Lapsettomuusklinikkakäynti ja tulevat hoidot

Hyvää alkanutta vuotta! Ensin täytyy todeta, että olen oikein tyytyväinen tämänhetkisiin suunnitelmiin. Sain klinikan ensikäynniltä juuri sitä mitä toivoinkin: hoidot aloitetaan heti seuraavien kuukautisten alettua! Mahtavaa, että vihdoinkin alkaa tapahtua jotain.

Lapsettomuuslääkäri (joka oli oikein mukava) totesi melkein heti kättelyssä, että kaikki tarvittavat tutkimukset on tehty. Miehen siittiöiden määrää voisi yrittäää lisätä muutaman kuukauden Clomifen-hoidolla, mutta ei siitä välttämättä ole mitään hyötyä. Alentunut siittiöiden määrä on toki hyvin voinut olla myös väliaikaista, koska raskaus on alkanut jo kahdesti aikaisemmin. Täysin tuloksetonta yritystä on tietysti takana jo melkein vuosi, vaikka sperman laatu paranisikin, joten jo senkin puolesta kannattaa aloittaa hoidot. 

AMH-arvon perusteella munasarjareservini ovat vielä oikein hyvät, joten sen suhteen ei olisi vielä kiirettä. Tämän ikäisenä toisaalta hoitojen onnistumisprosentti on vielä todella hyvä, koska ikä on suurin hoitojen onnistumiseen vaikuttava tekijä lääkärin mukaan. Katselimme yhdessä kaavaa, jonka mukaan minun ikäiselläni raskauden todennäköisyys olisi 50 % per alkionsiirto, kun siirretään hyvälaatuinen alkio. Tämähän ei tietenkään kerro mitään siitä, kuinka moni alkaneista raskauksista sitten jatkuu normaalisti.

Päädyimme aloittamaan IVF-/ICSI-hoidot heti seuraavassa kierrossa. Kumpi näistä valitaan, riippuu siitä, miltä sperma näyttää punktiopäivänä. Lääkärin mukaan mies voisi kokeilla syödä Clomifenia, mutta toisaalta sillä ei olisi tässä vaiheessa juurikaan merkitystä, koska kuukaudessa ei yleensä näy mitään vastetta. Tietysti, jos jotain vastetta ilmaantuisi, niin ICSI:n sijaan voisi riittää IVF (joka on hieman halvempi).

Olen todella innoissani hoitojen aloituksesta. Kerron tässä hieman hoitosunnitelmastamme (yhtä lailla selvennän samalla asioita itselleni ja ehkä joku lukijakin voi tästä saada jotain hyödyllistä tietoa). Käymme vielä miehen kanssa pakollisissa infektioverikokeissa (hepatiitti A, B ja C + HIV). Mies sai klinikalta mukaansa Clomifen-reseptin, minä taas Gonal-F-, Orgalutran-, Pregnyl- ja Lugesteron-reseptit. Kävimme hoitajan kanssa läpi pistämiset.

Kun seuraavat kuukautiseni alkavat (todennäköisesti tiistaina 13.1.), soitan klinikalle ja ilmoitan että tulemme tässä kierrossa hoitoihin. Kp 2 aloitan Gonal-F:n pistämisen. Gonal-F on FSH:n kaltainen hormoni, jonka stimuloi munasarjoja niin, että normaalin yhden follikkelin sijasta alkaakin kasvaa useita follikkeleita. Annokseni on hyvästä munasarjojen toiminnasta johtuen aika pieni, 125 yksikköä iltaisin. 

Jo kp 1 aloitan lisäksi Primaspanin, joka kuuluu kaavaan autoimmuunitaudeissa. Primaspanin kanssa yhdessä aloitetaan yleensä myös kortisoni suun kautta, mutta tämä minulla on jo käytössä, joten jatkan entiseen malliin. Alkionsiiron yhteydessä annosta nostetaan hetkellisesti. Sen on todettu parantavan tuloksia, jos naisella on jokin autoimmuunitauti (tai sellaiseksi epäilty sairaus).

Suunnilleen kp 6 käyn täällä kotikaupungissani ultraäänikontrollissa, jossa tarkistetaan, miten follikkelit ovat kasvaneet. Soitan ultravastaukset klinikalle, josta määrätään seuraavan ultran ajankohta. Tässä vaihessa (käsittääkseni) aloitetaan myös Orgalutran, joka estää liian aikaisen ovulaation. Se on myöskin pistettävä lääke.

36 tuntia ennen munasolujen keräystä pistän Pregnyl-lääkkeen, joka irrottaa munasolut follikkeleiden seinämästä, jolloin ne saadaan kerättyä siten että follikkelit imaistaan neulalla tyhjiksi. Munasolujen keräystä varten menemme tietysti taas Tampereelle, todennäköisesti joudumme yöpymään edeltävän yön hotellissa, koska klinikalla pitää olla heti aamusta. Tämä ilmeisesti liittyy siihen, että jo saman päivän aikana ehditään nähdä, että hedelmöitys tapahtuu (?). Mieshän antaa siis sitten spermanäytteensä samana päivänä, ja munasolut hedelmöitetään tuoreeltaan. 

Munasoluja viljellään 2-3 päivää, jonka jälkeen tehdään yhden alkion siirto (uusi reissu Tampereelle, hah) ja loput laitetaan pakkaseen odottamaan mahdollisia uusia siirtoja (tässä vaiheessa tosin voidaan myös jatkaa viljelyä blastokystivaiheeseen, mutta tämä ei sinänsä vaikuta hoidon tuloksiin, mutta heikkolaatuiset alkiot saadaan kyllä karsittua pois). 

Toisena punktionjälkeisenä päivänä aloitan Lugesteronin emättimensisäisesti. Se on keltarauhashormoni, joka valmistaa kohdun limakalvoa mahdollisesti alkavaan raskauteen. Jokaisesta munasarjafollikkelistahan pitäisi periaatteessa kehittyä keltarauhanen, jonka pitäisi tuottaa riittävästi progesteronia, mutta jos näin ei jostain syystä kävisikään, niin asia hoituu Lugesteronilla. 

Aika paljonhan tässä on sulattelemista. Olen lukenut blogeista ja keskustelupalstoilta kaikenlaisia kauhujuttua siitä, mikä kaikki voi mennä pieleen. Lääkkeiden pistämisistä en ole huolissani, koska olen aikaisemminkin pistänyt muita lääkkeitä. Punktio nyt ei varmasti ole mikään mukava toimenpide, mutta ei minua näin etukäteen kuitenkaan erityisesti pelota (toivon tietysti, että suurin toiveemme toteutuisi yhdellä hoitokierroksella, ettei tarvitsisi tehdä uutta punktiota). Jos jokin hieman huolettaa, niin se, että mitä jos munasoluni osoittautuvatkin jotenkin viallisiksi? Todennäköisyys ei taida olla kovin suuri, kun yksi kunnollinen raskaus on alkanut, mutta silti... Muuten odotan hoitoja lähinnä mielenkiinnolla, ammatilliselta kannalta myös :) Töiden sumpliminen onkin kyllä sitten oma lukunsa,  varsinkin, kun tässä vaiheessa ei voi vielä sanoa tarkkoja päiviä, jolloin joudun olemaan poissa töistä. Yllätyin myös hieman, kun googlailin punktiosta, että 2 päivää sairauslomaa (+ punktiopäivä) olisi ihan normi. Hmm.

Tulipa pitkä teksti, mutta kirjoittaminen selkeytti taas hieman ajatuksia. En voi kyllä vieläkään uskoa, että aloitan lääkitykset jo kahden viikon kuluttua. Vau. VIHDOINKIN. Ovulaatiokin oli tietysti tuossa äsken, mutta olisihan se nyt jotain ihan järjetöntä, jos tästä kierrosta tulisinkin luomusti raskaaksi. Eihän sellaista tapahdu.