Lyhyeksi taisi tämä toinen raskauteni jäädä :..( hCG oli tänään vain jotain 90, eli laskenut. Ei siis toivoakaan mistään normaalista raskaudesta. Olin koko aamupäivän kuin tulisilla hiilillä, kun odottelin verikokeen tulosta. Kaikesta huolimatta halusin vielä uskoa, että arvo olisi noussut, ja tulihan siinä suru puseroon, kun sain tietää miten asia on. Onneksi pystyin tarkistamaan vastauksen työni kautta, koska neuvolasta ei vastattu, vaikka soitin varmaankin lähemmäs kymmenen kertaa.
Yritän kyllä soittaa neuvolaan vielä huomenna, koska en oikeastaan tiedä, mitä minun nyt pitäisi tehdä. Todennäköisesti vain odottaa, että vuoto alkaa. Mutta mitäs jos se ei alakaan? Tuulimunaraskaudet menevät muistaakseni kesken tavallisesti rv 10 mennessä, mutta en todellakaan haluaisi odottaa niin pitkään, kun tiedän, että raskaus ei kuitenkaan tule jatkumaan. Enhän tietysti ole varma, että kyseessä on tuulimuna. Kohdunulkoinen raskaus se voisi myös olla, kun sellaisessa hCG tyypillisesti kai nousee vain vähän. Tuulimunassa voi ilmeisesti nousta tosi hyvinkin?
Mielestäni olen suhtautunut tähän asioiden ikävään käänteeseen yllättävän hyvin, mieheni samoin. Olin kuvitellut, että olen varmaan ihan rikki sitten jos tulee vielä toinenkin keskenmeno peräkkäin, mutta olen yllättävän positiivisella mielellä, vaikka sainkin taas haudata kaikenlaisia ihania kuvitelmiani. Koiranpennun odotus tietysti auttaa asiaa aika paljon. Eihän siihen ole enää kuin hieman yli kuukausi! <3
Ensisijainen toiveeni tässä vaiheessa on, että vuoto alkaisi mahdollisimman pian jotta saadaan tämä asia pois päiväjärjestyksestä ja että pääsemme yrittämään taas uudelleen. Ei tullut jouluvauvaa tällä kertaa. Se on nyt vain hyväksyttävä, vaikka sydämeen sattuukin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti