Kp 12 ja suuri yllätys

Tänään on ollut todella huono päivä töissä. Sain haukut vanhemmalta kollegalta mielestäni ihan syyttä, ja loukkaannuin niin että edelleenkin mieltä kirvelee. Hukkasin parhaan kynäni. Sekä sairaalan parkkitalo että parkkipaikka olivat aivan täynnä. Päätä särkee. Työpaikkaruokalassa ei ollut hyvää ruokaa.

Sitten se ultra, jossa näkyi jotain ihan muuta kuin mitä odotin. Vasemmassa munasarjassa oli jättisuuri follikkeli, suurimmalta mitaltaan 25 mm, pienin mitta 18 mm ja keskiarvo noin 22 mm. Ja tänäänhän on siis vasta kp 12. Missä ihmeen välissä tuo on sinne kasvanut??? Gynekologin mukaan follikkeli oli tosi pinkeän oloinen, eli juuri puhkeamaisillaan. Ja aamun ovistesti oli NEGATIIVINEN. Kohdun limakalvo oli muuten 8.9 mm.

Klinikan hoitaja ei oikein sanonut tähän juuta eikä jaata. Toisteli vain että tämä kierto menikin vähän eri lailla kuin edellinen. No niinpä meni. Kysyin monta kertaa, että mitenkäs sen siirron käy, jos ovisplussa tulee vasta huomenna. Tai jo tänään iltapäivällä. Mutta ei se suostunut sanomaan mitään, ei kai halunnut antaa turhia toiveita. Antoi vain ohjeeksi että jatkan testien tekoa, ja soitan joka tapauksessa klinikalle huomenna aamulla sitten kun olen testannut. Mutta minusta tuntui, että hoitaja oli sitä mieltä, että peli on tämän kierron osalta jo menetetty, vaikkei sanonutkaan sitä suoraan.

Lopputyöpäivän harmitti moni asia. Se että siirto ehkä peruuntuu. Se ettei hoitaja antanut minulle niitä tietoja joita olisin kaivannut. Se etten sittenkin mennut ultraan jo kp 10, jotta tämä nopea follikkelin kasvu olisi tullut ilmi aiemmin ja siihen oltaisiin ehkä voitu varautua. Se että jos tässä kierrossa ei päästä siirtoon, niin sitten menee kaksi kuukautta hukkaan, toinen matkan takia. 

Ja sitten tämä ilkeä kollega. Luulin että olimme jo ihan hyvissä tuttavallisissa väleissä, ja sitten tapahtuu näin. Itkin töissä tätä epäreiluutta parille kollegalle. Tiedän, että ilkeys johtui hirveästä stressistä, mutta silti se sattui ja kovaa.

Onneksi esimiehen taholta tuli sentään kannustusta, kun hän soitti ja kysyi missä hoitojen suhteen mennään. Sanoin että viime aikoina ovat asiat menneet hieman pieleen, ja silloin esimies sanoi, että tukee kyllä täysillä meidän pyrkimyksiämme ja että laitetaan vain kaikki tarvittavat poissaolot sopimaan (vaikka meillä on juuri nyt tosi tiukka tilanne, kun erikoistuvia lääkäreitä on meidän klinikassa liian vähän). Ja sanoi vielä, että nyt pitäisi vain yrittää välttää stressiä, kun sehän ei ainakaan auta raskautumista.

Kun tulin kotiin, tein tietysti päivän toisen ovulaatiotestin. Ja sehän oli positiivinen! Nyt jännitän tässä kovasti, että tuleeko siirtoa vai ei. Loogisestihan sen pitäisi olla mahdollista perjantaina, koska viimeksi pistin Pregnylin tiistaina, ovisplussa tuli keskiviikkona ja siirto oli perjantaina. Nyt on siis tavallaan sama tilanne. Jos siirto kuitenkin toteutuisi, niin tämä päivä olikin paljon parempi kuin miltä se ensin näytti. Huomennahan se selviää, kun soitan klinikalle.