Huominen ei oikeastaan jännitä juurikaan. Fertinovan hoitaja soitti vielä eilen. Mielessäni ehti käydä kaikenlaista muutaman sekunnin aikana ennen kuin vastasin puhelimeen. Eikö siirtoa voidakaan tehdä? Onko alkioille sattunut jotain? Onneksi puhelun tarkoitus oli niinkin arkinen kuin perjantain aikataulujen tarkistus.
Hoitaja oli kuulemma kirjoittanut papereihini niin paljon (?) ettei ollut varma oliko kirjoittanut alustavaksi siirtoajaksi 14.00 vai 14.20. Tavallaan tämä puhelu oli tosi hyödyllinen, vaikka ensin sydän pomppasikin kurkkuun. Kerroin, että joudun lähtemään jo 9.20-junalla. Siihen mennessä alkioiden laatu ei ole vielä selvillä, mutta hoitaja sanoi, että olisi kumma, jos yksikään kuudesta pakkasessa olevasta alkiosta ei olisi siirtokelpoinen. Lähden siis Tamperetta päin joka tapauksessa. Tämä tieto tuntui helpottavalta.
Tein eilen aamulla vielä yhden ovulaatiotestin. Pakkohan Pregnylillä on oltava sormensa pelissä, koska välittömästi, kun pissa oli imeytynyt testiviivan kohdalle, se alkoi tummua selkeäksi viivaksi jo ennen kuin pissa oli ehtinyt kontrolliviivankaan kohdalle. Viivasta tuli tummin koskaan ovistestissä näkemäni. En sitten tiedä, olisiko LH-huippu tullut eilen ihan normaalissakin kierrossani. Eipä sillä ole nyt väliä.
Eilen iltapäivällä havahduin ovistuntemuksiin - tai ainakin luulin niin, kunnes tajusin, että kipu oli väärällä puollella, siis vasemmalla. Hieman myöhemmin tuntui kyllä kipua myös oikealla. Äsken, kun tarkistin valkovuodon, niin muutos oli todella selkeä: eilen runsasta ja kirkasta, tänään niukkaa ja täysin ei-venyvää. Eiköhän se ovis ole tapahtunut :)
Viime yönä töissä maatessani päivystyskämpän pedissä haaveilin raskaudesta. Miltä tuntuisi tehdä positiivinen testi, kertoa tärkeille ihmisille, nähdä pieni ultrassa, tehdä hankintoja vauvalle, tuntea ensimmäisiä potkuja, nähdä vatsan kasvavan. Olisipa nyt jo meidän vuoro. Miten kaipaankaan äitiyttä ja ihan omaa pientä lasta.
Muistelen jostain lukeneeni, että 70 % alkioista selviää sulatuksesta. Se on sitten eri asia minkä laatuisia ovat sulatuksen jälkeen ja menettävätkö soluja, mutta että elossa pysyvät.
VastaaPoistaKun minä tein elämäni ensimmäisen positiivisen raskaustestin, niin itkin vaan kauheasti. Menin miehelle näyttämään testiä ja hän luuli että se on nega, kun kerran itken. Mutta itkinkin onnesta. Olin viimeiset neljä vuotta miettinyt miltä tuntuisi tehdä positiivinen raskaustesti, enkä missään mielikuvassa kuvitellut itkeväni. :D
PoistaPitäisi riittää kuudesta alkiosta, jos 70 % selviytyy :) Kun itse tein ensimmäisen positiivisen testini, en ollut uskoa silmiäni, tujotin vain sitä tikkua ja kyselin mieheltäni koko ajan, että onko siinä tosiaan kaksi viivaa :D Ajattelin kai, että jos se sittenkin on mielikuvitukseni tuotetta :)
Poista