Niinpä niin. Elämä on palannut radalleen. Arki vie mukanaan niin, etten ehdi liikaa murehtia. Olen yrittänyt hyväksyä sen, että perjantaina tikkuun ei ilmesty kuin yksi viiva, ja jo ruvennut miettimään seuraavaa alkionsiirtoa.
Toivottavasti vain kuukautiset tällä kertaa alkaisivat ajallaan... Teroluteja kyllä löytyy varastosta, jos niitä tarvitaan, kun pienin pakkaus on 30 kpl. Lugesteroneja on riittävästi myös seuraavaa PAS:ia varten (kun alun perin ostin niitä tuoresiirtoa varten, jolloin annos olisi ollut tuplasti isompi), ja jos Pregnylia tarvitaan, niin sitäkin on yksi annos jääkaapissa :D Eli olen täysin valmistautunut :) Seuraavakin PAS on siis tarkoitus tehdä luomukiertoon.
Eilen oli töissä aika rankka päivä, ei työmäärällisesti niinkään, mutta kun aamulla oli niin luovuttajafiilis ja monessa välissä itketti. Se oli se tuttu epäreiluuden tunne. Miksi lasten saaminen on toisille niin helppoa, mutta ei meille?
Tänään nuo ajatukset ovat taas painuneet taka-alalle. Töissä oli mukavaa. Veimme Vilman rokotettavaksi, ja se meni oikein hyvin. Japanin-matkaan ei ole enää kuin viisi ja puoli viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti