Olen jo vahvasti sitä mieltä, ettei tämäkään siirto onnistunut. Ei ole mitään tuntemuksia. On lievästi sanottuna masentunut olo. Eilen varsinkin, kun päivä ei muutenkaan ollut onnistunut. Moni asia harmitti ja ärsytti ja itkin varmaan kolme-neljä kertaa yhteensä. Enimmäkseen suretti se, että miksi emme vain voisi saada lapsia kohtalaisen helposti, niin kuin suurin osa ihmisistä. Yritetään muutama kuukausi, odotetaan yhdeksän kuukautta ja sitten ollaan oikea perhe.
Mutta ei. Meillä on vain koira ja liian iso talo. Eihän se ole oikea perhe. Nuo yläkerran huoneiden riemunkirjavat tapetit muistuttavat minua joka kerta kun ne näen, että olemme lapsettomia. Tekisi mieli repiä ne seinältä ja laittaa tilalle jotain ihan muuta. Näin siinä sitten käy, kun kehtaa etukäteen tapetoida huoneita lapsille. Niitä lapsia ei sitten ehkä tulekaan.
Voi itku :/ Voi kun vaan oireet puuttuisi mutta testiin tulisi silti viivat! Samoissa fiiliksissä mennään kyllä täälläkin, vasta pp 5 mutta blaston kanssa vastaa pp 8, ei oireen oiretta.
VastaaPoistaMeillä on myös huonedilemma, olen ratkaissut sen niin että yksi ylimääräinen makkari on varastohuoneena. Tuntuisi luovuttamiselta sisustaa se muuhun käyttöön mutta tyhjänä se muistuttaisi koko ajan siitä mikä puuttuu.
Ja kyllä teillä on ihan oikea perhe :) Mä ainakin ajattelen että minä, mies ja koirat muodostetaan meidän oma pikku perhe, toivottavasti se vielä täydentyy lapsilla, biologisilla tai adoptoiduilla
Kiitos lohdutuksesta <3 Olimme tässä välissä pesemässä terassin ikkunoita ja omassa puutarhassa katselemassa kaikkea mitä siellä on nupulla ja Vilma juoksenteli siinä lomassa. En ollut kovin onneton silloin :) Ja onhan toki väärin sanoa, ettei kaksikin ihmistä jo muodostaisi perheen :)
PoistaHuomenna on nyt vain mentävä siihen veritestiin... sittenpähän siitä päästään. Toivon että sinulle ainakin tulisi jotain oireita! Tai sitten vain kaksi viivaa ilman mitään erityisiä tuntemuksia :)
Löysin juuri blogisi ja taidan jäädä seuraamaan. Tuolla kuvauksella, joka sinulla on, niin voisin aivan ajatella, että raskaustesti näyttää vielä plussaa!
VastaaPoistaMinulla on menossa rv 5+2 ja olen aivan oireeton.
piinapäivillä oli jotain pientä oiretta, jotka jouduin "kaivamalla kaivamaan" itsestäni, mutta siis varsin oireeton olen.
Toivottavasit tulee hyviä uutisia!
Mietin tuota teidän huoneasiaakin, että jos te ottaisitte ja sisustaisitte sen aivan uusiksi. Tapetoisitte jollain ihan muulla kuin mitä lapsen huoneeseen voisi laittaa tai tekisitte siitä jotain todella epäkäytännöllistä, mutta mukavaa ja hienoa... Tekisitte siitä jonkun sellaisen paikan, joka ilahduttaisi teitä nyt ja joka ei yhtään soveltuisi tosiaan lapsiperheeseen tai vauva-aikaan.
Jos vauvaa ei tule, niin teillä on ihana huone vaikka harrastehuoneena käytössä ja voitte saada siitä iloa jatkuvasti.
Ja jos vauva tulee...
Niin voin vannoa, että jos se vauva ilmoittaa tulostaan, niin sen lastenhuoneen muokkaa riemumielin uudestaan siihen kuntoon, että se sopii vauvalle (ja kun vauva ei edes heti välttämättä tarvitse omaa huonetta, ellei heti halua opettaa sinne omaan huoneeseen. Syntymänkin jälkeen on vielä hyvin aikaa laittaa huone kuntoon. Meillä lapsi muutti omaan huoneeseen noin vuoden iässä ja vasta silloin ennen muuttoa se muokattiin se huone sopivaksi).
Siinä kohtaa ei haittaa yhtään, että joutuu sen uusiksi laittamaan. Ei yhtään.
Mut sen sijaan,e ttä se huone odottaisi tyhjillään tai varastona - pahimmassa tapauksessa ikuisesti, niin se olisikin osa teidän aktiivista elämää ja toisi teille iloa.
En tiedä saatko kiinni minun ajatuksesta. Mutta siis kehotan nauttimaan tästä hetkestä ja tekemään muutokset sitten vasta kun niiden aika on.
Minun lapsettomuus alkoi 23-vuotiaana ja päättyi 30-vuotiaana, joten tiedän jotain siitä, kun "eletään huomisessa" ja pidetään se lastenhuone varattuna juuri siihen tarkoitukseen.
Toivottavasti uutiset on hyviä ja pääsette sisustamaan lastenhuonetta eikä näitä minun henkisiä taktiikoita tarvitse ollenkaan miettiä.
Tsemppiä vielä odotukseen ja toivottavasti nyt uutiset on hyviä <3
Kiva kun löysit tänne :) Ei valitettavasti tullut hyviä uutisia tänään, mutta kiitos noista huoneajatuksista! Pitäisi tosiaan keksiä huoneelle jokin ihan uusi käyttötarkoitus :)
PoistaMyös meillä on ihan liian iso talo. Ja koira. Ei lasta ja jokakuinen pettymys. Välillä pitää oikein taistella vastaan sitä ajatusta, joka uhkaa vallata tähän taloon liittyen: että kun ostimme sen ja se oli niin ihanaa ja täynnä toiveita siitä että se voisi olla koti meille ja lapselle, vaan ei , ei, nykyään liian usein tulee mieleen, että tämä on se talo, johon ei koskaan lasta syntynyt. Sellaisina hetkinä mietin et mitä hittoa me tehdään näin isolla huushollilla (varsinkin ku monilla kavereilla on 3 lasta ja 100 neliötä vähemmän että väärinpäin on asiat...) mutta antaa huonojen ajatusten tulla ja mennä sitten pois.
VastaaPoistaEhkä lapsettomuuden suru joskus helpottaa ja hiljalleen opin ajattelemaan eri tavalla ja unohdan lastenhuoneenkin.
Juu, tunnen monta pariskuntaa, joissa lapsi on tullut ensin ja sitten vasta muutetaan isompaan. Mutta näin sitten optimismista rangaistaan...
Poista