Näinhän se sitten meni. Tuhlasin aamulla NELJÄKYMMENTÄVIISI euroa veritestiin. Sen testin tulosta en vielä tiedä, mutta tein myös aamulla tikkutestin, joka oli negatiivinen (mutta en silti voinut olla menemättä myös veritestiin).
Puoliltapäivin alkoi tuhruttelu. En silti ole mitenkään hirveän pettynyt. Olin surrut epäonnistumista jo etukäteen, ja sitä paitsi olen hieman pökerryksissä eräästä mahdollisesti mullistavasta asiasta, joka liittyy työhöni (en vielä tiedä, onko kyseessä hyvä vai huono asia, sillä se vaatii pohtimista).
Mutta mutta. Veritestin tuloksen saan huomenna. Tavallaan on helpotus, että vuoto alkoi jo nyt, koska sitten voin ohittaa mahdollisen hyvin heikon positiivisen veritestituloksen olankohautuksella.
Joopa joo. Kyllä minä vielä raskaaksi tulen. Ja ehkä saamme vielä lapsenkin. Haluaisin kyllä monta lasta. Tuleekohan jokaisen saaminen olemaan näin vaikeaa? Tulisi edes se yksi. Nyt sitten itkettää. Miksi, miksi, miksi ei meille tule lasta???
Mieheni kysyi eilen adoptiosta. Että olenhan periaatteessa siihen valmis. Vastasin, että johan tästä on puhuttu, että kyllä adoptoidaan, jos se on se viimeinen keino saada lapsia. Mies kuulemma vain halusi kuulla varmistuksen, kun oli muuten paha mieli.
Tekee kipeää nähdä, miten kovasti mieskin aina pettyy huonoista uutisista. Ja miten ihanasti hän osaa olla kummityttömme kanssa. Miten hieno isä hänestä tulisi. Ja kyllä minustakin tulisi ihan hyvä äiti.
Äh.. Täällä sama homma, eli negatiivinen oli minunkin testi. :( Meillä mies reagoi vaihtelevasti näihin negatiivisiin. Sen PRIDE- kurssin jälkeen hän on ottanut hyvinkin kevyesti nämä pettymykset... Minulla se yksi ainokainen alkanut raskaus aiheuttaa nyt kaikkiin kiertoihin tosi kovaa toiveikkuutta..
VastaaPoistaToisaalta juuri se alkanut raskaus antaakin paljon syytä toivoa :)
PoistaTeistä tulee vielä maailman parhaat vanhemmat :) Näissä asioissa vaan ei ole mitään reiluutta, ne jotka lasta haluavat enemmän kuin mitään ja jotka voisivat tarjota hyvän kodin joutuvat menemään vaikeimman kautta ja ne joilla ei ole mitään edellytyksiä lasta kasvattaa onnistuvat tuosta vaan.
VastaaPoistaItse olen luovuttanut tämän kierron suhteen. Kuinka monta kertaa pitää pettyä, kuinka kauan pitää jaksaa. Meillä tai minulla kyllä taitaa tulla jaksaminen vastaan hoitojen suhteen, mies jaksaa olla toiveikkaampi. Voi kun adoptio olisi vähän helpompaa kuin se on nykyään niin pääsisi tästä hoitohel...stä.
Kiitos <3
Poista