pp 10: Kuulumisia

Ensiksi kiitos teille, jotka kommentoitte edellistä postaustani <3 Huoli ei ole kokonaan väistynyt, mutta huomattavasti rauhallisempi olen ollut, kuin aluksi. Oikeastaan elämä on tuntunut jo ihan hyvältä taas. 

Piinailukin on jäänyt taka-alalle. Siihen on varmasti syynä myös se, että olen jo kauan sitten luovuttanut tämän PAS:in suhteen. Huominen päivä ei siis uskoakseni mene pilalle sitten kun teen sen negatiivisen testin huomenna aamulla. Kaikista mukavinta olisi tietysti saada lopettaa lääkkeet siihen paikkaan, mutta parin päivän päästä pitää vielä tehdä uusi testi, jos vaikka ihmeitä tapahtuisikin. Juuri nyt en jaksa tällaiseen ihmeeseen uskoa, mutta pakkohan lääkkeitä on käyttää, kunnes on ihan varmaa että en ole raskaana.

Tässä yhtenä päivänä huomasin toivovanikin taukokiertoa, se kun vaikuttaa välttämättömältä klinikan kesäloman vuoksi. Koskaan ennen en ole toivonut taukoa hoitoihin, niitä on vain tullut huonosta tuurista johtuen. Nyt mieli onkin taas muuttunut. Vaikka laastarit ja Klexanet ärsyttävät, ja taas on vatsanahkassa isot mustelmamuhkurat, ja paino on noussut pari kiloa (hormonit?), niin vielä enemmän ärsyttäisi odottaminen. Ja jos totta puhutaan, niin mielestäni olen tähän mennessä päässyt todella helpolla lääkitysten suhteen. Joten jatkan niitä ilomielin vaikka kuukausitolkulla yhteen menoon, jos saan palkinnoksi raskauden.

Nyt sitten nukkumaan, jotta jaksan herätä pirteänä pissaamaan purkkiin. Hiphei.