäisiin PAS:iin. Odottavan aika ja klinikoiden lomat vaan on niin pitkät... ;)
Minua kiinnostaisi tietää oletko syönyt hoitojen aikana vitamiineja tai muita lisäravinteita ja oliko tässä jälkimmäisessä hoidossa käytössä jotakin erilaista aikaisempaan verrattuna.
Onko sinulla erityistä tunnetta siitä, mikä tällä kierroksella johti juuri toivottuun tulokseen?
T. Indiana
Kiitos :) Laitoin tarkempaa postausta vielä alkioista, ja hieman vertailua hoitojen välillä. Vitamiini- ja lisäravinnerintamalla en ole käyttänyt mitään erityistä, foolihappo tietysti ja sitten kalkki- ja d-vitamiini, joita normaalistikin käytän osteoporoosin ehkäisyyn kortisonihoidon vuoksi.
PoistaTämä viimeisin siirto erosi muista juuri sillä lailla, että fiilis oli alusta alkaen oikein hyvä, ja minulla oli tunne, ett "hei, tämä voisi ihan oikeasti onnistua!", kun taas aiemmissa siirroissa epävarmuus tuli jo muutaman päivän päästä. Luulen, että se johtui hyvästä alkiosta enimmäkseen, koska suuri pelkoni ennen tätä toista hoitoa oli, ettei soluistamme saada viljeltyä mitään elinkelpoista. Alkioiden laatua olen myös pohtinut enemmän tämän päivän postauksessa. Itse hoitopaikkoihin olen myös tämän toisen hoidon aikana ollut erittäin tyytyväinen, niin TAYS:iin kuin omaan sairaalamme poliklinikkaankin. Olen tuntenut olevani hyvässä hoidossa, vastoinkäymisistä huolimatta :)
Kärsivällisyyttä PAS:in odotteluun :) Hyvin äkkiähän se joulu aina tapaa hurahtaa ohitse ;)
Jee <3
VastaaPoistaMä en ole vieläkään onnittellut, vaikka täällä taustalla olen seuraillut koko ajan ja kanssanne jännännyt! Eli hurjasti onnea <3 Kaiken kaikkiaan minulla on koko ajan ollut sellainen tunne, että teidän ennusteenne on hyvä, että lähinnä ajan kysymys vaan, että milloin onnistutte.
VastaaPoistaTunnistan kyllä itsestänikin tuon totaalisen sekoamisen alkuraskauden kyseessä ollen, nimim. jatkuvasti ultrassa ravannut. Itsellä muuten tässä tytön raskaudessa rinnat eivät koskaan kipeytyneet, vaikka pidin sit nimenomaan sinä yhtenä merkittävänä raskausoireena, kun pojasta niin oli aikoinaan ollut.
Kiitos <3 Nythän olen itselleni luvannut, että ennen 22.12. ei mihinkään ultriin enää mennä :) Jos voinnissa ei tule esiin mitään huolestuttavaa, uskon että maltan kyllä odottaa. Varsinkin kun nyt palasin töihin, en ole (ainakaan tänään) juuri ehtinyt/jaksanut pohtia raskautta liikoja.
Poista