Toissapäivänä juttelimme ensimmäistä kertaa naapuriin muuttaneen pariskunnan nuoren rouvan kanssa. Raskaana tietysti ja ensimmäinen lapsi tulossa. Meillä ei ole vielä lapsia, kerroin, hymyillen totta kai. Muka sellaisen ihmisen hymyä, joka kaikessa rauhassa odottelee, että raskaustesti näyttää plussaa, parin kuukauden piinallisen yrityksen jälkeen tietysti. Tai ehkä naapuri kuvittelee, että olen jo raskaana.
Meillä on vain tämä koira, lisään samalla kun rouva katsoo taloamme, että onhan teillä tuossa tilaa. Niin. On väärin omistaa talo, johon mahtuu kuistille rattaat ja hiekkalaattikko pihalle, jos raskautta tai lapsia ei vielä ole. Ja ne makuuhuoneiden pallotapetit. Ne taitavatkin olla lapsettomuuteemme perimmäinen syy. Kuinka röyhkeää tapetoida ennakoivasti, emmehän tietenkään olisi saaneet olettaa, että lastensaanti on meille yhtä helppoa kuin se on monille muille!
Nämä olivat tuntemukseni tuossa tilanteessa, mutta enää en ole mitenkään pahalla tuulella. Ennemminkin hieman levoton. Soitin esimiehelleni tänään, ja hän sanoi totta kai että järjestetään tiistaiksi sijainen (ts. joku tekee kahden ihmisen työt). Harmitti, että juuri ensi viikko on tiukempi työvoiman suhteen. Ja minulla on muka jonkinlainen oikeus olla poissa töistä. Eihän työnantajani hyödy hoidoista mitenkään. Enkä minäkään, jos tulosta ei synny. Kukaan ei hyödy, mutta minulla on huono omatunto ja joku muu joutuu tekemään työni. Jos siirtoa ei tule, niin toivon että saan tietää asiasta jo ennen kuin ilmoittaudun "sairaaksi" tiistaiaamuna. Ehkä olisi vain parempi ottaa päivä palkattomana vapaana.
Minulla on sellainen aavistus, että tulen kokonaan unohtamaan Lugesteronien aloituksen lauantaina. Pitäisi varmaan jo nyt jättää kylppäriin esille jättikokoinen muistilappu. Mutta jos laitan sen jo nyt, niin sitten en ehkä enää reagoi siihen silloin kun pitäisi :) Puhelimeni muistutusohjelma on hanurista, joten sitäkään en voi käyttää...
Siirtopäivään on enää ihan lyhyt aika! Eli piinapäivät taas edessä... jos siirtoa nyt edes tulee. Toisaalta olen innoissani, mutta sitten on toisaalta välillä ihan välinpitämätön olo. Että so what miten käy. Se saattaa olla jonkinlainen psyykkinen suojautumiskeinokin, mistä minä tiedän. Valmistaudun ts. uuteen pettymykseen. Tai sitten, ehkä vihdoinkin...!
Meillä on vain tämä koira, lisään samalla kun rouva katsoo taloamme, että onhan teillä tuossa tilaa. Niin. On väärin omistaa talo, johon mahtuu kuistille rattaat ja hiekkalaattikko pihalle, jos raskautta tai lapsia ei vielä ole. Ja ne makuuhuoneiden pallotapetit. Ne taitavatkin olla lapsettomuuteemme perimmäinen syy. Kuinka röyhkeää tapetoida ennakoivasti, emmehän tietenkään olisi saaneet olettaa, että lastensaanti on meille yhtä helppoa kuin se on monille muille!
Nämä olivat tuntemukseni tuossa tilanteessa, mutta enää en ole mitenkään pahalla tuulella. Ennemminkin hieman levoton. Soitin esimiehelleni tänään, ja hän sanoi totta kai että järjestetään tiistaiksi sijainen (ts. joku tekee kahden ihmisen työt). Harmitti, että juuri ensi viikko on tiukempi työvoiman suhteen. Ja minulla on muka jonkinlainen oikeus olla poissa töistä. Eihän työnantajani hyödy hoidoista mitenkään. Enkä minäkään, jos tulosta ei synny. Kukaan ei hyödy, mutta minulla on huono omatunto ja joku muu joutuu tekemään työni. Jos siirtoa ei tule, niin toivon että saan tietää asiasta jo ennen kuin ilmoittaudun "sairaaksi" tiistaiaamuna. Ehkä olisi vain parempi ottaa päivä palkattomana vapaana.
Minulla on sellainen aavistus, että tulen kokonaan unohtamaan Lugesteronien aloituksen lauantaina. Pitäisi varmaan jo nyt jättää kylppäriin esille jättikokoinen muistilappu. Mutta jos laitan sen jo nyt, niin sitten en ehkä enää reagoi siihen silloin kun pitäisi :) Puhelimeni muistutusohjelma on hanurista, joten sitäkään en voi käyttää...
Siirtopäivään on enää ihan lyhyt aika! Eli piinapäivät taas edessä... jos siirtoa nyt edes tulee. Toisaalta olen innoissani, mutta sitten on toisaalta välillä ihan välinpitämätön olo. Että so what miten käy. Se saattaa olla jonkinlainen psyykkinen suojautumiskeinokin, mistä minä tiedän. Valmistaudun ts. uuteen pettymykseen. Tai sitten, ehkä vihdoinkin...!
Toivottavasti pääsette siirtoon. Täällä sormet ja varpaat ristissä, että kaikki sujuu teillä nyt hyvin. <3
VastaaPoistaKiitos <3
Poista