Tein testin. En ole raskaana. Miten olinkaan haaveillut positiivisesta testistä. Mutta jo eilen illalla ennen nukkumaanmenoa olin aika varma, että ei se testi mitään tule näyttämään. Näin jopa unta että kuukautiset alkoivat.
Ensimmäinen ICSI-hoito on nyt sitten ohi. Ei tullut siitä meille lasta, ei edes tästä kymmenen-soluisesta, jossa olisi saattanut olla potentiaalia. Sen sijaan tuli iso lasku, paljon kyyneleitä ja turhautumista. Mies lähti juuri töihin, mutta ehdimme hetken ruotia yhdessä tätä tilannetta. Emme missään nimessä ole luovuttamssa. Olemme molemmat varmoja, että hoidot jossakin vaiheessa onnistuvat. Mutta koska?
Itkeskelen tässä vähän aamupäivästä, ja sitten yritän unohtaa tämän surun. Että muut saavat lapsia mutta emme me. Että saan pian taas kokea uudelleen ihastuttavan munasolujen kasvatuksen ja punktion. Päivän tavoite on saada koottua itseni niin, että uskallan taas alkaa toivoa, vaikka tiedän että joudun ehkä pettymään vielä lukuisia kertoja.
Tarkistin juuri gynekologian poliklinikan käyntitekstin marraskuulta. Kyllä siinä sanotaan, että meidät on laitetettu ICSI-jonoon, ja otamme elokuussa 2015 yhteyttä, jos hoitoihin on edelleen tarvetta. Soitan sitten sinne heti huomenna. Eipä se veritestin tulos taida mitään muuttaa. Suurin huoleni taitaa nyt olla se, että joudumme odottamaan seuraavaa hoitoa pitkään. Haluaisin aloittaa ihan heti. Tavallaan siitä tulee ihan mielenkiintoista. Ja onhan tavoitteena se, että me saisimme lapsen. Ja sen asian vuoksi olen valmis tekemään melkein mitä tahansa.
Voi ei, oon niin pahoillani <3 :`(
VastaaPoistaMä pyörin koko viime yön sängyssä hereillä ja mietin, että miks jotkut saa niitä lapsia niin helosti ja miks toiset saa niitä lapsia kaks tai kolme kun osa ei meinaa millään onnistua tai jää kokonaan ilman. Ei pitäis miettiä noita ollenkaan koska alkaa niin paljon ärsyttämään!
Toivottavasti pääsette nopeasti uusinta kierrokselle ja saisitte siitä kierroksesta sen lapsen :) <3
Oon niin pahoillani. :/ Mä vuodatin just kavereille illalla tätä lapsettomuuden tuskaa ja sanoin, että pahimmalta tuntuu juuri se, että muut saa ja minä en. Itke rauhassa jos/kun siltä tuntuu, kyllä se onnistuminen sieltä vielä tulee! <3
VastaaPoistaVoi itku :( anna tosiaan aikaa itselle ja puolisolle käydä kaikenmoiset tunteet läpi. Voimia!
VastaaPoistaVoi ei! Elättelen kuitenkin vielä pientä toivonjyvää, että se muuttuisi vielä positiiviseksi. Jos vaikka testi oli maanantaikappale. Voimia! Toivottavasti että joudu odottamaan kauaa hoidon aloitusta.
VastaaPoistaOon pahoillani :( Paljon voimia teille! <3
VastaaPoistaKiitos teille kaikille ihanista kommenteista <3 Suunta on taas pohjalta ylöspäin, jälleen kerran...
VastaaPoistaKovasti voimia jatkoon <3
VastaaPoistaKiitos <3
Poista