Pöljä optimisti

Vieläkään ei ole vuoto alkanut. En ole vielä päättänyt, saavatko raskaustesti snapsilasin kera käyttöä jo huomenna aamulla, jos vuoto ei ala yön aikana, vai odotanko vielä perjantaihin... Iiiik. Yritän kyllä koko ajan hokea mielessäni, että "en ole raskaana, en ole raskaana", koska huomaan jo nyt leijuvani jonkinlaisilla vaaleanpunaisilla pilvillä, tosin yksi jalka saattaa vielä koskettaa maata (mutta korkeintaan kevyesti). 

Voi että kun en ikinä opi olemaan vähemmän optimistinen! Tänään on kuitenkin vasta kp 29, eli kuukautisten kuuluisi alkaa vasta huomenna, jos oletan että kierto on se minun "normaali" 29 päivää... Mutta koska luteaalivaiheen kai pitäisi olla kierrosta toiseen suht saman pituinen, niin sen perusteella vuodon olisi voinut olettaa alkaneen jo tänään...

Ensimmäisen raskauden kohdalla nämä samaiset päivät olivat jälkeen päin ajateltuna aika erikoisia: En todellakaan uskonut olevani raskaana, mutta samalla tiesin jotenkin hyvin varmasti, että eivät ne kuukautiset ala. Monta yötä ennen testin tekoa nukuin levottomasti, heräilin erilaisiin vatsatuntemuksiin ja ramppasin vessassa tarkistamassa, josko vuoto olisi alkanut. Aamuisin heräsin hikisenä ja levottomana. Kun sitten aina totesin, että ei vuotoa vieläkään, se ei ollut mikään yllätys, koska jotenkin vain tiesin että ei minun nyt kuulukaan vuotaa. Silti ajatus raskaudesta tuntui mahdottomalta. Aika epäloogista, eikö totta :D