Olin yön töissä, ja kun hetkeksi pääsin nukkumaan, niin en sitten saanutkaan heti unta, kun mieleeni hiipi sellainen ahdistus, että mitä jos en koskaan enää tule raskaaksi? Tavallaan tiedän, että ei ole mitään syytä, miksi en tulisi uudelleen raskaaksi, mutta ajatus on vain niin mahdottoman tuntuinen jälleen kerran.
En varmaankaan tule uskomaan silmiäni, sitten kun raskaustesti joskus taas näyttää plussaa. Heti keskenmenon jälkeen kaksi viivaa tikussa ei varmaankaan olisi hämmästyttänyt yhtä paljon, mutta kun keskenmenosta nyt on kulunut kohta puoli vuotta, niin raskaana olemisen ajatus tuntuu jo täysin vieraalta. Kun en koskaan olisi raskaana ollutkaan. Silti ei tunnu siltäkään, kuin olisimme marraskuussa aloittaneet puhtaalta pöydältä.
Ainakin tänään minulla on sellainen olo, että raskaus ei ole sellainen asia, joka on tarkoitettu minulle. Ihan jännä olo. Ei niin ettenkö sitä toivoisi ihan yhtä paljon kuin ennenkin, mutta koko ajatus on vain niin vieras ja mahdottoman tuntuinen.
Kp 22 menossa, jos en ole laskenut väärin. Ei erityisiä tuntemuksia. En VARMASTI ole raskaana. Silti luulen olevani ja tulen varmasti pettymään (vaikka odottelemmekin lähipäivinä mahdollisen tulevan koiranpentumme syntymää).
Yritän ajatella, että lasten hankkimisella ei ole mikään kiire, ja mieheni yrittää myös vakuuttaa minut tästä asiasta. Silti se ei ole ihan totta, ja tämä onkin suurin syy siihen, miksi koko tämä tilanne stressaa minua. Jos sairauteni yhtäkkiä päättäisikin aktivoitua, voisi edessä olla kevyesti vaikkapa vuoden mittainen yrityskielto (en tiedä, miten kärsivällisyyteni riittäisi tuollaisessa tilanteessa), enkä voisi vaikuttaa tilanteeseen itse millään tavalla.
Lisäksi meidän on jossakin vaiheessa muutettava väliaikaisesti toiselle paikkakunnalle minun erikoistumiseni vuoksi. Ihan muista kuin perhesyistä se ei joka tapauksessa tule tapahtumaan vielä pariin vuoteen, mutta mitä jos lasta ei vain kuulu? Emmehän tietenkään muuta toiselle paikkakunnalle vain jotta minä viettäisin siellä äitiyslomaa, vaan ensimmäinen lapsi olisi kyllä tarkoitus olla tehtynä ja perhevapaat pidettynä ennen muuttoa. Emme aio jäädä toiselle paikkakunnalle yhtään pidemmäksi aikaa, kuin mitä erikoistumiseni vaatii.
Mutta palaan uudelleen siihen mahdollisuuteen, että raskaus ei vain onnistu. Jottei erikoistumiseni pitkittyisi liiaksi, olisi meidän kokonaan jätettävä raskautumisyritykset pitkäksi aikaa jo ennen muuttoa, koska erikoistumisvaiheen alkaessa en voi myöskään olla raskaana, koska silloin vauva syntyisi kesken tämän jakson, eikä siinä olisi mitään järkeä. Eli jos muutto olisi (kuten olemme alustavasti suunnitelleet) noin parin vuoden päästä, niin raskautumisen kanssa alkaisi olla todella kiire.
Tiedän, ettei tällainen kuukausien laskeminen auta raskautumista ollenkaan, mutta kun tilanne on mikä on, niin en voi vain ajatella, että raskaus alkakoot kun alkaa. Olisi IHANAA, jos tietäisin, ettei meidän tarvitsisi enää muuttaa minnekään. Silloin tilanne olisi aivan toinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti