Kp 29 muuttui kp ykköseksi ja alkoi yk 5 keskenmenon jälkeen. Kuukautiset alkoivatkin siis jo tänään, ja kierron pituudeksi tuli 28 päivää. Vuoto alkoi aamusta, ja voitte uskoa että työpäivä ei ollut helpoin mahdollinen. Jos olisin saanut tehdä mieleni mukaan, olisin lähtenyt suoraan kotiin itkemään ja röhnöttänyt koko loppupäivän sohvalla tuijottamassa telkusta jotain aivotonta roskaa. Mutta eipä se käynyt päinsä.
Lounasaikaan itkin hieman ja yritin vältellä muita ihmisiä ja piilotella turvonnutta naamaani ja punoittavia silmiäni. Sen jälkeen alkoivat vatsakivut. En ole enää pitkään aikaan ottanut kuukautiskipuihin Buranaa, koska olen ajatellut, että jos SITTENKIN olen raskaana vuodosta huolimatta, en halua tappaa sikiötä. Siispä olen tyytynyt Panadoliin, joka yleensä toimiikin ihan hyvin, mutta tänään otin sen hieman myöhässä. Olin kai niin suruissani vuodon alkamisen vuoksi, että ajattelin että eihän pieni vatsakipu haittaa. Saanpahan oikein rypeä itsesäälissä.
No, kivut olivatkin sitten loppujen lopuksi aika kovat, ja oksetti ja pyörrytti ja oli yleisesti kurja olo. Onneksi töitä ei ollut niin paljon ja jollakin ihmeen kaupalla sain ne tehdyksi kolmeen mennessä. Haaveilin samalla kotiinpääsystä ja lämpimästä kauratyynystäni :)
Kun viimein pääsin kotiin, olo oli jo selvästi helpottanut, mutta kotipihalla odotti ikvä yllätys: Jokin linnunryökäle oli repinyt auki pari roskapussiamme, jotka eivät olleet mahtuneet roska-astiaan. Olivat levittäneet ympäriinsä avokadonkuorten ja jalapenoviipaleiden lisäksi tyhjät raskaustestipakkaukseni kaikkien naapurien ihailtavaksi. Onneksi mieheni suostui siivoamaan sotkun.
Elämä on välillä murheellista, mutta ei auta kuin jatkaa eteenpäin. Olen nyt jo jutellut ja itkenyt surun läpi mieheni, siskoni ja äitini kanssa. Käymme aina samat keskustelut kuukautisten alkaessa, ja tänään ne ihme kyllä saivat mieleni paljon valoisammaksi. Siirsin äsken raskauskiekkoni osoittimen oikella kohdalle. Seuraava vauva syntyy marraskuussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti